29.3.2013

Näyttää pääsiäiseltä


Ajattelin ensin, ettei meillä mitään pääsiäiskoristeita ole, eikä ole tarpeen hankkiakaan, kun kuitenkin koko juhla menee niin vauhdilla ohi. Sitä paitsi viipotetaan pyhät paikasta toiseen. Vaan kuinkas ihan huomaamatta kävikään: Kerhoaskarteluista se alkoi ja lähti lopulta melkein lapasesta, kun pääsin yksin piipahtamaan kaupoilla...


Tästä se alkoi. Pojan tekemä tipunen. ("Sitten vielä niitä töyhtöhyyppiä!")
 Virpomisoksia kerhossa aloitettuna ja kotiaskartelimossa jatkettuna.
(Tässä kohtaa höyheniä kutsuttiin "pölykapseleiksi".)
Seuraavaksi kerhossa askarreltiin pääsiäismunia.
Ja pitihän sitä kai rairuohoakin laittaa...
Muori oli myös sitä mieltä, että muorit saavat tuoda lapsenlapsille pääsiäishömppää.
Kaapista löytyi lasimuna ja ku--- ei kun siis lasikukko. Lasikukko. Hehe. Heh...
Hömppää tarttui kaupasta muidenkin, kuin Muorin matkaan. Hihi mikä tipu!
Ja täällähän virvotaan vasta pääsiäislauantaina. Tervetuloa vaan meillekin!
Oksat auringonlaskussa (vastavalossa ainakin).
Hempeän värinen tulilatva hyppäsi myös ostoskoriin.



Näiden myötä iloista, keväistä ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa Jokaiselle. Ja vaikka meidän perheessä jäi osalle vähän epäselväksi, miksi tätä juhlaa vietetään (lue täältä), niin yritän itse muistaa miettiä, mitä pääsiäisen armosanoma oikein tarkoittaakaan. Suuri juhlahan tämä on, näiden höyhenhörhelöiden lomassa.



28.3.2013

Nukutaan ja syödään


Ruoka-aika, suu auki!

En oo oikein koskaan ollut semmoinen fyysisten tarpeiden ihminen. Mulle sopii, että nukutaan silloin, ku siihen on tilaisuus ja syödään, kun huvittaa tai tulee jotain hyvää vastaan.

Miehen kanssa elämän jakaminen toi tähän asiaan uuden näkökulman. Ruokaostokset alkoivat maksaa triplasti ja reissuissa tuli tärkeimmäksi asiaksi ruokapaikan etsiminen, riittävän ajoissa. Ehdottoman tärkeä tuo viimeisin pointti.

Ja sitten voitte kuvitella, millaista elämä nyt on: enimmäkseen nukkumista ja syömistä ja niistä puhumista. Miten meni yö? Kuka nukkui kuinkakin? Koskas Hän menee nukkumaan? Oota mä syötän tän eka. Tuo kaupasta tälle hedelmäsoseita. Missäs mä voisin lämmittää tälle ruoan? Nukkuiko toi päiväunia? Mitä söitte, söikö hyvin? Ei voida vielä lähtee, kun ton pitää syödä ja toi nukkuu. Mä käyn nukuttaas tän. Ja mä oon valvonut yöllä niin ja niin paljon, voitko sä herätä nyt ja saat sitten jossain vaiheessa vähän nukkua.

Eihän tämä nyt sentään ole maailman suurin valivalivalituksen aihe, tavallista elämää vain. Mutta mä vain ihan pikkuisen ja huomaamattani haaveilen ajasta, kun koko perheen tarpeet kulkisivat jotakuinkin samaan tahtiin. Ja itse voisin sitten siinä lomassa nukkua silloin, kun siihen on tilaisuus ja syödä, kun huvittaa tai tulee jotain hyvää vastaan.

