31.7.2014

Äitinä saa olla...





...onnellinen lapsensa puolesta, kun se vuoden odotuksen jälkeen on kasvanut 4 mm yli vaadittavan törmäilyautopituuden!
 
...iloinen siitä, että saa jakaa sen riemun ensimmäisestä ajokerrasta hänen kanssaan. (Toivottavasti saan 14 vuoden päästä istua vähän rauhallisemmin mielin ajoneuvonsa kyydissä.)


...ylpeä lapsestaan, joka kiipeää isompien perässä isoon pomppulinnaan ja laskee suinpäin kikattaen alas. Muiden vanhempien ihastellessa, että "onko tuo ihan pikkuinen teidän". On se, todellakin. Se Ihan Pikkuinen.

...myötätuskissaan lapsensa aurinkoihottumasta, joka näyttää suojavaatteista ja tämänpäiväisestä sisälläolopakosta huolimatta paljon eilistä kamalammalta. Hyvin ipana itse sen kyllä näyttää kestävän...




30.7.2014

Piiloon auringolta



 



Pikkiriikkiselle paukahti ikävä aurinkoihottuma hartioille ja käsivarsiin. (Eikö tuo nyt aurinkoihottumaa kuitenkin ole?)



En itsekään pukisi näillä säillä pitkähihaista trikoopaitaa päälleni, joten ratkaisu auringon välttelyyn syntyi vanhasta ohkaisesta verhosta. Pitsikin löytyi omatekoisten laatikosta.

Kysyin innosta hihkuvalta tytöltä, että onko ihan prinsessa-asu, johon hän totesi kulmia kurtistaen, että "Ei. Kitta." Voi söötti, mikä ettei. Pieni valkoinen kissanpentupallero.









29.7.2014

Viimeisten lomapäivien spesiaalia








Viimeiseen lomaviikkoon olisi kiva mahduttaa kaikenlaista. Jotenkin kaiken, mitä tehdään, pitäisi olla spesiaalia.

Onneksi pienten spesiaalia saa pienellä vaivalla järjestettyä. Kuten vedellä täytetyt ilmapallot, joita innoissaan löllötellään ja sitten ulvotaan, kun ne lopulta kuudennentoista pudotuksen jälkeen läsähtävät asfalttiin.

Spesiaalijutuksi ollaan pitkään luvattu vielä kesän toista telttayötä Pojalle. Milloin on helteen verukkeella ja milloin ukkoskuurojen takia siirretty ajankohtaa myöhemmäksi. Tai milloin vain vanhempien laiskuudesta johtuen. Eilen ryhdyttiin viimein teltan pystykseen, kun Lapsi pyysi ja houkutteli ja suostutteli. Ja lupasi nukkua teltassa yksin. Nukkuikin, koko yön.




...

...

...

...

...

Eteisen lattialla.





28.7.2014

Kun ruusu kuihtuu, niin hoida liljaa



Tulipa tässä tuo runo mieleen. Muistatteko, miten se jatkuu?

Penkeistä löytyi neljää erilaista liljaa. Viime kesänä jossain penkin nurkassa oli vielä isoa keltaista. Tuo korallinpunainen on tänä vuonna istutettu. Pitäisi opiskella sen verran, että saisin nämä pidettyä hyvävointisina pitkään. Valkoiselta on pusikot vieneet kasvualaa ja pitäisi osata jakaa sipulit syksyllä (?). Takapihan puolityhjään penkkiin ajattelin näitä kaikkia muutaman tuikata.


Olen antanut itselleni luvan vaihtaa lempikukkaani joka vuosi. Lapsena se oli päivänkakkara, teininä auringonkukka. Tänä vuonna se on pioni. Viime vuonna se oli valkoinen lilja. Näissä kuvissa esiintyvistä oman maan liljoista se taitaa olla tämänkin vuoden suosikki, vaikka tuo punainen näyttääkin kuvassa yllättävästi paljon kivemmalta, kuin luonnossa. Kumman kurttuinen lajike, vaikka aukesi tänään.

Mikä teidän mielestänne on nätein? (Tuota vaaleansinistä pilkullista ei tällä kertaa lasketa.)



Tarjoilut takapihalle









Ruokailut ovat edelleen tapahtuneet pääasiallisesti ulkona. Eilen vohlut paistettiin iltapalapöydässä takapihalla, tänään katettiin taas aamupala samaan paikkaan. Paitsi fiilis- myös käytännöllisyyssyistä. Vähemmän sotkua keittiössä.

