30.6.2016

Mourua ja kaatosadetta



Miuku on ollut viimepäivinä paremminkin Mouku, ellei jopa Mouru. Lapsethan ovat aina reissusta palatessaan kiukkuisia pari päivää, saati sitten nyt, kun "matkakuume" osoittautui vauvarokoksi. Ja saipa tuo vielä 1-vuotisrokotteetkin. Eli ei, en lainkaan ihmettele jatkuvaa mouruamista ja narinaa ja nurinaa ja ulinaa. Mutta kyllästyttäähän se silti. Itselläkin kun on vielä vähän reissuväsyä, ja sainhan minäkin jäykkäkouristusrokotteen (nyyh, niin kerta), joka tietenkin invalidisoi mut jomottamalla ääliösti olkavarressa.

Tätä kaikkea kokemaani reunustaa vielä se, että mr Pii on yhtä uuvahtanut ja voimaton, kuin minäkin. Täällä me nyt kolmin murjotamme. Onneksi kaksi isointa lasta käyvät suht kivoilla kierroksilla.

Kysäisin tuossa alkuillasta, että mitäköhän sitä keksisi, että saisi illasta (tarkoittaen siis sitä aikaa, kun lapset oletettavasti ja toivottavasti jotenkuten nukkuvat) jotenkin voimaannuttavan ja spesiaalin. Vastaus oli epämääräinen möhähdys. Seuraava puheenaiheensa oli, että illalla tulee muutes jalkapalloa. Jaahas. Eli semmoista voimaannuttavaa yhdessäoloa. Tosin jos hän voimaantuu siitä yksin, niin voisin kai mennä jonnekin omiin puuhiini voimaantumaan niin ikään yksin. 

Tai surffata blogeissa puoleen yöhön? Huoh...

Vaikka kyllä me ihan oikeasti kaivattaisiin pientä irtaantumista tästä vastuualueesta, jota lapsiksikin kutsutaan. Jos tässä asuisi joku riittävän tuttu nurkan takana, soittaisin sen tänne valvomaan lasten unta ja lähtisin mr Piin kanssa iltauinnille. Ja jos ei olisi sitä jalkkispeliä ja sataatuhatta muuta tekosyytä.

Mut hei, kävin sentään juoksemassa ja läiskyttelemässä kesäsateessa. Kuvasin ensin lapsia, mutta kun Mr Pii tuli kuistille, sain kameran käsistäni ja pääsin toteuttamaan yhtäkkistä, hämmentävää mielihalua. Hämmentävää siksi, että i-n-h-o-a-n kylmää ja märkää ja kylmää. Ja erityisesti kylmää. Sain äkkiä omat ja naapurin lapset seuraksi. Ei heitä oikeasti ihan noin montaa ollut, mutta väenpaljous kuvastaa fiilistä. Sain vielä illallakin "oli äiti hauskaa, kun juostiin sateessa" -kehut. Päivän hupsutus. Jottei nyt ihan mönkyröinniksi ja mouruamiseksi mennyt tämä päivä. Niin ja olihan mulla turkoosit rintsikatkin. Jos ette huomanneet. Että hilpeää sekin. Ja hilpeää muuten on sekin, että tuossa alemmassa kuvassa näytän juoksevan minikokoisen anoppini kanssa. Siis jos naama näkyisi. Hih hih.

Ihan niin kuin mua ei tympisi enää. Onneksi juoksin sateessa ja onneksi laitoin siitä kuvat blogiin.











29.6.2016

Elsa-letti polkkatukkaan



Tyttö oli pitkään tyytyväinen polkkatukkaansa. Vasta, kun tajusi, ettei Elsa-letti onnistukaan entiseen tapaan, alkoi harmittaa. Tänään kikkailtiin hänelle pitkä letti:




Ensin kuritettiin lyhyt tukka pikkuponnarijonolla kohti oikeaa korvaa. Lettilisäkettä varten kävin läpi huivi- ja lankalaatikot ja sopivimman värisenä löytyi vanha neulepaidan vyö. Taitoin nelinkerroin ja pujottelin ponnarin välissä tukkaan. Koko homma paketoitiin omien hiusten kanssa letille ja rusettihakaneulalla kiinni. Tyttö on haltioissaan. Kuvat piti kuitenkin kuvata asettelematta ja vauhdilla, siksi ei nyt ole letti oiottu parhaimmilleen ja rusettiakaan en uskaltanut ruveta virittelemään paremmin. Arvelin nimittäin Elsan karkaavan tylsistyessään paikalta.