26.3.2013

Liikaa suklaata



Söin suruuni (no okei, liioittelen) 8 Kinderpatukkaa (en liioittele). 
Muistin ainoaksi huonoksi puoleksi, että se lihottaa. Unohdin, että siitä tulee huono olo. 
Hyvää yötä teillekin. Itse ajattelin nähdä hyvin sekavia sokerihulluusunia...




Muistikirjamaaliskuu osa6 (26.-31.3.)


Viimeinen osa Muistikirjamaaliskuuta käynnistyy täten. Ja taas linkit edellisiin: osa1, osa2, osa3, osa4, osa5 ja Hupsistarallaan blogi.



Päivä 26: Mikä tänään ärsyttää?

(No siis, saattoi minuu jokin välillä kevyesti ärsyttääkin. Vaiks niin ku uhmaikä kerhossa, uhmaikä kaupassa, uhmaikä autossa. Ja vaiks se, etten löytänyt vaatteita sieltä kaupasta, ja painavien kamojen raahaaminen ympäriinsä. Ja sit toi noin niin ku sekin, et olin niin kiukkunen ja se, et minuu sanottiin ärsyttäväks ja väsy, sekin kyl ärsyttää. Mut ja niin, kiitos kysymästä!

no ja sit toi mässyttäminen ärsyttää kans aina.)
Päivä 27: Kerro jotakin kartan avulla.
Tästä tulikin peli, Aarteen etsintä. Kaksi aarretta sinne on piilotettuna.


Päivä 28: Tuhri sivusi
Heei, vauvat syö käsin!!

Päivä 29: Hauska ja ärsyttävä sananlasku
(Ensimmäinen ärsyttää siksi, että se on yleensä totta.
Jälkimmäinen huvittaa siksi, että se ei yleensä ole totta.)
Päivä 30: AARTEEN ETSINTÄ!
Kerää langanpätkä, hedelmätarra, kirjekuorta, muistilappu, pyöreää, vihreää, laastari.

Päivä 31: Mitä olet oppinut maaliskuussa?





22.3.2013

Touhukas kotipakoilupäivä

Yksi yö kolmesta yksinäisestä takana, selvisin. Kyllä perheestä huolehtiminen vaan silti on helpompaa kaksin. Rispektiä yksin kaikesta selviäville!

Tänään halusin kehittää päivälle riittävästi actionia, ettei iske löhöys ja kiukkuus. Voi olla, että yöllä sitten iskee levottomuus x3, mutta olipa vaan silti hauskaa.

Oltiin kaupungilla, shoppailtiin kaikkea oikeasti tarpeellista ja välttämätöntä. Pienet nukkuivat päikkärinsä sopivissa koloissa (siis ajallisesti) ja jaksoivat ihmeellisen loistavasti. Ja lopuksi mentiin viimeiset energiat huhkimaan Touhutaloon. Oli kyllä positiivinen yllätys! Touhua riitti reiluksi kahdeksi tunniksi (varmaan enemmäksikin olisi ollut), ja Poika uskalsi viipottaa ilman erityistä leikkikaveria. Mutta puhuttiin kyllä, että ensi kerralla pyydetään joitain ystäviä mukaan. Hän kyllä vaatimalla vaati, että kaikkia ystäviä, mutta katsotaan... Ja voi että, kun teki niiiiiin tiukkaa, etten sanonut sitämitäolenpäättänytollasanomatta, sitä, että "Jaa jaa, noin pirteenä kotiin, ei varmaan tartte toista kertaa mennä!" Hih, en sanonut. Olin iloinen, vaikka Hän ei autoon jouduttuaan ollutkaan. 

Sinne vain suin päin!
"Miksi tämä virtahepo on itkeissään? Mistä tämä innostuisi? Minä koitan lohduttaa!"
Ja päiväuniakin siis nukuttiin, täydellinen reissupäivä!
Ja sitten me tytöt vähän kahviteltiin ja naksuteltiin...

21.3.2013

Tuu äiti kattoon, se matto on taas kasvanut!


Isompi kuuntelee satua ja Pieni nukkuu miellyttävän pitkiä ja katkottomia päiväunia. Ehdin lukemaan postista tulleen naistenlehden ihan kokonaan ja juomaan päiväkahvit tykötarpeineen (vaikka pöytään istahtamisen hetkellä kuuluikin se ensimmäinen, mutta murphynlainvastaisesti ainokainen vingahdus itkuhälyttimestä). Yöt sen sijaan ovat edelleen ennakoimattomia. Mutta yksi iso edistysaskel loikattiin eilen: Pieni nukahti sänkyynsä itse. Varmaankin ekaa kertaa ikinä. Ei sillä, että olisin päättänyt tassutella ja hyssytellä, mutta kun ei maidotellenkaan uni ollut tullakseen. Jollen tästä nyt osaa tapaa vielä tehdä, niin olipa ainakin oiva muistutus itselleni, ettei kyseinen sattumus ole täysin mahdoton. Ja Isomman uhma on vaihteeksi siedettävää. Hyviä hetkiä ja iloisia juttuja mahtuu päiviin paljon. Sulassa sovussa (tai ehkä enemmänkin viehättävässä eripurassa) niiden äkäisten huutojen ja tuskanpuuskien kanssa.

Mutta yhtä asiaa jännitän enemmän kuin uskallan sanoakaan: 3 päivää ja yötä ilman mr Piin avustavaa käsiparia (ja tietenkin huikaisevaa seuraa). Huijjui. No, hetki kerrallaan ja suoraan riman ali vaan.

Ja sitten menenkin jo (ai nyt jo?) asiaan, jolla oli tarkoitus aloittaa ja jossa kai oli tarkoitus pitäytyäkin tänään: Joku aika sitten kerroin vaatehuoneessa odottelevasta käsityöprojektista. Tämmöiseksi se on nyt edennyt:


Virkkaan siis mattoa. Vielä muutaman kerroksen verran taidan jatkaa sille pituutta. Poika tulee aina välillä hihkumaan (kuin suurempaakin mysteeriä) "tuu äiti kattoon, se matto on taas kasvanut!" Vähän muikulainen se on, mutta saisikohan jotenkin venyteltyä reunat suoriksi vai pitääkö tehdä joku ks-kierros koko maton ympäri? (Vasen pääty on tosin vain mutkalla ja näyttää siksi vänkyrältä.) Ja tuo eteisen lattia on kurjan värinen. Tämä näyttää paljon kivemmalta koivuparketilla. Mutta eteisessä sitä kyllä tarvitaan, että se siitä. Tämän päällä tuntuu ihanalta tassutella!

Suuri Käsityö tarjosi tämänkin ohjeen (idean ainakin) viimeisimmässä numerossaan.



Muistikirjamaaliskuu osa5 (21.-25.3.)

Edelleen mukana väkertelemässä näitä! Puuhastelemattomuus tuntuu varmastikin huhtikuussa hyvin oudolta.

(Jos aihepiiri kiinnostaa, pääset edellisiin osiin suoraan näistä: osa1, osa2, osa3, osa4 ja jutun alkulähteille sekä muiden osallistujien tuotoksiin täältä: Hupsistarallaa)

Päivä 21: Jalat
(omani otsikoksi sopisi sittenkin paremmin "Varpaat")

Päivä 22: 3 toteutunutta toivetta
En nyt jaksanut miettiä kovin syvällisiä/kiinnostavia toiveita.
Harmi, tästähän ois voinut vaikka tulla hauska.
Päivä 23: Tietynvärisiä asioita
Ja lempivärisiä sitten tietysti.
Ajatus karkasi lapsen ranskankielisen kuvakirjan sivulta

Päivä 24: Pääsiäiskarkkien kääreitä
Ajattelin ensin tehdä jonkun oikein hienon, mutta teinkin sitten ruman.

