19.6.2019

Kesäkalat






Haaveilen välillä kesäkissasta. En siis tietenkään sellaisesta, että ottaisin pennun kesäksi ja hylkäisin metsään, ei niin saa tehdä. En tosiasiassa käsitä, että joku oikeasti tekisi niin, ja siksi kehtasin kevyesti käyttää kyseistä termiä. Tarkoitin siis "kesäkissalla" ehkä paremminkin "lainakissaa", ihanaista siliteltävää syssykkää, joka sitten jossain vaiheessa lähtisi takaisin omaan kotiinsa. En ole oikein sitoutuja- tai ylenpalttisen vastuun haalijatyyppi ja otusten hoitaminen stressaa mua. Mutta silti haluaisin fiilistellä ja silitellä.

Kaloja ei voi silitellä, mutta ei silti tarvinnut paljoa houkutella, että suostuin ottamaan koulun akvaarion meille kesäksi. Lapsena meillä oli akvaario, se oli isän juttu. Muiden meille tulleiden lemmikkien uskon olleen äidin päätöksiä (joskus jopa isän suostumusta vailla) ja äiti on niiden hoidosta ottanut päävastuun.

Tämä akvaario olisi varmaankin virallisen määritelmän mukaan "nanoakvaario", sillä se on alle 20-litrainen. Eläinkaupan myyjä ei suostunut eläinsuojelulakiin vedoten myymään sinne kaloja, sillä tuon kokoiset akvaariot on kiellettyjä kalanpitoon. Sukarapuja voisi pitää. Tosin ilmeisesti säännöt ovat muuttumassa, ja tilavuuden sijaan mittarina olisi akvaarion pituus, ja sitä tässä kuitenkin on 40 senttiä, mikä on kuulemma ihan kelvollinen. Luulen, että omatuntoni kestäisi sen, että tähän muuten hyvin hoidettuun laatikkoon viitsisin ottaa vielä pari polskuttelijaa ihasteltavaksi noiden neljän neontetran lisäksi.

Isän kuva komeilee akvaarion vieressä. Se vie mua jotenkin lapsuuteen ja tuntuu omituisen rauhoittavalta ja mukavalta. Toki haikealtakin, mutta ei pelkästään siltä.





18.6.2019

Erilainen ilta ja vanhemmuuden seuraava taso






Keskisisko sai päähänsä, että haluaa Mamman ja Papan luo yksin yökylään. Sinne meni. Hassu tilanne. Teimme tilanteesta vielä hassumman, ja minä lähdin pienimmän kanssa kahdestaan uimahalliin ja mr Pii esikoisen kanssa kahdestaan mökille. Jokainen lapsistamme sai siis yllättäen hemmotteluillan yhtä aikaa. Jokainen lapsi on viettänyt illan ollen keskipiste, hymyillen korvasta korvaan ja koko ajan pölöttäen.

Minun seuralaiseni

Mummolaan menijä
Isän kaveri

Hauskaa. Hauskaa, miten elämä etenee vaiheesta toiseen, ja jokaisesta vaiheesta oppii uutta ja löytää ihanaa. Tässä vaiheessa ilahduttavaa on lasten itsenäistymisharjoitusten myötä vahvistuva aavistus oman valinnan- ja tekemisenvapauden lisääntymisestä. Tällaiselle ääriviivojaan kaipaavalle se on hirmuisen huojentavaa ja riemastuttavaa. Uskon, että lastenkin kanssa löydetään uudenlaista yhdessäolemisen riemua, kun se "yhdessä oleminen" ei ole pakollista, vaan usein myös ihan vapaaehtoista.

Jotta kykenen päivittämään itseni vanhemmuuden seuraavalle tasolle, täytyy minun ymmärtää myös tämän vaiheen haasteet: Lapset osaavat jo tosissaan haastaa! Perustelevat, inttävät, osuvat arkaan paikkaan ja ovat jo aika nokkelia. Minun on nyt äitinä kyettävä nousemaan korkeammalle jalustalle. Vielä ei ole jälkikasvun aika olla tasavertainen määrääjä ja päättäjä, ja siksi en myöskään itse saa olla tasavertaisen lapsellinen riitelijä ja urpo, vaan täytyy osata taas olla (edes toisinaan) piirun verran aikuisempi. Siis esittää. Sen olen jo tajunnut, ettei aikuisuus ole mikään iän ja henkisen kasvun mukana tuleva juttu, vaan se on illuusio, jota pidämme lapsille yllä, ettei niiden tarvitse kannatella maailman murheita ja omia huolia.