"Mutta Äiti!! Ei Elsalla voi olla luskeat silmät!!" No, niihin en vielä keksinyt ratkaisua. Paitsi blogia varten pari karmeaa photoshoppausta. Kääk! Ihan reilua multa, että varoitan teitä, ennen kuin ne pompsahtavat eteenne. Ja hei, ihana tämä melkein 4-vuotias: koko ajan on meneillään jokin roolileikki. Lisäksi telkkaria katsoessa ja kirjoja lukiessa hän jatkuvasti kartoittaa, että "kuka sä oot noista Oktonauteista? Kuka sä oot näistä dinosauluksista? Mikä sä oot noista legoukoista?" jne. Pitkin päivää hän myös muistuttaa, että "en mää oo -----, mä oon Elsa/Piip/Lääkäli." Jos tästä voisi päätellä, että on meneillään vahva samaistumisen ja roolimallien aikakausi, voisi olla hyvä kiinnittää huomiota omaan käytökseen. Voisi koittaa olla ihan paras roolimalli.





28.6.2016

Mustaa kahvia ja muita ajatuksen pätkiä.





Pari lyhyttä ajatusta:


Aiemmin halusin harjoittaa itsessäni lapsiperhearjen mukana lisääntyneen kaaoksen hallintaa. Siis sellaisen henkisen kaaoksen hallintaa. Hetki sitten oivalsin, että tärkeämpää ja vähemmän energiaa vievää on oppia kaaoksen sietämistä.


Katson digitaalista kelloa lukemattomia kertoja päivässä: soseita mikrottaessa ja yöllä itkuun havahtuessa. En pysty katsomaan ilman, että yritän lukea kellonajan ylösalaisin sanana. 06:37, "lego". Tätä tekstiä luonnostellessa kello on "lohi" ja 17:34 lähetän aina siskolle terveisiä.


Oon juonut pari kertaa viimepäivinä kahvin mustana. Se onkin ollut hyvää.


Serkkuni avauksesta oon pohtinut paljon haaveilua. Tein itselleni epätyypillisesti ja yllytin itseni kuvittelemaan aikaisempaa vakavammin, millaista olisi olla taiteilija, suunnittelija ja käsityöläinen. Kivalta, siinä kuvitelmassa ainakin. Mieskin voisi olla, perustettaisiin joku yhteinen design-paja. En silti oo varma, onko se haave tai unelma. Mutta voisi olla. Jos uskaltaisi unelmoida.


Sellaisia ajatuksen pätkiä tänään mielessä. Mitäs sulla?


27.6.2016

Loma-albumi Haapsalun reissusta



Matkan ensimmäinen etappi oli Porvoon Mökki. Lasten to do -listalla oli sata asiaa, mutten koskaan hoksaa kuvata mökillä muuta, kuin kahvipöytää.