Päivä 25: Rastita päivääsi liittyvät asiat
(Muistatteko, kun ennen oli puhelinpöydällä suttupaperia?)

19.3.2013

Vartin hölinöiden jälkinolostelut



Eilisestä asti oon mielessäni pyöritellyt vartin kestänyttä keskustelua ja nolostellut mieleen palanneita lauseitani korvat punaisina.

Yksi kamalimmista tilanteista, johon mut voi laittaa, on kysellä sarjatulena kysymyksiä (tällä hetkellä aivan vieraasta aihepiiristä) ja antaa sitten kuitenkin liikaa aikaa vastata. Hiljaisuus pelottaa ja tunnen olevani siitä vastuussa, joten täytän sen höntillä lörpöttelyllä ja ajattelemattomilla kommenteilla.  Ja aina väliin jäädyn, mutta sen sijaan, että olisin ihan hiljaa, sanon jotain taas ihan hönöä mukahauskaa.

Miksei työhaastattelua voi suorittaa kirjallisesti?

Sitä paitsi on ihan tyhmää, että nyt mulla on hirveä hinku tulla valituksi. En tiedä, enkö vain halua "hävitä", vai mitä, kun oikeasti en edelleenkään yhtään ole varma, haluanko kuitenkin olla vielä ensi syksynä kotona...




Tällainen olo mulla nyt on.
(Kuva napattu Pojan leikeistä, siinä lomassa, kun molemmin naurettiin katketaksemme)




18.3.2013

Tuhmaikä



Luulin tuossa joku aika sitten, että meillä olisi jo Uhmaikäinen, mutta NYT meillä on. Silloin ei ollut lähellekään.

Onneksi tuo vaihe ei iskenyt syksyllä, olisin varmaan hullujenhuoneella. Ehkä mulla nyt on hippusen verran enemmän energiaa ja kärsivällisyyttä keskittyä Isoveljen temppuiluun, kun Pikkusisko on niin kiitettävästi ottanut edistysaskeleita kohti itsenäistä olemista.

Poika tekee kiusaa. Minkä ehtii. Kaikki tunteet on tuhatkertaisia ja ilokin on hyvin raivokasta. Eli oli sitten hyvällä tai huonolla tuulella, niin aina tulee komennusta ja kieltoa. Joskus rauhoittuu lällyksi, kun Sisko nukkuu ja ollaan kaksin, mutta muuten tuntuu käyvän ihan kierroksilla. Ei ujostele, ei vieraskoreile. On pahankurinen ja testailee rajojaan. Ja yölläkin kiljuu "Mene pois!!!" tai "Minä en HA-lu-A!!!", tai sitten muuten vain karjuu suoraa huutoa.

Mikä on uhmaiän tarkoitus? Löytää omat rajansa? Löytää vanhempien rajat? Tulla rakastetuksi riiviönä? Testailla fyysisyyttä? Opetella näyttämään tunteita? Olisi helpompi (no joo, niin varmaan) suhtautua Raivopäähän, kun tietäisi tämän (onneksi oppikirjanmukaisen) vaiheen perimmäisen funktion.

Tässä jonain iltana kiertelin kotia ja naureskelin kameran takaa "jäähylle" nostettuja leluja. Tällainen uhmaikä täällä meillä. Tai tuhmaikä, niin kuin Tonttu Toljanterilla oli.

Kumivasara takan päällä: tällä testailtiin pariovien laseja.
Legojakoavain ja puulasta hyllyllä: jakoavaimella survottiin ihmisiä ja lastalla huideltiin ihan kaikkea.

Legoautot ylähyllyllä: näillä pamautettiin Pikkusiskoa.

Toinen legoauto samaisella ylähyllyllä: tällä hakattiin raivoisasti lattiaa.


 
Ja sitten kun se rauhoittuu, nukkuu, se yhtäkkiä onkin kilometrin isompi, kuin hetki sitten. Nukkuu pehmoisena myttynä, rakkaana, rentona miehenalkuna, enkä voi olla miettimättä, että siitä tulee jonain päivänä aikuinen.