14.6.2019

Kesälomakatsaus alkumatkasta



Tänä vuonna meidän kesälomalle on ripoteltu lyhyitä, toistaiseksi sopivan epämääräisiä suunnitelmia moneen kohtaan. Se on kivaa. Ne kesät, joina heinäkuun loppuun on sovittu melkein pari viikkoa vievä partioleiri (joka tietenkin aina on ollut itse valittu meno ja mieluisa, ikimuistoinen elämys), ovat menneet enemmän tai vähemmän siihen keskittyessä. Nyt pyrähdellään ihanan kevyesti sinne tänne sen kummemmin suunnittelematta.

Tänä viikonloppuna partioretkeilemme oman lippukunnan kanssa. Juhannus mökkeillään, lastenleirejä on suunnitteilla, perhejuhlia, Muumimaailmaa ja paljon tyhjiä päiviä näiden välissä.

Sitä en tosin ole osannut ottaa vahvasti positiivisiksi kallistuvissa kesäfiilislaskelmissani huomioon, että lapset näköjään riitelevät ihan vain aikansa kuluksi. Se on melko lailla rasittavaa ja ärsyttävää. Oman aikani kuluksi hain kirjastosta pinon kirjoja suositusten perusteella, jotka instassa pyydettyjen kirjavinkkien toivossa sain. On ihanaa upota muihin maailmoihin. Kuvitella, millaista olisi olla muistinsa menettänyt Alice tai Kimi, joka haluaa vain ajaa. Ja ehkä vähän juhlia saudiprinssien palatseissa. Ja sitten toisessa kohtaa aion uppoutua piirtelyn ja käsitöiden maailmaan. Sikäli kovat odotukset tämän kesäloman suhteen, että kuvittelen tosissani kykeneväni nauttimaan rennosti ja täysillä!

Tytöt leikkivät ratsastusleikkejä ja roolileikkejä. Niminä on "meidän tallin" ponien nimiä ja mun luokan tyttöjen nimiä. Ja koulusta puheenollen viime yönä näin unta, että pidin työpaikalla kerhoa kaikille tulevan vuoden uusille opettajille välituntisin. Ihan kesy työuni siis, enkä laske sitä palautumista hidastavaksi, toisin kuin monina kesinä. Heh.

No niin, pienimmäinen huutaa nyt ulko-oven välissä "Äiti tuu! Tuuu-uuu! Me ollaan lähössä!", joten menenpä tästä. En tosin vielä partioleirille, vaan toppuuttelemaan innokkainta leireilijää, että malttaisi vielä muutaman tunnin pysyä pöksyissään ja tyhjäisi sieltä reissukassistaan kaikkein pienimmät barbikamat pois ennen metsään menoa.




5.6.2019

Kesälomahame vanhasta lakanasta










Kesäloma on alkanut kesäisesti ja lomaisesti. Eli aika täydellisesti. Oma ja naapurin poika ovat rakentaneet itse ideoimaansa peräkärrysaunaa ja saaneet sen jo saunontakuntoon. Koko naapurusto on päässyt fiilistelemään kahdeksanvuotiaiden löylyistä. Ihmeellisiä lapsia nuo.

Itsekin olen päässyt jo tekemään käsitöitä. Pitkästä aikaa on ompelukone houkutellut. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, miten toivoisin muodin menevän yksinkertaiseen, liehuvaiseen suuntaan. Essuihin ja kaapuihin, valtaviin taskuihin, entistä ekologisempaan, yksinkertaiseen ja funktionaaliseen. Paitsi hetkonen, muodista viis! Minähän voin mennä tyyleineni ihan sinne suuntaan, minne haluan! Niistä ajatuksista tämä mieheni kotoaan tuoma vanha pussilakana muuttui kesähameeksi. Mallina käytin tätini vanhaa villakangashametta, jolle jo pitkään olen halunnut tehdä kaiman. Tosin paksummasta kankaasta, mutta tämä oli hyvää harjoitusta.




Lopputulos oli ihanan kevyt ja viileä liehuhame, jonka tosin pelkään repeävän hetkenä minä hyvänsä. Sen verran oli jo puhkihiutunutta kangasta.

Lupasin pienen katsauksen hameenvalmistusprosessiin, joten täältä pesee. Yksityiskohtaisempaa ohjetta ei ole, sillä tekotyylini on aina "Silmät kiinni ja suin päin vaan. Jos ei onnistu, ja jos se haittaa, niin puretaan." Tällä tyylillä tehtynä kävi niin, että yötärökaitale tuntuu ja näyttää paremmalta kaksin kerroin käännettynä. Voin toki väittää, että se oli alun alkaenkin tarkoitus.





Kankaan jämistä tein mekon tytölle, tosin ilman vetoketjua. Ihan hauska systeemi tuostakin kehkeytyi, voisi passata aikuisellekin, ainakin näin ohuesta kankaasta tehtynä: