26.6.2017

Sain kiinni jostain!



Juhannusmökkeilyn jälkeen koitti työteliäs aamu. Hyvällä tavalla työteliäs. Sain töitä ensi syksyksi. Otettiin talo pois myynnistä. Haettiin lapsille hoitopaikkaa. Ilmoitin työkkäriin onnenpotkusta. Nyt tuntuu, että kaikki on oikeastaan aika hyvin. Tuntuu tältä:


Vaikken edes tiedä, millaiseen renkaaseen olen tarttunut. Että millainen työvuodesta tulee, ja valittiinko hoitopaikkatoiveet nyt oikein.

On ollut tärkeää tuntea ne tunteet, joita tänä keväänä oon tuntenut. Jopa se tunne siitä, että haluan pois tästä kaupungista. Kummallisella tavalla tämä ratkaisu ei niistä toiveista huolimatta tunnu pettymykseltä. Aika näyttää, jääkö muuttohaave elämään ja itämään, vai kuihtuuko pois. Nyt uskon, että asettuminen ja rauhoittuminen on toistaiseksi parasta, mitä saattoi tapahtua.

Juhannuksestakin riittänee jotain koostettavaa tuonnemmaksi, mutta tämä piti nyt ensimmäisenä saada sanottua.



22.6.2017

Pellavapäisen juhannusneidon 2-vuotissynttärit



 




Koska juhannuksena mökkeillään, otettiin varaslähtö juhannusneidon synttäreihin. Miukun kaksivuotissynttäreitä juhlittiin eilen isolla porukalla. Suuri kiitos kaikille mukana olleille! Sankari itse näytti ymmärtävän hyvin, että hän oli keskipisteenä. Ja nautti.

Hän oli kovasti tohkeissaan kaikesta: lahjoista, ihmisistä, herkuista ja kuvaustuokiosta, johon halusi ehdottomasti mukaan uuden Frozen-reppunsa (olkaimet nähtävissä yhdessä kuvassa) ja jalkaansa kumpparit. Meidän pellavapäinen onnenmurunen. Lemmikkihassutti.





Suurin osa tarjottavista tuli stressin lievittämiseksi leipomosta tai pakastealtaasta. Keskisisko oli löytänyt lahjanhakureissulla tuon Elsan ja ehdotti mr Piille, että se olisi hyvä kakun päälle. Kehuin tyttöä illalla, että se oli kyllä hyvä keksintö, ja kakusta tuli hieno. "Minä ihan mielelläni olin vaikuttamassa siihen!" totesi tyttö ylpeänä. Olipa hieno lause neljävuotiaalta.

Ja nyt juhannuksen viettoon. Iloista, aurinkoista ja rentoa juhannusta kaikille! Pus!




21.6.2017

Matto ontelokuteesta (ohje)






Kävi hauskasti. Tein maton tietäen alusta asti, etten tule pitämään sitä.

Laitoin sen instagramiin ja löysin sille kodin.

Paketoin sen pahvirullan ympärille ja se näytti hienolta.

Elämän pieniä iloja.



Koska matto lähtee maailmalle, kirjoitan tämän omasta päästä kehitellyn ohjeen muistiin itselleni, mutta myös teille:

Aloitus: 60 kjs ja kääntymiseen 2 kjs.
1. krs: 2 kjs, 59 p (= "60 p")
2. krs: 5 kjs, ks joka kolmanteen pylvääseen. (--> 20 lenkkiä)
3. krs: 5 kjs, ks jokaisen lenkin keskikohtaan (reunoihin myös, eli 21 lenkkiä, joista viimeinen 2 kjs+1p 2. kerroksen viimeiseen silmukkaan.)
4. krs: 3 kjs, ks jokaisen lenkin keskikohtaan.
5. krs: 2kjs, 2p jokaiseen lenkkiin, 1p alla olevan lenkin kiinnityskohtaan (= 3 p jokaiseen lenkkikertaan.)

Tätä jatketaan, kunnes matto on halutun mittainen.

Pitsireunus päihin: 1 ks, 4kjs, 1 ks joka kolmanteen alla olevaan pylvääseen. Loppuun 1 ks. Eli lenkkejä tulee 19. Joka toiseen lenkkiin 7 pylvästä, 1 ks seuraavan lenkin keskelle. (Alemmassa kuvassa. Kuva osoittaa, miten käy, jos lenkkejä tuleekin parillinen määrä. Eli siksi alkuun ja loppuun tuli yhdet ylimääräiset kiinteät silmukat.)

Vahvistin reunat kauttaaltaan piilosilmukoilla.


Mallikuvat luetaan alareunasta alkaen ja edetään taas sateenkaaren värijärjestystä muistellen. Ohjeet on vartissa piirretyt ja kirjoitetut, eli otetaan vastaan palautetta epäselvyyksistä ja sekoiluista.