17.3.2013

Muistikirjamaaliskuu osa4 (16.-20.3.)

Ja taas seuraavat viisi maaliskuista haastesivua, olkaa hyvät.

Muistikirja alkaa näyttää aika ihanalta. Kiehtoo tuommoinen pullisteleva vihko, josta pilkottelee kaikennäköisiä värejä ja lirpakkeita. Jotenkin hyvin jännittävän näköinen.


Päivä 16: Tunnustus tai paljastus itsestä

Päivä 17: Plussat ja miinukset valitsemastani asiasta
Päivä 18: Puhutteleva lehtijuttu
(okei, ehkä vähän rimanalitus, mutta nauratti ainakin, jollei nyt "puhutellut".)
Päivä 19: Asioita, joita tänään näin
Päivä 20: Kirjoita postikortti

Kolmen viimeistä sivua on pitänyt skannailla, näyttää tyhmältä ja lattealta. Muistikorttiin tuli joku vika, enkä oo jaksanut miettiä ratkaisua, joten nyt sitten tälleen toistaiseksi.







Hame virkattu ja rytmimuna puetettu!





Mun virkkuu tuli valmiiksi. Ei muuta kuin seuraavia projekteja päin, materiaalit odottavat vaatehuoneen nurkassa!

Käsialani ei vastannut ohjeen käsialaa ja jouduin soveltamaan. Lopputulos oli sitten vähän tiukempi, kuin olisin halunnut, mutta toisaalta tykkään tästä näinkin.

Väliprojektina päällystin rytmimunan. Haha! Tilasin Levytukusta Prinsessaisen intressien innoittamana marakassit ja koska postikuluja eivät perineet, laskin voivani tilata sitten sillä minimitilaussummalla, eli kympillä jotain höpöhöpöä, jotta saan juuri tuollaiset helist- ei kun siis marakassit. Tilasin siis neljä rytmimunaa (kahden marakassin lisäksi, musta aika kohtuuhintaista!) ja ajattelin, että voisin pääsiäisen kunniaksi askarrella niistä koriste-esineitä tai leluja. Ja toimivathan siinä varsinaisessa tarkoituksessaan näinkin. Tämä prototyyppi ei oikein onnistunut, kun kaavoitus oli taas hätäistä, kuten mun näpräilyissä aina. Lisäksi tassuista tuli ihan miälenvikaset, Poikakin kysyi, että mitkä noi on. Mutta sitä nauratti ja sehän on pääasia. Mutta taidan tyytyä ompelun sijaan virkkaamaan lopuille (jos ylipäätään jaksan) uudet kuosit. Oli vähän liikaa tuo näpertely, ainakin tänään. Mutta poimikaa tästä idea! Varmasti parin viikon sisällä joka taloudesta löytyy suklaamunien sisuskoteloita. Sisälle riisiä, vähän ehkä teippiä saumaan ja sitten jotkut hauskat vaatteet ylle. Ja mielellään niin, ettei naperoilla ole mahdollisuutta päästä aukomaan tekelettä.







15.3.2013

Armoa väsyneille äideille!



Nyt oon monessa yhteydessä törmännyt "äiti on vähän väsynyt" -teemaan: blogeissa, facebookissa ja lehti- ja nettiartikkeleissa. Ihan jo äkkilaskemalla tulee mieleen 10 Väsynyttä Äitiä, jotka ovat asiaa edellämainituissa medioissa kommentoineet. Toki sitä aina näkee ympärillään vain itselle ajankohtaisia asioita: en oo esimerkiksi puoleen vuoteen nähnyt montaakaan raskaana olevaa naista (toisin kuin vuosi sitten), pikkuvauvoja (ja näitä väsyneitä äitejä) sen sijaan hyvin paljon.