Oon ihan ihastunut Ikean puutarjottimeen. Se on niin hieno.

Mr Pii kävi aamusta Lidlissä tarjousten perässä. Vähän mä kuittailin sille, ja oli sitä kai itseäänkin naurattanut olla oven takana muiden tarjoushaukkojen kanssa. Mutta sai haluamansa ja toi meille aamupalacroisantit ja toiseksi suosikkituotteeksemme tullutta Lidlin maustamatonta jugurttia. Hyvin on sokerijuguihin tottuneille tämäkin maistunut. Vaikka kuvanottohetkellä Poika ehtikin juuri sopivasti salaa (=?) kipata sokeria sekaan. Osasin muuten vaatekaupassa ajatella sopivasti out of the box ja bongasin tyttöjen osastolta tuon Pojan uuden suosikkipaidan. En toki kertonut sille, älkää tekään.



Horisontissa jytisee. Ties vaikka tänään olisi päivä, kun saisi altaassa loikoilun sijaan siivottua. Lattialla lojuu varpaiden välissä ulkoa kulkeutunutta roskaa inhottava määrä. Koti on ollut lähinnä piipahdus- ja yöpymispaikka, eikä siivoaminen ole helteellä käynyt mielessäkään. On eletty takapihalla, mullakin on pitkästä aikaa bikinirusketusraidat.

Oho, nyt sataa, kaatamalla.


26.7.2014

Etelän kesä






Tänä kesänä on hirveän monta kertaa tullut tunne, kuin lomailisi etelän auringossa. Silloin, kun istuttiin kuumalta kiveltä tuoksuvalla terassilaatoituksella syömässä lounasta. Silloin, kun tukka kastuu ja kuivuu viidettä kertaa saman päivän aikana. Silloin, kun erinäisistä helletuoksuista tulee mieleen Kreikka. Sellaisena päivänä, kun neljältä pukee ekan kerran ylleen jotain muuta kuin uikkarit.

Tänään on ollut juuri sellainen päivä. Kahluualtaan veden lämpötila oli ennen vaihtoa (siitä lisää myöhemmin...) 34-asteista. Otin lasten päikkäriaikaan siellä aurinkoa, reunan yli oli hyvä kurkotella nurmikolle piirtelemään.





Meidän perheen tyttöjä ei paljoa tarvinnut altaaseen houkutella, mutta pienempi mies kävi vain pulahtamassa. Isompaa sain houkutella pidemmän tovin, kunnes vihdoin yllyttyi kokeilemaan. Meni altaaseen ja sai välittömästi seuraa siitä pienemmästä tytöstä. Joka siinä vaiheessa, kun mr Pii sai itsensä altaaseen oikaistua, totesi tyynesti "Kakka". Ja niin oli. Tässä kohtaa palataan tuohon edellisen kappaleen vedenvaihtoviittaukseen. Pesujen ja uusintatäyttöjen jälkeen pulikointi sai iloisesti jatkua ja helteessä kuivumaan ehtinyt tukka kastui kuudennen kerran.



Ihanaa. Ihanaa tämmöinen kesä. Oikea etelän kesä.

(Vaikka onkin kolmea päivää vaille Beautiful Body -haasteen vuosipäivä, en julkaise bikinivarttani muuten, kuin pieninä palasina.)



Vapautta.







Olin eilen elämäni ensimmäisillä vauvakutsuilla. Tiesin jo etukäteen, että olisi mukavaa tavata kavereita (oli!), mutta siitä yllätyin, että nautin myös yksinäisistä automatkoista. Viitaten edelliseen tekstiin, olivat ehkä terapiaistunto nro 2.

Viisi tuntia ajoin ihan hiljaa, sitten aloin saada ajatuksistani tarpeekseni ja päästin Robbie Williamsin ääneen.





Huumaava vapauden tunne. Ajaa auringonlaskuun ja pysähtyä ihan vain huvin vuoksi. Ei siksi, että jollakin (edes itselläni) olisi nälkä tai jokin muu hätä. Pysähtyä jätskille, pysähtyä tienvarteen ottamaan kuvia, pysähtyä ihan vain siksi, että haluaa vielä hetken Olla Matkalla.

Ja oli kotiinkin kiva tulla. Tämä määrä vapautta riittää tällä erää.





