24.3.2017

Reunapitsi ohjeineen




Pienin siskoni tarvitsi pitsiä hameenhelmaan. Inspiroiduin keksimään uuden mallin.
(Jota ei kylläkään ole kuvaa varten yhtään oiottu ja aseteltu. Kuvan sininen kangas ei myöskään ole siskon hame, vaan tilkkutäkki.)


Blogiin on tultu paljon reunapitsin ohjeita googlaamalla. En tiedä, onko kukaan koskaan noita mallejani käyttänyt, mutta kirjataanpa nyt tämäkin malli ylös. Tätä oli kiva tehdä siksi, että työ eteni mallikuvio kerrallaan, eikä kerros kerrallaan. Ei siis tarvinnut päättää pituutta etukäteen.

Aikaisempiin pitsimalleihin piirsin kaavakuviot, joka on värikoodattu kerroksittain sateenkaaren väreihin. Tein saman nyt:

1. krs: *3 kjs, 2 p ensimmäiseen kjs:aan* x5
2. krs: 5 kjs, kiinnitys kiinteällä silmukalla kuvion kapeisiin kohtiin. --> 5 ketjusilmukkalenkkiä. (Viimeisen lenkin teen 3kjs + p työn alkuun, jolloin lanka tulee luontevasti lenkin keskeltä)
3. krs: 5 kjs, kiinteällä kiinni alemman kerroksen toisen lenkin keskelle. *1 kjs 1pp* x 5, 1 kjs ja kiinteällä silmukalla alemman kerroksen neljänteen lenkkiin. 3 kjs + 1 p työn reunaan.
4. krs: *2 kjs, 1p* jokaiseen alemman kerroksen 5 pylvään väliin. 2 kjs ja kiinni alemman kerroksen viimeiseen lenkkiin.
5. krs: piilosilmukat niin, että saat nirkkoreunan aloitettua työn reunasta asti: *3kjs 1 ks* jokaiseen alemman kerroksen väliin.
Ja sama alusta.  Työtä pitää vähän käännellä, että pylväät asettuvat oikealle puolelle. Jatkossa tein aina toisen kerroksen viimeisen pylvään kiinni edelliseen mallikuvioon (kuvassa reunan oranssiin kohtaan), jolloin ko. kohta ei jää liian kapeaksi, eikä pitsi kierähdä heti ympäri.

Tuli varmastikin tosi sekavasti, anteeksi. Otan vastaan palautetta ja kysymyksiä.

Kapeampi pitsi on tehty toistamalla pätkää *3 kjs, 2 p ensimmäiseen ketjusilmukkaan.* Mun mielestä tosi kivan näköinen esimerkiksi trikoomekon hihansuuhun tai pääntielle ja ihan superhelppo ja nopea tehdä.

Lisää reunapitsiohjeita täällä!




23.3.2017

Mitä sen torstain nyt pitikään olla täynnä?





Jos maanantaiaamu soljui sikahyvin, niin torstai on kyllä ollut epätoivoa täynnä.

Hienosti alkanut aamuhiippailu päättyi ulko-ovella saatuun kilariin, jonka seurauksena koko talo heräsi eskaritaksille lähtevän jytinöihin klo 06:57. Saattelumatkalle en ehtinyt pukea kunnolla, joten pikkuisen liian suuri kenkä hinkkasi paljaan jalan päälle puetun villasukan kanssa reiät molempiin kantapäihin.

Kotiin päästyäni ja aamukahdeksaan asti sinniteltyäni tuntui, että alkaisi nyt riittää tämä torstai jo. Sain kuitenkin kivoja lisähommia, kun pienin heitti posliinilautasen kivilattiaan. Imuroin. Tytöt menivät omaan huoneeseensa. Pienin oli imuroinnin aikana tyhjännyt ja rikkonut täyden kosteuspyyhepaketin lattialle. Etsin pyyhkeille purkin. Kantta hakiessani siirtelin tavaroita, mm. "jonkun" jättämää makaronipussia. Itsehän suljen avatun pussin pussinsulkijalla. Mutta "joku muu" oli jättänyt pussin alassuin laatikon rojujen päälle. Joten tuli sitten tyhjättyä pussin sisältö pitkin keittiötä. Ei se mitään, minähän nautin siivoamisesta. Tänään varsinkin.

Olotila on saanut vettä myllyyn pitkin päivää kulminoituen klo 14:40 jäätävään raivohuutoon ja lattialle heittäytymiseen. Klo 14:45 saapui nuohooja. Jäin vain miettimään, että olikohan ollut ovella jo aikaisemmin, mutta jättäytynyt taktisesti odottelemaan hetkeksi.

Eilen lankakerhossa opin hienon sanan. Naapuripöydästä kuultiin. Siihen tiivistyisi tähänastisen päivän olotila. Harmi, että vain 3 ihmistä lisäkseni tietävät, mistä sanasta on kyse. Muut saavat tällä kertaa vain arvuutella...



22.3.2017

Unettoman jorinoita rakastumisista



(Viime yönä klo 01:38)

Oon nauttinut viimeisimmän viikon aikaisin nukahdetuista öistä. Miten kiltti teko se onkaan itseäni kohtaan ollut.

