18.8.2017

Viikko pulkassa



Kiirusta on ollut töiden aloittamisen suhteen. Illat olen käynyt ylikierroksilla ja tehnyt täysin turhaa metatyötä kykenemättä keskittyä esimerkiksi lapsiin lainkaan. Nyt kuitenkin luulen, että himpusti alkaa hellittää. Pääuomat on saatu hahmoteltua syksyä varten ja ajatuksena on nyt letkeästi virrata niitä pitkin tulevat viikot. (Muka...?)

Miukunen on hoitotaipaleen helpon alun jälkeen ottanut takapakkia ja saa tolkuttomia raivareita. Tänään esimerkiksi siitä syystä, että minä aamulla tulin nostamaan sen pois sängystä, eikä isä. Semmoinen kiljunta on kivaa siinä kuuden jälkeen aamulla. Heittelehti lattialla ulvoen kymmenen minuuttia, kunnes vasta rauhoittui syliteltäväksi. Yritin siis sylitellä jo aikaisemmin, mutta en kelvannut ja sain kantapäästä niin tiukkoja osumia, että laskin mieluummin lattialle rimpuilemaan.

Ja ymmärrän toki. Mitäs vein vauvani hoitoon. Enpä sitten saa hoitaa itse enää ollenkaan. Vain isä kelpaa sängystä nostamiseen ja esimerkiksi kaupassa kädestä pitämiseen. Nyyh. Looginen puoleni tietenkin vakuuttaa, että tämä on normaalia ja ymmärrettävää, erillisyyden prosessointia, mutta herkkis minussa on vähän loukkaantunut tästä kaikesta kokemastani syrjimisestä.

Mutta hei, nyt on se hetki, jota tekin ehkä tiedätte mun odottaneen jo pari vuotta: Perjantai-iltapäivä ja aika toivottaa "Hyvää viikonloppua!" Kaikki post it -laput kalenterin välistä saa heittää roskikseen merkiksi siitä, että tehtävät on hoidettu. Kyllä: Hyvää viikonloppua! Ooohhohoo!





14.8.2017

Kukkapenkistä pöytään






Meidän kukkapenkit on olleet vuosikausia kauheassa kunnossa, villimaana. Sinnikkäästi kuitenkin liljat puskevat itsensä sieltä läpi. Tänä vuonna kuukauden normikesäaikataulustaan myöhässä. Päätin surutta niittää kukkasia maljakkoon, koska oon paljon enemmän "leikkokukkatyyppi", kuin puutarhurityyppi. Silti jotenkin vieras ajatus, että sitä napsisi omasta penkistä kasvatteja maljakkoon. Mutta kuitenkin kaupasta voi hakea muiden kasvattamia. Vai onko teistä ihan normaalia tehdä noin?

Ja on komeassa kukassa muuten liljat tänä vuonna! Yhdessäkin varressa on seitsemän kukkaa. Ja ehdottomasti pääsevät keittiössä loistamaan paremmin, kuin hiirenvirnan, nokkosten ja horsman keskellä!




Sinne meni auto



Ohoi! Lankakerho aloittaa syyslukukauden keskiviikkona 16.8.2017 klo 18 kahvilassa Seinäjoella. Olkaahan mukana! (Tarkemmat sijaintitiedot yv:nä.)

Päivän muuna blogiaiheena olkoon autokaupat. Myytiin nimittäin juuri ensiautomme. Alkoi olla meille liian työläs pikkuvikoineen. (Pikkuvikoja, kuten rikkinäiset jarrut...) Oltiin varmasti hyvää kaupantekosakkia, kun itse lipsauttelin suoruuksia siitä, miten röttelöön kuntoon auto on mennyt, ja lapsi ulvoi hysteerisenä, ettei sitä saa myydä. Lapsia en saanut kaupantekotilanteesta kammettua irti, mutta itseni ymmärsin vetää sivummalle pilaamasta potentiaalista ostopäätöstä möläytyksineni.

Ostajat eivät onneksi vähästä hätkähtäneet. Eivät auton kunnon, eivätkä itkujen suhteen. Olisivat varmaan vaikka ottaneet viisivuotiaan itkijänaisen kaupanpäällisinä. Sohvalla jatkettiin kainalokkain ulinaa. Ettei sitä olisi saanut myydä. Ja ettei se auto olisi halunnut luopua meistä. Että se oli ensimmäinen auto, jonka mä oon nähnytyhyy, yääää!! Meinasin tarttua lauseeseen ja sanoa, että niinpä, tuossa autossa teidät isot on aikanaan tuotu laitokselta kotiin. Mutta enhän siinä onnistunut, kun ihan yllättäen aloin itsekin parkua naurunsekaisena vesiputouksena. Sen verran meni jälkikasvu mun itkuista hämilleen, että saatettiin katsoa lopulta Pikkukakkonen rauhassa loppuun. Enää vain ajoittaisten rajuhkojen nyyhkäysten säestämänä.

On tämäkin nyt kans tämmöstä.




12.8.2017

Viisi kynttilää vuosien takaa










Tänään on juhlittu viisivuotiasta. Sankari tälläytyi jo hyvissä ajoin ennen juhlia ja asusteita lisäiltiin pitkin iltaa. Ja hajuvettä... Ihana prinsessa, jolle päivä valkoisessa mekossaan ja huomion keskipisteenä oli toiveiden täyttymys.

Lempijuttu on jo kolmatta synttäriä Frozen, ja hauskasti vieraat olivat ottaneet huomioon topakan toiveen "kaiken täytyy olla elsaa". Etukäteen oli jo arvattu, että kakku on varmasti Elsa-kakku. Lampussa roikkui lumihiutaleita ja turkooseja palloja, ja kaikki mahdollinen oli saanut ripauksen sinistä ja vihreää elintarvikeväriä.