24.7.2014

Shoppailuterapiaa





Joskus nolottaa ajatus, että tarvitsisin shoppailua relatakseni. Äsken kuitenkin jälleen totesin yksinäisen ostospäivän hyväksi itsetutkiskeluksi. Omaa aikaa. Hyvinvoinnin edistämistä, ajatteluaikaa. Ehdin miettiä kavereita. (Vielä kun saisi aikaiseksi soittaa...) Lähipiirin vauvoja, tulevia ja olevia. Omia ajatuksiani.

Miksi en yleensä osta, vaikka haluan ja olisi varaa?
Mitä tarkoittaa, että "on varaa"?
Mitä tarkoittaa, että "tarvitsen"?
Millainen olen?
Millainen haluaisin olla?
Näkyykö se?
Kesällä rintsikan olkain saa vilkkua ja olo voi olla rock.
Töissä verhoudun tylsyyteen. Miksi? Onko pakko?
Mitä musta ajatellaan ja onko sillä väliä?
Muuttavatko tatuoinnit persoonaa tai luukkia?
Sovitin pitkästä aikaa värikkäitä vaatteita. Onkohan se yhteydessä siihen, että sisutusjutuillekin alkaa mieli herätä?

Skippasin lounaan ja säästyneillä rahoilla ostin vielä paidan, josta vilkkuu olkainten kohdalta läpi ja rockit korvikset.

Kuvasin jo ostoskasan ja meinasin arvuuttaa teillä kokonaishintaa. Ihan vain hihkuakseni kivoja alelöytöjä ja verratakseni, että oliko tämä nyt sitten halpa vai kallis terapiaistunto. Vaikken edes istunut kuin aamukahvin verran. Menipä siis vielä jumppatunnistakin tämä viisituntinen. Mutta en sitten julkaisekaan kuvia, kun edes photoshoppailuterapialla en saanut ostoksiani näyttämään niin kivoilta, kuin ne oikeasti ovat.

Nii-in. Oli niin kivaa olla vaihteeksi yksin ja vaihtaa rahaa tavaroiksi... (Miksi se kuitenkin kuulostaa niin pahalta?)


23.7.2014

Kahluualtaasta moikka.






Laitoin sen pohtimani altaan. Poikaa ei kiinnostanut uida, joten juoksi ympäriinsä ja kiukutteli. Suihki puutarhaletkulla ja pöllöili kaikkea typerää. Josta johtuen tyttökin juoksenteli. Ja pöllöili. Ja likaa meni altaaseen. Ja kaikkea muuta yhtä Hirveän Vakavaa. Äiti käy vähän kireällä. Otinpa siis onnekseni ja ilokseni siellä edellistekstin kommenteissa saadusta vinkistä vaarin, ja vaikka vesi olikin jo pulahdustenpuhtoista, ruohoista, ehkä pissittyä ja aurinkorasvapitoista, menin lillumaan.

Hihhei! Ihan huippuhauskaa! Paarmoista huolimatta ja mukaan intoutuneiden loiskuttelijoiden ansiosta. Puntaroin, oliko se jopa kivempaa kuin varsinainen uiminen, mutta ainakin ehdottomasti mukavempaa se oli, kuin hikoiluttava auringonotto viltillä! Suosittelen! Päivän olotilat vaihtoivat välittömästi suuntaa askelen verran kevyempään. Ja sitten tulikin jo Iskä. Pysäyttämään tuulta ja nostelemaan aurinkoa takaisin taivaalle.


Jos joskus pääsisi köllöttelemään ilman loiskuttelijoita, olisi ihan paras lueskeluasento nojailla altaan reunaan ja levittää klassikkoromaani (Kodin Kuvalehti...) nenän eteen nurmikolle.

(Kuvat otti mr 4v, kuten saatoitte sormista tunnistaa.)




Möngästä moikka.



Vaikka päivä alkoi mukavilla aamukahvivierailla, on sen jälkeen mennyt kaikki enimmäkseen mönkään. Semmoinen päivä, kun tekisi mieli puhua lapsista kakaroina ja mukuloina. Semmoinen päivä, kun tekisi erityisesti mieli korostaa sitä, että oon täällä kolmatta päivää ihan yksin huoltamassa.

Kuumassa vessassa tuoksuu Kreikka. Lämmin kakka. Vaipparoskis.