Mutta tänään ei uni tuu, ei millään. Oon rakastunut. Taas uuteen. Siis taloon.

Talon etsiminen on ristiriitaista: kuin deittailisi montaa ihmistä salaa toisiltaan. Ihastuu jokaiseen vuorollaan ja suunnittelee yhteisen loppuelämän valmiiksi mukautuen itse ja unelmineen olosuhteisiin sopivimmaksi. Haaveilee ja innostuu, tai toisaalta jahkailee, että kai tuon "ihan ookoonkin" kanssa voisi katsoa vielä parit treffit. Ja mikä pahinta: tämä kaikki tapahtuu nykyisen "kumppanin" selän takana, jossa yhä ollaan tiukasti kiinni ja lapset on sotkettu mukaan esittelemällä heille kaikki haaveet ja ihastukset tuoreeltaan. Siihen täytyy kyllä tulla jatkossa muutos.

Kädessä on tällä hetkellä neljä kiinnostavaa ehdokasta, josta yhtä ei olla vielä tavattu ja yhteen ollaan tutustuttu pikaisilla kaverin järkkäämillä sokkotreffeillä. Kurkittu vähän pintaa ja arvuuteltu sisintä. Ja juuri siihen oon tällä hetkellä rakastunut. Vähän epätoivoisesti. Tien nimikin oli kuin merkki, kutsu juuri meidän perheelle. Hiukan omituinen ja luonteikas arkkitehtitalo 50 vuoden takaa.

Tulee mieleen eräs teinirakkaus, jossa yksien treffien ja kirjeenvaihdon lisäksi rakastin tulisesti lähinnä haavetta siitä, mitä kaikkea olisi voinut olla tai tulla. Eli remppakohde tämäkin, kyllä. Sivuhuomautuksena mainittakoon muuten, että opin siitä nuoruuden romanssista, että yksi tunne-elämältään hutera taiteilija per parisuhde on maksimi. Että yli äyräiden leiskuminen on kauheaa. Hyvä oppimiskokemus, siitä olen oikeasti kiitollinen. Mutta unettoman ajatusryöpyistä takaisin taloon:


Kuvitellessani itseni sen talon aulaan (koska kuvittelemisen tasolle aulan näkeminen jäi), uskoin yhtäkkiä löytäneeni kateissa olleen sisustuksellisen identiteettini: 60-70-lukujen modernismi ja selkeä ajaton skandinavisuus. Rakenteisiin ja pintoihin alkuperäisen kunnioittamista (hillitysti ja kuitenkin ajattomasti), mutta sisustuksessa rennosti (mutta minimalistisesti) mitä mieleen juolahtaa. Yhtä aikaa entistä, ajatonta ja modernia. Sellainen tuntuisi hyvältä. Minulta. Ja mieheltä kuulemma myös. Lapset kiljuivat eitä, mutta hoidettiinkin ensitreffit vähän kökösti. Enkä tiedä, onko tämä itseni ja tyylini löytäminen lopulta vain mukautumista uuden ihastuksen odotuksiin. Niinkin käy joskus.

Mahdolliset asbesti- ja homeyllärit tietenkin alkoivat heti jännittää ja hillitä hinkua, samoin remppakustannusarviot ja niiden toteutuminen. Lisäksi menin rakastumaan ulkokuoren perusteella ja hintaa tietämättä. Eli tässä käy melko todennäköisesti huonosti. Toivottavasti haaveet kaatuvat siinä tapauksessa mahdollisimman pian ja löytävät kohta uuden kohteen. Tai palaavat nöyrinä vanhan kohteen hellään huomaan...

Älkääkä nyt ajatelko, että tämän tekstin tarkoitus olisi esitellä tuore rakkaus somessa heti ensitapaamisen jälkeen. Vaikka niinhän juuri yli-innostuksissani tein... Oikeasti tämä on nyt enemmänkin prosessikuvausta siitä, mitä myrskyistä maniaa pään sisälle kehkeytyy ihan vaikka vaan yhden vuorokauden aikana. Kuvausta tästä ylitoiveikkaasta rakkauden etsinnästä, jossa lämmetään monelle yhtä aikaa ja rakastutaan ensisilmäyksellä ties mihin vanhukseen. Kenties vielä monta kertaa, ja kuka tietää, vaikka niin kävisi ihan turhaan. Tosin järki pidetään mukana: seuraavaan suhteeseen ei tulla hyppäämään talouden tai mielenterveyden kustannuksella. Toimisikohan parisuhteissakin muuten sellainen ostopäätöstä edeltävä kuntokartoitus, jossa ulkopuolinen määrittelisi isoimmat viat ja remppakohteet, tulevien vuosien haasteet ja suurimmat sudenkuopat? Ehhehee.

No, kuten koko ajan oon sanonut: kyllä tässä käy hyvin, kävi miten kävi: enhän mä enää haikaile sen teinihaaverakkaudenkaan perään. Kun oikea löytyy, kaikki järjestyy. Mutta sama tunne tässä talon etsinnässäkin on, kuin mr Oikean saapumista odotellessa: KOSKAKOSKAKOSKA TIEDETÄÄN ENEMMÄN TULEVISTA SUUNNISTA?!