19.6.2017

Mimi, Kuku ja Miuku






Oltiin viikonloppuna Vaasassa Festivillan lastentapahtumassa katsomassa Hevisaurusta ja Mimiä ja Kukua. Oli niin sopivasti perheemme mieltymyksiin sopivat esiintyjät, että oli pakko piipahtaa. Hevisaurus on isojen lemppari ja sen näkemistä on toivottu jo kauan. Miuku taas on lumoutunut Mimistä ja Kukusta. Enterorokon aikana katsottiin niitä kolme yötä putkeen. Mikään ei auttanut itkuun yhtä hyvin. Ilme oli ikimuistoinen, kun tutut tyypit astuivat lauantaina lavalle. Saati sitten, kun päästiin keikan jälkeen livenä moikkaamaan heitä. Mimiä Miuku tosin ei huomioi lainkaan. Kuku on se juttu. Ja heistä puhuttaessa hän sipaisee itseään poskesta, sillä Kukukin hipsutti häntä siitä, ja sanoi, että "Oletpas ihana".


Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja ensin iskeneestä ahdituksesta ja hermoilusta huolimatta itsekin pärjäsin väenpaljoudessa ja ärsyketulvassa lopulta ihan hyvin. Paikka oli siisti, musiikin voimakkuus sopiva ja lavalle näki hyvin, vaikkei eturiviin puskettukaan. Yleisön seassa liikuskeli hauskoja maskotteja ja Villa Sandviken oli kaunis paikka niin lastenkonsertille, kuin viikonlopun aikana järjestettäville aikuisten illanvietollekin. Veden juomisesta muistutetltiin ahkerasti ja yleisölle jaettiin tikkareita ja ilmapalloja. Ja kaiken kukkuraksi tapahtuma oli ilmainen. Suosittelen osallistumaan, mikäli tapahtumasta tulee vuotuinen. Voisin veikata, että tulee.

Mutta takaisin arkeen. Tämänpäiväisellä neuvolareissulla tällä "minä itte" -emännällä oli  päässä itse valittu "pitteri" (se pitää aina pukea noin päin) ja siskolta lainattu tyhjä reppu, jonka pohjalla tietenkin kolisi Kukulta saatu kortti. Tulomatkalla siellä oli myös neuvolasta saatu uusi aarre, apinakuvioinen hernepussi.


Ylihuomenna juhlitaan vähän etukäteisesti 2-vuotissynttäreitä (en ole vielä aloittanutkaan valmisteluja). Ihan huippu ipana ja niin hauskassa iässä! Höpöttelee jotakuinkin ymmärrettävästi ja toimii jonkinlaisen logiikan myötä. Kommunikoitaessa sitä tuntee ylpeyttä, kun löytää yhteydet toiminnan ja ajatuskulkujen väliltä ja ehtii esimerkiksi ennakoida, kun lapsi puhuu Kitkoosta ja pissasta ja kiikuttaa nukkea kylppäriin. Juuri ehdin väliin ja ohjattiin Kitkoo käymään potalla, pöntössä pulahtamisen sijaan. Kitkoo on siis tietenkin Elsa-nukke, koska Let it go. Vähän tuli  haikeus, kun käveltiin neuvolan parkkipaikalla autoon. Jotenkin tajusin, että se alkaa olla nyt aikalailla paketissa tämä "vauva-aika", jollaisena olen vieläkin tämän kotona oloni kokenut.

Vaikka ei sillä, ei mulla vieläkään ole töistä tietoa syksylle...

(Apua. Anteeksi. Lauseet ja kappaleet on kauhean pitkiä ja koukeroisia. En jaksa korjata niitä järkevimmiksi. Siihen ei keskittymiskyky enää tänään riitä. Nyt tarvittaisiin graduparia, joka osasi hyvin suodattaa tuollaiset ajatukset järkeviksi lauseiksi. Terkkuja!)

Lankakerhosta muuten infoa, että paikkana se kahvila, jonka nimessä on väri ja luontokappale, hehee. Tarkempia tietoja saa anelemalla yyveenä.




16.6.2017

Yhtäkkinen sukellus risukasaan



Huoh.

Onko hyviä päiviä aina pakko seurata niin karmaiseva lamaannus ja pettymys oman olon kantamattomuuteen? Tulee pelko tehdä mitään kivaa ja touhukasta, kun se vie niin huomaamatta ihan kaikki voimat.

No, yritän muistaa, että näitä tulee ja menee... Tosin ehkä aikaisempaa harvemmin ja aikaisempaa nopeammin menevät ohi. Mutta milloin uskaltaisi sanoa, että "nyt on hyvä"? Milloin uskaltaisi luottaa siihen, että kaikilla on huonoja päiviä, eikä huonot päivät tarkoita heti uppoamista syvään synkkyyteen?