Itse oon kovasti ammentanut voimaa jokaisesta ääneensanotusta tutulta tuntuvasta olotilasta. Ai että tämä onkin tavallista, normaalia, "ihan riittävän äitiyden" määritelmään mahtuvaa ailahtelua?

On siis päiviä, jolloin tuntuu, ettei mikään suju. Pikkupätkissä nukutut yöt, uhmaikäinen, pieleen menneet päiväunet (x2) ja päässä muhivat tosirumatsanat pilaavat nekin hetket, jotka meinaavat ensin sujua edes jotenkuten. Ja sitten on niitä päiviä, kun kaikki sujuu sutjakkaasti, kappasvainnenukkuvat ja olipasmukava-aamupäivä, ulkoillaan, askarrellaan, leivotaan. Pusipusinaminami.

Mutta sitten on niitä yleisimpiä: Isoveli takkuaa aamupalasta alkaen, molemmilla on yhtä aikaa kakat housuissa, Isoveli kiusaa Pikkusiskoa (tai ehkä enemmänkin äitiä), äiti ulvoo komennuksia ja pimahtelee vähän väliä. Mutta niinä onnellisina (ja kuitenkin ehkä yleisimpinä) päivinä käykin niin, että karjunnat sovitaan heti. Ja äiti onnistuu sulkemaan silmänsä siltä, että Poika söi ruokansa käsin (söi sentään). Ja yösyöttöihin herätään iloiten siitä, että on taas tovi aikaa virkata. Eikä äiti vielä nukkumaan ja nukuttamaan mennessä raivopäisenä ole ajatuksissaan siinä hetkessä, kun Vauva "kuitenkin jo ihan pian herää", vaan rauhallisesti hengitellen rentoutuu, oli sitten minuutti tai kaksi aikaa. Armollisia päiviä.

Kanssaäidit, olkaa armollisia itsellenne. Oikaiskaa aina, kun mahdollista. Isä kyllä pesee illalla pyykit, jos pakotatte (meillä kyllä jopa ihan oma-aloitteisesti, mutta en oleta kaikille riittäneen yhtä loistavia puolisoja). Älkää lannistuko, jos pääsee karjahdus. Älkää surko asioita, jotka jäävät tekemättä aikeista huolimatta. Ja sopikaa riidat, pyytäkää anteeksi ja unohtakaa ne.

Ja kun nyt armoon päästiin (ja eilisen päivityksen jatkoksi) jaan kanssanne taas Poikani viisauksia (?!). Pääsiäismainonta on alkanut, ja ajattelin sitten jatkaa hyvin jouluna aloitettua kristillisten juhlapyhien selittämistä kertomalla, miksi pääsiäistä vietetään. Ekan lauseen jälkeen tajusin, etten nyt osaa tätä oikein 2,5-vuotiaan tasoisesti muotoilla, että antaapa olla. Tänään sitten hän selosti mulle:

Jeesus kuoli viime viikolla, sen pituisesti. On tehnyt jotain pahaa, jotain omituista. Jeesus ajatteli pääsiäismunia.

Että sellaista. Mistä lie ajatuksensa koonnut, se mun yksittäinen lauseeni ei kyllä sisältänyt niin paljoa informaatiota, että olisi tuollaisen voinut siitä muotoilla. Mutta tehdäänkö vaikka niin, että vielä tänä vuonna voimme hänen kanssaan viettää pääsiäistä Pääsiäismunajuhlana? 

Ja taas ontuva aasinsilta: tänään juhlitaan mun kipeitä lihakia: Pikkusisko nukkui 5 tunnin yöpätkän, ekan kerran moneen kuukauteen! Itsekin nukuin tuosta ajasta 3 tuntia. Oon huomannut, että lihakset ei ehdi rentoutua niissä tunnin unipätkissä, mutta näiden pidempien pätkien aikana tapahtuu jotain, ja aamulla on kankea olo! Mutta tänään täytyykin sitten erityisesti tsempata itseään sitä kutkuttelevaa ajatusta vastaan, että toivoisi Tyttelin unirytmin muuttuneen yhtäkkiä pysyvästi. Jos ensi yönä heräillään usein, niin sitten heräillään. Kyllä se siitä.

