7.8.2016

Levoton yö ja epätiivistettyä ajatuksenjuoksua



Viime yö oli tapahtumarikas. Ja jotta osaisin itsekin laittaa oikeaan perspektiiviin kokemani ärsytykset, pitää muistaa, että hässäkkäyöt alkavat olla hyvin harvinaisia.

22:00 Tytöt jo nukkuvat. Isoin ulisee jalkaansa. Venytellään. Diagnosoin tramppaväsyä lihaksissa.

22:15 Käyn lässyttämässä samaisen kukkujan onnelliseksi. Kerron vauvajuttuja. Rutistan sen naaman käsien välissä lyttyyn. Tältä näytit, kun synnyit. Kohta sekin nukahtaa.

23:00 Iltaan jää tänään nollailuaikaa. Mr Pii lukee kirjaa ja minä piirrän. Mukavaa. Talo on hiirenhiljainen. Jälkikäteen ajateltuna pahaenteisen hiljainen.

00:00 Nukkumaanmenoaika.

00:30 En vielä ehtinyt nukahtaa. Pienin seisoo sängyssä takkuisena, joku on vienyt tutin.

00:40 En vieläkään ehtinyt nukahtaa. Isoin herää kiukkuisena ärisemään jalkaansa. Hieron ja lohduttelen. Hän nyyhkyttää piirtäneensä siihen ruman kuvan. Ei selvinnyt, että mihin. Puen sille yökkärin ja annan vettä. Huomaan, että keskimmäinen on pissannut sänkyyn. Lakananvaihto, suihkutus, puetus ja lohduttelua. Isoin kiukuttelee, että minkä pelin hän valitsikaan. En taas ymmärrä, mistä puhutaan. Ei hänkään. Lopulta lastenhuoneessa sammuu valot ja lapsetkin suunnilleen hiljenevät.

01:10 Takaisin sänkyyn. En tietenkään ehtinyt vieläkään nukahtaa, eikä toki mr Piikään, kun pienimmässä sängyssä aletaan oksentaa limaista makaroonilaatikkoa. Illan toinen lakanapyykkisatsi. Kerkiän jo kiroilla oksennustautipöpön saapumista, kunnes järki (mr Pii) sanoo, että kyllä se oli nyt sitkeästä limasta johtuva yskäoksennus. Säikähdän ja stressaannun kuitenkin.

01:40 Päästään taas yrittämään nukkumista. Otan pienimmän kainaloon toivoen, että saisin siten vähän nukuttua itsekin. Jännityn silti joka kerta, kun se muuttaa asentoa tai yskäisee. Ei kuitenkaan oksenna enää. Ihastelen, kun on niin söpö tuhisija.

02:30 Tässä välissä saatoin jopa vähän torkahdella, vaikka säpsähdinkin kylkeä kääntävään pienimpään useita kertoja. Nyt kuitenkin isoin itkee lohduttomasti. Jalkaan SATTTUUUUUUU! Tönin mr Piin hommiin, koska kainalossani juuri tällä hetkellä nukutaan sikeästi. Pitkän kaavan rauhoittelu ja annettu särkylääke hiljentävät talon ennen kolmea. Kainaloiseni muuttuu kuitenkin levottomaksi. Itseltä karkaa taas uni, alan räplätä puhelinta.

03:00 Siirrän väkkärän vierestäni pinnasänkyyn. 03:09 on viimeinen muistamani kellonaika.

07:58 Mies herää aamulla ensimmäiseen vuoroon. Aamupalalla Miuku oksentaa yskän seasta puuron. Ei uskota edelleenkään oksennustaudiksi, mutta stressitaso vähän nousee silti.

10:30 Vuoronvaihto. Iskä unille, äiti hereille. Pyykkikone ei tunnu pesseen pyykkiä hyväksi. Ärsyttää. Isommat lapset riitelevät. Ärsyttää. Isoin ihmettelee, miksi hänellä oli aamulla yövaatteet. Ei halua mennä trampalle tänään. Keskimmäinen itkee kaikesta. Ärsyttää.

Tavallaan on silti hyvä mieli: hommat sujui yölläkin sutjakkaasti ja tänään oli mahdollista joustaa hommien ja aikataulujen suhteen. Mietityttää, että miten tällaiset tilanteet ratkaistaan siinä vaiheessa, kun ollaan taas molemmin töissä. Kuka silloin jaksaa valvoa öitä ja miten päätetään, minkälaisen oksennuksen takia pitää soittaa aamuvarhaisella pomolle, että sijaista tarttis nyt etsiä. Onneksi olen vielä kotona. Voisinko keksiä kotoa hoidettavan työn seuraaviksi vuosiksi, niin ei tarvitsisi jatkossakaan stressata tällaisista asioista?