Vaikka saattaa taas kuulostaa, että teemajuhlia olisi suunniteltu ja värkätty pitkään, on totuus toinen: Pallot laitettiin kyllä jo alkuviikosta kattoon, mutta muuten kaikki on lonkalta vuorokaudessa kehiteltyä. Aamulla leivoskelin, mitä mieleen tuli. (Tarjoilut jäivät tosin kuvien ulkopuolelle näköjään.)

Paitsi ainiin, yksi juttu on tehty todella hyvissä ajoissa: kakkukynttilät olen ostanut ehkä 3 vuotta sitten odottamaan tätä päivää. Kaupan poistokorissa oli pojan nimi, jonka kynttiläkirjaimet uudelleen järjestämällä (ja yhden pois jättämällä) sain koottua keskimmäisemme nimen. Ajattelin silloin, että olisi hauska juttu, viisi kirjainkynttilää viisivuotiskakkuun. Tuntui kyllä naurettavalta ajatella niin pitkälle tulevaisuuteen. Mutta niin vain tänään toteutui silloinen ajatus. Hämmennyn. Liikutun.


Siinä ne vielä värkkäilevät yhden kuvan verran legojuttujaan yökkäreissä. Mutta piti saada pallotkin johonkin kuvaan. Viisivuotias ja seitsemänvuotias. Niin isoja, etten oikein voi uskoakaan.

Tänään ainakin itselläni ja kuopuksella on purkautunut uuden alkaneen arjen stressi. Pienin on itkenyt, kiukutellut ja kaivannut syliin. Itse olen huomannut ajatuksissani tänään takertuvani haasteilta tuntuneisiin pointteihin, jotka vielä eiliseen asti sain pidettyä draivin alla piilossa. Supersankariolo on vaihtunut "mä en sittenkään jaksa" -oloon. "Väsynyt mutta onnellinen" on ollut nyt enemmänkin vain "väsynyt".

Olo kuulunee asiaan ja mennee ohi?



11.8.2017

Alkuspurtti




Huhhuh! Ensimmäinen työviikko takana ja päivät työmaalla on venyneet iltamyöhään asti. Nyt pitäisi päästää pää luottamaan siihen, että maanantai on suunniteltu (Onko? Muistinko kaiken? Valmistelinko? Minne laitoin? Ehdinkö? Varasuunnitelmat? Infosinko?) ja saada pää viikonloppumoodiin. Eli 5-vuotissynttärimoodiin.

Lapsilla on alkanut arki täysin kivuttomasti, jokaisella. Mahtavaa! Eiköhän takkuisiakin aamuja ja väsynsurkeita iltoja vielä tule, mutta helppo alku on iso helpotus!

Tässä pari kuvaa, jotka halusin koulun pihalla kuvattavan minusta ja omasta ekaluokkalaisestani. Eri ovista mentiin kellon soidessa sisään, mutta samaan taloon.







9.8.2017

Odottelevia reppuja





Reput pakattuna huomista varten. Hiippailin ottamassa niistä rakeiset yökuvat.

Talo puhkui koko illan tärisevää intoa ja iloa. Pienet ovat pakanneet tohkeissaan. Koululaisen kanssa käytiin ostamassa kaksi uutta teroitinta. Sanoi hymyillen toivetta kahdesta teroittimesta "suuruudenhulluksi", mutta mielestäni aika kohtuullista, sillä ne olivat ainoat syksyn kouluhankinnat ehdottamani läksyntekoalustan lisäksi.



Hoitoon menijät ovat pakanneet vaihtovaatteensa itse. Pieninkin tohkeissaan hoki "hoitoo, suusut, reppuun". ("Suusut", eli housut.) Vaatteiden ja unikavereiden pakkaamisen välissä reppu on tomerasti pitänyt aina sulkea ja avata uudelleen. "Tämä päälle", hän komensi nukkumaan mennessä ja oli solmussa repun olkainten välissä. Ei laitettu reppua vielä yöksi päälle, vaan sai jäädä lattialle odottamaan aamua.



Keskimmäinen on yhteisen pakkaamisen jälkeen tunkenut salaa laukkunsa täyteen pikkupehmoja. Neuvoin aikaisemmin ottamaan yhden unikaverin. En ajatellut näin ensimmäisenä päivänä vielä salamatkustajiin puuttua, olkoon se nyt hänen pikku jekkunsa... Tuo repun vieressä myttyävä Nalle Puh -huivi on muotoutunut "vanhalla ikää" jonkin sortin turvarievuksi, ja sen mukaan ottamiseen pieni pakkaaja kävi varovasti pyytämässä lupaa. Kun "jos tulee vaikka ikävä".



Mutta mitenkäs, kun yksi reppu lojuu vielä varaston rojunurkassa? Joku taitaa ottaa vähän toisia rennommin? ...Konkari...







8.8.2017

Sukelletaan pää edellä syksyyn!



Kello on yli yksitoista. En ole vielä sängyssä. Opin tämän näköjään kantapään kautta, jos sitenkään.

Huomenna siis töihin. Ja ylihuomenna alkaa koko porukalla uusi arki. Se jännittää vähän kaikkia. Vielä on monta mutkaa suunnittelematta...



Siitä puheen ollen: Posti toi kortin, jossa oli ihana teksti. Menisiköhän kiitos tätä kautta lähettäjälle? Koitetaan: Kiitos! Laitoin kortin työkalenterin väliin. Siinä, missä se muistuttaa pienten asioiden merkityksestä yleisesti, niin luulen saavani siitä evästä myös koulutyön suunnitteluun.

Iloa ja kepeyttä alkavaan kouluarkeen kaikille oppilaille, vanhemmille ja kollegoille!