Ja vielä loppuun kuvasarja, jonka voisin otsikoida vaikka tämän päivityksen otsikolla...






Ja sitten tämän kuvan kohdalla voi unohtaa nuo ylemmät sotkut.


14.3.2013

Omasta mielestä hauskoja juttuja



Ihan alkuun, mun piti ottaa hieno kuva hyllynpäällysasetelmasta. No, kukat kupsahti ja vaahtokarkit katosivat hyvin hämärissä olosuhteissa. Joten ei nyt sitten tämän kummempaa jäänyt teille näytille. Siispä koitan tarjota  täällä jotain muuta viihdykettä.

Olen tässä viikon mittaan kirjoitellut ylös semmoisia pikkuhuvittavia höpötyksiä, joita Poika päästelee. Ihan vain, että voidaan sitten Miehen kanssa työpäivänsä päätteeksi yhdessä naureskella. En usko, että nämä teitä naurattavat välttämättä yhtä paljon, mutta kokoanpa kuitenkin tähän tämmöisen suppean katsauksen pienen ihmisen ilmaisuun.

Ensinnäkin hän on nyt siinä iässä, että imee kaiken ja muistaa kaiken - tosin joskus vähän väärin. Varsinkin, jollei ole ihan ymmärtänyt, mistä on kyse. Esimerkiksi näin:

Sano se äänenkielellä = lue ääneen

Onpas mokea! = kenties jokin makean ja komean välimuoto?

Laitoin nää puhtaat kengät = isä pyysi laittamaan juhliin lähtiessä ne siistimmät kengät

konttoriauto = lava-autoa kutsui täksi, en päässyt etymologiasta selville

tililintu = talitintti

pikkulaanen = pieni


Ja sitten hän höpöttelee näitä päättömyyksiä:
  
Onpa mukavaa! Onpa kaunis aurinkoinen päivä. Minä sain henkeni.

Mitä luulet, tuleeko kesä? Pikku hiljaa. Pikku hiljaa M------ [=siskon nimi] nousee, voi käyttää hameita. Juhlissa.

Telkkarimainoksista Zalandon kiljumismainos, nollasatasatalaulu ja hojohojoisopomo ovat kestosuosikkeja. Nyt se "koristeelliset kakut" tai vastaava, jossa siis mainostetaan kakkukoristeiden tekemistä, on jostain syystä vaikuttanut Poikaan syvästi. Katselee mainoksen haltioituneena ja toteaa aina loppuun, (vaikka siis te kaikkihan tiedätte, ettei mulle riittänyt luomisvaiheessa sen kummemmin jauho- kuin viherpeukaloakaan)

Hommataan äiti sulle tommonen! Minä voin huomauttaa isälle kaupassa.
 
Säästän oman suosikkini viimeiseksi. Mr Pii oli vessassa ja kuten kaikki pikkulapsekkaat tietävät, ei vessassa saa olla yksin, jos unohtaa lukita oven. Ja joskus sinne mieluummin ottaa sen seuralaisen, kuin kuuntelee ulvontaa ja pauketta oven takaa. No, olivat siis vessassa, isä "pienemmällä asialla" kun sieltä kuului lorottelun lisäksi näin:

Oho Iskä, onpa hienoa pieremistä! 


13.3.2013

Herkkukorvikevirkkausta




Niin juuri. Ei ehdi napostelemaan, kun virkkuu houkuttaa ja koukuttaa enemmän. Suosittelen.