Kahvipöydässä olikin Miukun synttärikakku (osa 2/3).
Seuraavana aamuna porhallettiin Helsinkiin ja laivalla Viroon. Seurana lauma sukulaisia, mm. kuvan serkku.
Kotona bongasin tällaisen kuvan muistikortilta! Apua! Ehkä varsinainen tilanne ei ollut niin vaarallinen, kuin miltä tässä näyttää... Mr Pii??
Tallinasta jatkettiin autoilla Haapsaluun ja ihanaan majapaikkaamme nimeltä Lahemaja. Voin suositella.
Aidattu piha ja merinäköala. Sopi meille mainiosti.
Piispanlinnan leikkipuisto oli hieno. Lapset tutustuivat linnaan tarkemminkin, itse sain skipata. En tiedä, mikä on museogeeni, mutta mussa sitä ei taida olla.
Ensimmäisenä iltana värikkäät pallopäät löysivät ruokapaikakseen tämän räikeän mestan.
Haapsalun rautatiemuseossa pidimme seuraavana reissupäivänä sadetta. Takapenkillä tappelevat ipanat kiristivät äidin hermot ääriasentoon ja vähän ylikin.
Mutta lapsen into höyryvetureihin ja rautatieasioihin on liikuttavaa seurattavaa.
Kuumeisena oikeaan synttäripäiväänsä herännyttä Miukua juhlittiin ohimennen kolmannella kakulla päiväkahvien lomassa.
Kun muut kiersivät nähtävyyksiä, minä kiersin pientä kauppakeskusta Miukun päiväunien ajan. Harmi, kun kamera oli mun mukana, eikä linnan museossa kiertäneen loppupperheen mukana. Vaikka olihan tämä kahvilakin kuvauksellinen... Nautin ihan hullun paljon näistä riippumattomuuden ja juttelemattomuuden hetkistä.
Ajattelin myös kuvata muutaman lokin, sillä seurueemme lintukuvaajaosastokin teki niin useampaankin otteeseen. Heidän otoksensa olivat toki hienompia (mm. täällä ja veikkaanpa, että jossain vaiheessa myös täällä).
Iltapäivällä kävimme uimarannalla. Ihana helle ja lämmin, matala meri. Hiekalla kokoontui reissupyyhkeiden sisarussarja. Kyseinen kuusikko on tavannut mun ompelupöydällä viimeksi 2½ vuotta sitten.)
Uskalsin huljutella potilastakin lämpimässä vedessä. Hän siis oli kuumeessa kolme päivää, mutta onneksi hänen ei paljon muuta tarvinnut, kuin istua vaunuissa. Panadoli tiputti kuumelukemia tehokkaasti. Kotona vasta alkoi yskä.
Lauantai-iltana juhlittiin ravintolassa Faarin kuuskymppisiä.Hirmuisen hieno paikka ja hyvä ruoka, mutta uskaltaisinko moittia palvelua vähän hitaaksi?

Ruokaa sulateltiin iltakävelyllä meren rannassa. Luulin olevani etelämpänä, kuin olinkaan.
Paluumatkalla istutin Miukun kynnykselle, kun oli niin somia kukkia. Miuku itse oli vähän tööt ja seis. Tosin oltiin me muutkin tuossa vaiheessa. Viimeisen illan perusfiilikset.
Tuliaissaippua rautatieaiheisella kuvalla. Tuli jo kassalla paniikki, että mitä jos se onkin huono tuliainen. "Haluan sen, mutten halua käyttää sitä!"
Viimeisenä yönä kuumeinen lapsi tuli aamuyöstä äidin ja isän väliin. Heilutti sieltä vimmatusti ja pitkään ovelle. En tietenkään uskaltanut kääntyä katsomaan, mutta luuletteko tekin, että siellä oli vanhan talon kummitus heiluttamassa takaisin?
Viimeisen tunnin Tallinnassa ennen laivan lähtöä olisi voinut käyttää muutenkin, kuin juoksemalla kiiressä vanhan kaupungin läpi ja takaisin kaukaiselle parkkipaikalle. Vai mitä? Mutta hyvä reissu oli.
Kiitos kaikille mukana olleille! <3

















25.6.2016

Taulu nimeltä Faari



Juhlitaan täällä muilla mailla paitsi juhannusta ja Miukua, myös (ja ennen kaikkea) pyöreitä täyttävää isääni. Tein sen kunniaksi kuvan. Siinä piirtäessä tunsin kiitollisuutta: vanhemmat on tsempanneet mua taideharrastuksessa. Oon saanut sotkea ja levittää välineitä ja märkiä öljyvärimaalauksia ympäri taloa viikkokausiksi kuivumaan ja muotoutumaan. Ja oon saanut mm. tuon kuvan tekemiseen käyttämäni laadukkaat akvarellipuuvärit heiltä. Ehkä 20 vuotta sitten. Kääk, miten kauan sitten...