No, jospa vajoaisin toviksi murjottamaan johonkin hyggekoloseen kahvimukin kanssa... Antaisin itselleni luvan olla syyllisyyttä potematta taas hetken tämmöinen:


Kuvan ilme on taannoinen yritykseni matkia kaksivuotiaan äänetöntä, kauhistuneen huolestunutta katsetta, kun se kannettiin kesken unien autosta sänkyyn. Itse hän tuli nyt tähän viereeni alahuuli väristen, hyvä ettei kyynelehtien osoittamaan kuvaa, että "äiti ikkee". Huomasitteko? Juu, todella liikuttavaa empatiaa, sen varmasti huomasitte. Mutta huomasitteko myös, että sanoi iskän sijaan ÄITI! Onnenkeijuni toi taas himpun verran valoa risukasaani.




15.6.2017

Mihin barbieleikit aina päättyvät?






Mietin tuossa joku päivä, että mikseiköhän keskimmäinen oikein leiki nukkeleikkejä, vaikka nuket kulkevatkin usein kainalossa. No haloo... Kun ei ole leikkikaveria.

Koitti hetki, kun muiden ulkoillessa oltiin ihan kahdestaan sisällä. Ehdotin, että leikittäisiin yhdessä Elsalla ja toisella, tietenkin Annaksi ristityllä nukella. Suljettiin huoneen ovi, levitettiin tarvikkeet ja tyhjättiin lokerikkohyllyyn omat huoneet Annaa ja Elsaa varten. Alkuun neiti kuulosteli ja jutteli Elsalla vain varovasti. Hiljalleen leikkijä pääsi täyteen vauhtiin ja leikki yltyi ja jatkui ja jatkui vain. Oli kruunajaiset ja oli synttäreitä. Oli öitä ja päiviä tiiviiseen tahtiin. "Tää ois sitä" ja "tää tekis tätä" ja "se menis nyt tonne". Oli ihana nähdä, miten leikki syttyi silmiin ja tavarat taipuivat mielikuvituksen voimin uusiin käyttötarkoituksiin.

Leikittiin varmaan tunti, ja aloin jo uupua lattialla kökkimiseen. Tyttäreni harmistunut huokaus vaatteiden vähyydestä sai omat ajatukseni rullaamaan jo leikin alkuvaiheessa radalla, jonne omat siskoni tietävät mun barbieleikkien aina vievän: aletaan tehdä vaatteita.

Saatoin kuitenkin leikin kunnialla loppuun ja VASTA sen jälkeen aloin tehtailla mekkoja ja takkeja. (Siskot, vähän olen siis kehittynyt tässä suhteessa sitten lapsuuden, hehhehee...) Tässä vinkki muillekin askartelijoille, joilla nopeus ja määrä korvaa toisinaan laadun:


Elsa, Anna ja Annan tytär Lola ovat kyllä käyneet vähän diivoiksi. Sieltä satelee nyt koko ajan toivomuksia uusista vaatteista. Lola täyttää vuosia jatkuvasti ja Anna on uuden häämekkonsa kunniaksi mennyt naimisiin itseään päätä lyhyemmän Bull Mentulan näköisen hahmon kanssa (pullea, housuton vauvanukke). Että kaikenmoista on nyt sitten tapahtunut nukkerintamalla sen ensimmäisen leikin jälkeen, vaikka itse olenkin siirtynyt leikeistä lähinnä vaatetoimittajan rooliin. Mutta selvästi viisivuotiaalle leikkiseuralle olisi tilausta!

...Vaikka kieltämättä oli ihan hauska itsekin leikkiä.









14.6.2017

Älä kerro Martille ja pari kukkapurkkia lisäksi



Joko olet törmännyt Älä kerro Martille -kampanjaan (KLIK)? Ajattelin vain vinkata, että jos on vielä joku Martin lisäksi, joka ei oo tästä kuullut. Kerätään yllärilahjana somen kautta markkinoidussa kampanjassa rahaa Martti Ahtisaaren perustamalle CMI-järjestölle, joka ajaa rauhaa maailmaan. Ra(u)haa on tällä hetkellä kerätty moninkertainen määrä alkuperäiseen tavoitteeseen verrattuna: Kasassa on jo yli puoli miljoonaa euroa! Huomenna on lahjan luovutus. Vielä ehdit saamaan nimesi korttiin!

Ihan huippusiisti juttu. En malta odottaa suoraa lahjanantotilaisuutta, joka näytetään huomenna klo 19:30 kampanjan nettisivuilla!

Ja ollakseen kunnon mainostelupostaus, kerron aasinsilloitta myös seuraavan Lankakerhoajan: ti 20.6. Seinäjoella. Ihan tosta noin vain loikkasin kukkapurkkiin.

Ja vielä yhdessä kukkapurkissa käydäkseni (ja jotain kuvitusta, vaikkakin ihan epäsopivaa ja epäimartelevaa sellaista tähänkin saadakseni) kerron, miten näiden lisäksi itselleni on tuottanut viimepäivinä iloa peilikuvani. Selfieruutuun on tallentunut hillitsemättömiä hihityksiä, kun oon halunnut ikuistaa tätä hilpeää lookkiani.



Kuinka paljon voikaan iloa tuoda elämään kipeä, turvonnut silmä!? Vinkkinä Martille, jos joskus on hankaluuksia rauhanneuvotteluissa. Tai eipäs kun hetkinen...