12.3.2013

Kätketyt Prinsessat



Jos pähkäilette lahjaa Prinsessalle (vauvaprinsessalle tai aikuiselle), niin ehdottomasti suosittelen etsimään ja antamaan tämän kirjan! Aivan häikäisevän ihana ja kiehtova kirja, mielettömän hienot kuvat ja höpsöt, hauskat ja muutenkin kekseliäät tekstit. Noin 90 sivua prinsessatietoutta. Otteen verran taustatekstistä: "Kätketyt prinsessat kertoo prinsessoista sellaista mitä ei ole ennen kuultu ja paljastaa prinsessat, jotka ovat olleet kätkössä. Mutta siinäkään ei ole vielä kaikki..."

Muistikirjamaaliskuun puitteissa siis innostuin selailemaan kirjoja ja tämän kanssa jämähdin sohvalle melkein ikuisuudeksi. Tämä on NIIN tolkuttoman ihana kirja, että haluaisin teidän saavan hypistellä tätä ihan oikeasti.  Sitten voitaisiin jutustella "mä oon niin toi prinsessa" -juttuja. Mutta koska se ei nyt ole mahdollista, niin katsokaa nyt edes tätä kautta! Voitte näistä parista valitsemastani ja typistämästäni prinsessaesittelystä bongata itseänne. Ja voi, olisinpa voinut esitellä Heidät Kaikki, mutta niin, en edes tiedä, saako näin tehdä. Täällä netissä, tälleen kuvia ja tekstejä esitellä. Mutta kun tekijöidensä kustannuksella hehkutan, niin kai se on ookoo? Eli kyseessä on kirja nimeltään



Kätketyt Prinsessat 
Philippe Lechermeier ja Rébecca Dautremer


"Kansi: Prinsessa Karmiinan muotokuva ennen Traakian taistelua,
tuntematon tekijä, PRINSESSAMUSEON KOKOELMAT."

Prinsessa Kata Pultti
”Kaikkialla Euroopan hoveissa tunnetaan prinsessa Kata Pultin kömpelyys. Hänen elämänsä on traagista, katastrofien varjostamaa. Hän saa noidannuolen nauraessaan, auringonpistoksen varjossa, mahanpuruja juomavedestä.”

Prinsessa Ponneton
”Lepohetkien välit hän viettää rentoutuen maailman pehmeimpiin tyynyihin nojaillen.”


Prinsessa Reto-Riikka
”Heti kun juhlista kotiin ehtii, prinsessa Reto-Riikka
tuhat porrasta ylös kirjastoonsa kiirehtii.
Ahmien lukee kaiken mihin törmää: romaaneja, runoja, filosofiaa ja hömppää.”

Prinsessa Kuunsäde
”Lähettelee tuntikaupalla savumerkkejä kavereilleen, joka päivä, vanhempiensa kiusaksi.
Rakastaa tanssia toteemin ympärillä, rummutuksen säestyksellä.”

Prinsessa Päivänkorento
”Kuuluu kuningassukuun, jossa prinsessan elämä kestää vain yhden päivän.”


Prinsessa Rummakko
”Kuluttaa siis aikansa rapakoissa ja jokainen konna suukon saa – eihän sitä koskaan tiedä milloin osuu oikeaan.”
"Kierivä prinsessa ei sammaloidu. (typerä sananlasku)"


Esimerkki:
-Menen möksään.
-Miksi?
-Siksi!


Prinsseistäkin kerrotaan vähän, mm.

" Kauniita ja rumia, pieniä ja isoja, kilttejä ja ilkeitä: 
älyttömiä määriä prinssejä. 
Ei ole helppoa elämä: metsissä täytyy vaeltaa etsimässä oikeaa prinsessaa. 
--- 
Kuitenkin, kun prinssi kohtaa prinsessan, saduissa yleensä sanotaan "loppu hyvin, kaikki hyvin" tai "he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti". 
Mutta mitään muuta ei kerrota, mikä on yllättävää. 
Tarina päättyy siihen. 
Mitä prinsseistä oikein tulee naimisiinmenon jälkeen?" 







Etsikää tämä käsiinne ja tulkaa hyvälle mielelle!