Tästä piirroksesta tulen itsekin hyvälle mielelle, toivottavasti saajakin.






24.6.2016

Juhannussynttärit ja kuumetta





Aikaisemmin oli itsestäänselvyys, että juhannus vietetään koko sisaruskatraalla äidin ja isän mökillä. Viime vuonna emme olleet mukana, koska olin ajatellut synnyttää. No, ajoitus meni lopulta paremmin, sillä Miuku halusi synttärikseen vanhanajan juhannuspäivän, tän kakskytnelosen.

Tänä vuonnakaan emme juhli jussia mökillä, vaikkakin perinteisellä laumalla kyllä. Ollaan Virossa! Ja täällä juhannusta vietetään aina 24.6. Niin kuin Miukun synttäreitäkin. Sankariressu tosin on itse kuumeessa. Se vähän vääntää äidin sydäntä ja aiheuttaa morkkista, kun arkea ei voikaan järjestää täysin pienen potilaan ehdoilla.

Toivokaa tekin mun kanssa, vaikka yksivuotissynttärimuistamiseksi, että tauti taittuisi jo tämän päivän kuumeen jälkeen pois ja voitaisiin nauttia loppulomasta rennosti toipilaina. Jooko?

Kuvina hutia mennyt juhannusselfie, joka kuitenkin jäi näyttämään omaan silmään kiinnostavalta. Ja jälkimmäisenä instapoiminta majapaikastamme, jossa valvon juhannusyön hiljaisuudessa pullanmurusteni unta. Taidan pitää pienen meditatiivisen hetken ja palata ajatuksiin vuoden taakse. Silloin tuo Miuku miukui unissaan kainalossani ensimmäistä kertaa. Minun ihana Kissamiuku! Miuku Miukuli Sukkanukka, Miuku Maukuli Niittykukka. (Okei, meni nyt lässytys vähän epätyypillisen paljon yli. Tästä on parempi jatkaa ajatuksia ilman näppistä.)






22.6.2016

Hali!




Miuku on oppinut halaamaan. Oikeastaan taito tuli juuri samaan aikaan imetyksen loppumisen kanssa. Eli keksi hyvän tavan tankata läheisyyttä ilman maitoakin. Tulee huoneen poikki kädet levällään ja tarttuu jalkaan tai muuhun sopivaan. Painaa korvan liki ja huokaisee "ÄITTTI" tai ihan vaan "AAAA". Yön alkupuoliskon Miuku nukkuu aina aika levottomasti. Heräilee ja ponkaisee pystyyn monta kertaa. Riittää kuitenkin, että käyn halaamassa. Hän sieltä jo kurkottelee kohti. Halaus on niin pikainen, että tuskin ehdin kumartua luo, ja sitten hän jo sujahtaa takaisin nukkumaan. (No okei, toisinaan joudun jäädä silittelemään. Puoleksi tunniksi.)

Voitteko kuvitella mitään kovin paljon söpömpää, kuin halaileva vau.. taapero?



Pyysin mr Piitä ottamaan kuvan mun halinallesta. Myöhästyi 5 sekunnilla ja sai otettua vain pari tärähtänyttä venkoilukuvaa. Näin aina. (Miukulla ja mulla ei kyllä oikeasti ole yhtä suuret päät. Venkoilu vääristää kokoeroa. Höhöh.)



21.6.2016

Sateenkaarikeinu (Rainbow rocker) in action





Aamulla annettiin Miukulle tämä eilen täällä esitelty lahja, ja lapset keksivät heti monta leikkiä uudella Sateenkaarikeinulla. Kuvia räpsin sitä mukaa, kun ehdin. Varmaan huomasittekin, ettei ole kauhean sommiteltuja ja harkittuja otoksia. Autenttisia vauhdiltaan ja taustasotkuiltaan. Riidat sentään jätin kuvaamatta. (Tai täällä julkaisematta ainakin.)