21.3.2017

Pikku hiljaa pelikavereiksi




Yksi, mitä odotan,  on lasten kasvaminen pelikavereiksi mun lempipeleihin! Trivial Pursuit ehdottomasti EI kuulu niihin lempipeleihini, mutta hauskaa meillä oli. Sääntöjä sovellettiin pikaisemmiksi (joka ruudusta voi saada kakkupalan ja värien suhteen ei oo niin nuukaa) ja tässä perhepainoksessa on erikseen kysymyspakat lapsille.

Ihan huippua huomata, että iskän kanssa luetut Aku Ankat ja äänikirjana kuunnellut Kalevalat ja Kunnakset on lisänneet yleissivistystä niin, että neljävuotiaskin tiesi vastauksen mm. Kalevalan taikamasiinakysymykseen ja kuusivuotias osasi vastata, kenet Väinämöinen lauloi suohon. Pitääpä muuten ottaa noita kysymyksiä automatkoille, ihan varmasti innostuisivat sellaisesta autoilupuuhasta!

Mistä tuli mieleen, että meillä oli ala-asteella näitä kortteja luokassa, ja niitä sai tuntien alkua odotellessa lukea. Sieltä on jäänyt mieleen, että intiaaneilla ei kasva parta. Tiesittekö?

Tämän pelin hävisin, muuten.



20.3.2017

Mukava maanantaiaamu (ihana sana)



Oho, miten mukava maanantaiaamu meillä on ollut!

Koska miehen tarvitsi töihin vasta puolen päivän aikaan, niin pojan vienti taksille sujui iisisti muiden jäädessä kotiin. Poika oli iloinen ja aamu aurinkoinen. Mies siivoili keittiötä ja itse huokaisin, että ikkunat on ihan kauhean likaiset. Mutta hetkinen, kerkiäisinhän käydä likaisimmat pesaisemassa ulkopuolelta ihanan Kärsserimme kanssa, joka odotti siivouskaapissa käyttövalmiina. Siinä pian huomasinkin pesseeni kaikki ulkolasit ja tyytyväisenä myhäilin myös nettilehden vinkistä mieleen palanneellee sanomalehtikikalle, jolla sai raidat pois. Koska valmiiksi jumiset hartiat saivat äkillisen ikkunanpesuinspiraation myötä reilusti ärsykettä, päätin jumppailla ne auki. Ja koska suihkuun piti muutenkin pian mennä ja koska se mieskin siinä vielä hetken hääri, niin päätin ennen niskavenytyksiä poimia Youtubesta jonkun kivan hiki-HIITin. Ehdinpä vetäistä perään vielä kokonaisvaltaisen venyttelytuokionkin.

Nyt on niin raikas ja reipas olo, ettei aikoihin. Iloisen mielen ja kevään taittumisen kunniaksi lakattiin keskimmäisen kanssa kynnet näteiksi ja tehtiin lettikirjasta tytön valitsema letti.


Toivottavasti viikosta tulee hyvä. Jotenkin kaikki tulevaisuuteen liittyvät toiveet ja avoimet kysymykset kulminoituvat aina viikonvaihteeseen: tuleeko tällä viikolla uusia avoimia työpaikkoja? Kuuluuko haetuista jotain? Ilmaantuuko talollemme ostaja?

No, nyt on tunne, että tällä viikolla ei vielä selviä mikään, mutta ei haittaa. Odotan viikonloppua innolla muutenkin, koska saan kivoja vieraita, jee!




17.3.2017

Taikinainspiraatio






Meillä on kohta jännät paikat.

Höhö, ei sen kummempaa, kuin kakunmaistajaiset. Mutta tunteikkaat ja toiveikkaat, joten paljon on pelissä.

Lapsi hihkui yhtenä yönä sängystään, kun luulin sen jo nukkuvan, että hän on keksinyt uuden taikinan. Luetteli innoissaan ainesosia. Hih, voi toista! Tänään sitten tehtiin. Koitin varovasti ohjailla määrissä ja perustelin esityksiäni googlaamalla leivontavinkkejä. Lapsi hyväksyi perustellut vinkit toteamalla, että "niin mä itekin vähän ajattelin". Mutta taikinan maun perusteella on pieni pelko, että tuli vähän mautonta.

Höpsö juttu kuitenkin. Yöllinen taikinainspiraatio. Pidetään peukkuja, että tuli syömäkelpoista ja edes leipuria itseään miellyttävää.







16.3.2017

Lankaväelle infoa


Seuraava lankakerho pidetään keskiviikkona 22.3. klo 18 siinä Siskolan lähellä olevan ison kaupan kahviossa. Kysyjille luvassa tarkemmat koordinaatit!

Aamulla ajattelin, että pitäis kokeilla sokerittomuutta, jos se vaikka vaikuttaisi positiivisesti väsyneeseen oloon. Tulin toisiin ajatuksiin, koska pakkasessa oli tällainen:



Hyvää päiväkahvihetkeä muillekin (itsekurittomille)!