Päästäkää minut shoppailemaan tai kampaajalle. Antakaa rahaa ja omaa aikaa. Älkää puhuko mulle. Nukkukaa, sinäkin siellä pinnasängyssä. Reppana itki "Pyyäää, pyyäää, ei poih, ei poih! Pyyää!!", eli kaipaa laatikkopyörää, jolle vilkutettiin heipat kahvivieraiden peräkärrykuormaan.

Mitä luulette? Jos täytän uima-altaan noille, niin pelastaako se tilanteen, vai meneekö sekin mönkään? Veikkaan, että joo, jotenkin, pakosti.

Teemanmukaisesti päin pyllyä menevät paitsi nämä pikkupikkupikkarit, myös kuivaksi opettelu.


22.7.2014

Kesken



Kuten eilen sanoin, projektit ovat kesken.

1. Päiväpeitto etenee rasittavan hitaasti. Vielä 10 senttiä, ja peitto riittää nykyiseen petiin. Tarkoitus olisi saada ne kerrossängyt, jolloin lisäsenttejä tarvitaan ainakin 30. Ja sitten puuttuukin enää alasängyn peitto...


2. Pienimmäinen pissii sänkyynsä, syö patjaa ja viimeisimpänä raateli lakanan. Totta puhuakseni oon aivan puhki näiden nukkumaan menemisten kanssa, kun ikinä ei tiedä, mitä siellä on kahden minuutin jälkeen vastassa. Äsken kävin nostamassa patjoja myöten kaiken takaisin sänkyyn. Isompi villitsee ja pienempi nauttii viereisen sängyn suosionosoituksista. Tähän asti ovat nukahtaneet itsekseen, ja jos eivät, ovat köllötelleet rauhassa. Ja siis syy, miksi tämä ihanan värinen lakana pääsi Kesken -otsikon alle, on tietenkin se, että tästä pehmeäksi kuluneesta hentoisesta kankaasta haluaisin ommella jotain kesähepenettä. Itselleni tai tuolle raatelijalle.


3. Samaiselle ipanalle pitäisi saada kokeiltavaksi muutamat pikkarit. (Kesken on se kuivaksi opettelukin. Pahasti.) Pikkupikkubikinit ovat odotelleet kaavojen ottoa jo tovin. Ei etene.


4. Sitten tämä juttu. Pyörii mielen päällä, vaan ei etene. Ei ole edennyt vuoteen. Muistaako kukaan?


5. Kai sopii teemaan myös kesken jääneet housun lahkeet? Helteiden takia shortsit siirtyvät vaatekaapista pyykkikoriin ennätysvauhtia, ja kaivoin kekseliäänä vauvakassista kummallekin pöksyt. Metrinen riuku sai ylleen 68-kokoiset vaaleansiniset froteepöksyt ja 62-kokoiset raitashortsit mahtuivat hyvin 20 senttiä pidemmänkin päälle.


Kaipa kaipaan jotain vinkkejä tai tsemppiä, mihin projektiin keskittyä ja miten jatkaa. Saatatte sanoa, että keskity nyt vaan projektiin 5, mutta kun niin toivoisin niiden nukahtavan, että saisin keskityttyä välillä muuhunkin. Tulisi tarpeeseen. Tuleekohan tänään Hulluna häämekkoihin, muuten?



21.7.2014

Ei kukkasia kummempaa








Joskus on semmoisia päiviä, kun ei ole mitään syvällistä kerrottavaa. Eikä mitään, mihin pyytää mielipiteitä tai kommentteja.

Käsityöt ovat keskeneräisiä, eikä muutenkaan ole mitään, mitä esitellä.

Viikonlopun kuvat ovat perhealbumikamaa, joten niistäkään ei riitä jaettavaksi.

Silloin täytyy kai kiertää puutarha, kuvata auenneet kukat ja kartoittaa, mitä seuraavaksi voi alkaa odotella kukkiviksi. Säikähtää vähän pusikoissa pomppivia pajulintuja (?) ja ihmetellä, kuinka kuuma on. Eikä tunnu edes ukkoselta tänään.




Mitäs sitä keksisi tälle päivää? Lähtisikö Powerparkiin? Ottaisiko riskin ja kävisi lasten kanssa vähän shoppailemassa? Vai kahvilassa? Leikkipuistossa? No, ainakin ne pitäisi herättää. Aina yhtä vaikea saada itseni uskomaan, että iltanukutus on huomattavasti helpompaa, kun päiväunet ajoittaa sopiviksi. Mutta kun tästä tämän hetken hiljaisuudestakin olisi niin mukava vielä piiiikkupikkuhetken nauttia...