Jossain vaiheessa isoveli kävi ilmoittamassa, että Miukun lahja on jo ihan loppuun leikitty, vaikkei se oo itse ehtinyt leikkiä sillä juuri ollenkaan. Kekseliäiden keinumisleikkien jälkeen keinu toimi pitkään kaupan tiskinä.



Ollaan tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka muutamia epäkohtia vaneriin rispaantui ja reunoissa maalin alle jäi muhkuraisia kohtia. Ei haittaa menoa ja kolhiintuupa tuo käytössä vielä taatusti lisää.






Sateenkaarikeinu



Etsiskelin netistä ideoita 1-vuotiaan synttärilahjaksi. Jotain, mikä sopisi monenlaiseen leikkiin tulevina vuosina. Törmäsin Rainbow Rocker -nimiseen keinuun ja DIY-sivustoihin.Varmistin mr Piiltä ainakin kolmeen kertaan, että oisko toi senkin mielestä hyvä idea, ja tekiskö sellaisen, jos minä teen muotin. Saattaa olla, että suunnitteluvirheestäni (tai kommunikaatiokatkoksesta) seuranneiden ylimääräisten työtuntien takia taisi jossain kohtaa katua lupaustaan.






Mutta nyt se on valmis. En millään malta odottaa aamuun, että saisin myös uuden omistajan kuvaan mukaan, vaan julkaisen prosessikuvat näin tuoreeltaan.

Rakentelussa oli mukana koko perhe. Lapset pyörivät jaloissa ja matkasivat mukana iskän työpaikalle askartelemaan omiaan. Minä piirsin kaavat ja suunnittelin mitat, Mr Pii hoiti käytännön toteutuksen ja työnohjauksen. Teki laudat pyytämiini mittoihin ja surautteli vanerista reunat. Suunnitteli kiinnityksen (tapeilla). Minä maalasin. Halusin pastellisävyisen sateenkaaren, värien sekoittelu oli ihan tutisuttavan ihanaa! Ja sitten tässä kohtaa Mr Pii kikkaili vielä uudet palat vanerista, että saatiin peitettyä julkisivusta ne mokan aiheuttamat sotkut... (Toisaalta sen ansiosta lopputulos on suunnittelemaamme hienompi.) Hiottiin yhdessä. Kunnes näin ulkona paarman ja jätin kaverin yksin hommiin. Lakkaus hoidettiin vuoroissa, kun tuleva synttärisankari kaipasi keskeytyneisiin uniin silittelyä ja hyssyttelyä.




Miukun synttäreitä vietämmekin Virossa. Tai oikeastaan vietämme isäni 60-vuotissynttäreitä siellä, mutta oikea 1-vuotispäivä osuu reissun kohtaan. Siispä lahjomme lapsen heti, kun lakka on kuivunut.



20.6.2016

Synttäritypy




Synttäreitä juhlittiin hauskalla fiiliksellä, haikeus kaikkosi. Sankari söi ison palan kakkua, ja toisen erän vielä pöydän alta. Mainitsin taannoin kirpparilöydöstä. Sinikuvioinen mekko. Otatin itsestäni enemmänkin kuvia se päällä, mutta poseerausasentoni olivat psykedeelisempiä, kuin osasin kuvitella, ja loput otoksista epätarkkoja...

Argh. Pihalla riehuvat lapset ja päiväunia rattaissa nukkuva pienimmäinen on verenpainetta ja kiukkua nostattava yhdistelmä. Nyt herättivät sen kolmannen kerran...


19.6.2016

Haikeutta synttäriaskarteluissa...



Tänään vietetään kummiperheen kanssa Miukun 1-vuotissynttäreitä. Juhlat juhlitaan monessa erilaisessa erässä, eikä sikäli paineita ole kattausten, kokkausten ja muiden suhteen. Huomaan kuitenkin hakeutuneeni jotenkin haikeana askartelulaatikolle ja kaupan servettihyllylle. Että mun on PAKKO vähän stressata ja PAKKO vähän askarrella perhosia ja kukkia. Mun vauva. ...Mun vauva. En kestä. En niin ku oikeestikaa. Ei tämä ennen ole ottanut näin koville...