Kuvaksi poimin viimeisimmän ottamani: Miuku leikkimässä vesivadeilla ja vesi-ilmapalloilla. Ja koska olen levottoman yön jälkeen rönsyilevä ja tiivistämiseen kykenemätön, jatkan vielä yhdellä aiheella: Nyt, kun olen nähnyt muutamia kuopukseni ikäisiä lapsia, voin todeta hänen olevan ihmeellisen rauhallinen ja pitkäjänteinen yksivuotias. Hän kävelee aika sujuvasti, mutta ei kuitenkaan juokse vaarasta toiseen. Kiipeilyyn hän suhtautuu uteliaasti, mutta varovasti. Kun toiset pienet tutkivat uusia asioita syöksymällä niihin suin päin, tutkii Miuku kulmien alta kurtistellen, pelkällä epäilevällä tuijotuksella. Tällaisiin kivoihin hypistely- ja lotrausleikkeihin hän jaksaa keskittyä ihmeellisen pitkiksi ajoiksi. Jotenkin niin söötti. En kestä.









6 kommenttia:

  1. :/ jospa ei kuitenkaan Mr yrjöä, I hope.

    Itseäkin pelottaa jo ensikuussa alkava uusi arki, työt ja hoitokuviot ja jatkuvasti kalenteriin lisääntyvät miehen usean päivän työmatkat... :O no mutta jospa sitä sitten jotenkin? Yritän uskotella itselleni että sekin helpottaa kun kukaan ei sotke päivän aikana? Haha ha.

    Ja kyllä Miuku kuulostaa nii-iin rauhalliselta. Meidän 1½v. vetää täysillä joka paikkaan. Juoksee. Kiipeää. Yrittää tehdä kuperkeikkaa trampalla siskon perässä... 🙈🙈🙈 Jos sille annettaisiin vadillinen vettä, menee noin minuutti ennenkuin koko lapsi istuu siellä vadissa vaatteet päällä. 😅 Olenkin välillä yrittänyt kysellä mistä saisi sellaisia semi-arkoja-lapsia, jotka pysyisivät äidin helmoissa, eivätkä hajaantuisi kahteen suuntaan täysillä pinkoen sillä aikaa kun käännät hetkeksi selän kun suljet leikkipuiston portin takaanne... 😝

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrjöhommat jatkuu, kuten jo hermostuksissani postauksen verran kirjoitinkin. ;) Jotenkin SILTI edelleen luulen limaisuushommiksi. Tai toivon. Tai en tiedä, kauheaahan sekin on, jos menee aina yskäkin oksentamiseksi. Että flunssia odotellaan jatkossa yhtä ilolla, kuin mahatautia... 8|

      Voi, tsemppiä teidän uuteen alkavaan arkeen! Uskon, että jännittää! Mutta totta on, että kukaan ei sotke päivisin, EIKÄ TEE TISKIÄ! :D Sekin on aika kivaa. Ja varsinkin, jos aamupalatkin hoitaa hoitaja! :) Toivotaan, että menee kaikki hyvin, miehen työmatkoineen kaikkineen.

      Meillä taitaa kaikki olla paremminkin näitä semi-arkoja lapsia. Vaikka se arkuus/jännitys välillä purkautuukin nynnyilyn sijaan ihan vain järkyttävän huonoksi käytökseksi. ;) Keskimmäinen koheltaa ehkä eniten. Itsehän oon ollut myös sellainen nynny nurkan takaa kuikuilija pienenä. :D Vieläkin vähän. :D Mut hei, tsemppiä myös eri suuntiin juoksevan kaksikon kaitsentaan! :D

      Poista
  2. Tuo tiskiasia on kyllä totta. Laitan toivoni siihen. 😝 Ja että 3/5 päivän ruokailuosta, sotkuista ja niistä tiskeistä hoitaa joku muu. 😅

    Jyväskylässä on harmillisen vähän kokonaan aidattuja leikkipuistoja. Suurimmassa osassa aitaa on jollain reunalla, mutta sitten kuitenkin jostain pusikon puolelta voi hävitä ihan vähin äänin niin pitkälle kuin jalat kantavat. 😰 Päiväkotien pihat on parhaita. Kunnon aidat ja portit, menevät ympäri asti. 😂

    Jännittäähän se uuden alku, mutta toisaalta ehkä jo vähän odotan sitä, että voi tehdä jonkun asian alusta loppuun ilman keskeytyksiä ja että lounaan valmistaa joku muu, sen saa syödä lämpimänä ja ei tarvitse auttaa vieruskaveria syömään! 😂😆😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattelis, että kaupungeissa aidatut leikkipuistot olisi yleisempiä? Saisi ehkä pikkuisen rennomman puistokokemuksen, äiti ainakin! :D

      On siinä töihin menossa ehdottomasti kyllä puolensakin. Hyvä siitä tulee. :) Vessakäynnit yksin, aikuisten ruokailut, vain omasta itsestä huolehtiminen. Aika kivaa. ;)

      Nyt vasta huomasin, että emojit näkyy tuossa sun viestissä, oho! Onkohan ne aina näkyneet? :D (Mä oon oppinut täällä käyttään vain näitä perushymiöitä, noloo. ;D)

      Poista
    2. En tiiä 😅 Olin näemmä aloittanut tikku-ukkohymiöillä ja sujuvasti lennossa vaihtanut emojit käyttöön. 😆

      Poista