31.10.2014

Puupää



Tiedätkö, mitä tämä muistuttaa?


Äitiä laulamassa Jumalan kämmenellä.

Ihanasti tuli tuommoinen Lapselle mieleen puunukella leikkiessä.
Mulla tuli mieleen semmoinen, että toivottavasti muutun tämänpäiväisestä tällaisesta


tällaiseksi:


Vähän nimittäin jännittää. Mies lähtee viikonloppureissuun ja mulla ois tonneittain lepovelkaa ja näköjään se pojan viimeviikonloppuinen flunssa. Niisk vaan, eihän mulla näitä pöpöjä juuri oo vielä syksyn aikana ollutkaan...







30.10.2014

Ipana ja apina




Pienintä voi jo letittää.
Periaatteessa.
Sen tahtotilasta riippuen.

Samaisista tahtotiloista johtuen olisi tarjolla ylimääräisiä kutoskoon housuvaippoja. Apinakuvaisia nimittäin. En jaksa enää huudattaa niitä päälle, vaan aion (varsinkin viikonlopun haasteita minimoidakseni) ostaa suosiolla uuden paketin. Pandavaippa olla pitää. Tai norsu. Tai tiikeri, kirahvi tai leopardia. Mutta E-I A-P-I-N-A.

Ihan sama. Ei sitten.



29.10.2014

Putous-piknik ja tylsempiä iltoja




Joinain iltoina (kuten eilen) väsy ja voimattomuus saa aikuiset nuokkumaan Pikkukakkosesta iltapalaan ja lapset villiintyvät ihan pöllöiksi, kun muuten eivät kai huomiota saa.

Joinain iltoina (kuten sunnuntaina) sen sijaan päivällinen päätetään korvata Rolls-ruoalla ja iltaleikkien aikaan katsotaan koko porukalla Putouksen uusinta. Isoveljen kanssa järjestettiin piknik-peitto lattialle sillä aikaa, kun toiset olivat hakemassa ruokaa. Tyynyt hän asetteli huolella, ja pikkulamput merkkaamaan jokaisen omaa paikkaa. Koristeitakin piti saada, ja hoidossa askarrellut sienet kelpasivat äidillekin (toisin kuin joulukoristeet, joita oli kerinnyt laatikosta tonkia). Omat vaatteensa muuten rimmaavat hienosti värivilskeeseen... Jeh...




Tänään sovelletaan välimuotoa: lähdettiin hakemaan kaupasta "nopeaa ruokaa" (se oli virhe, lapsista toinen riekkui nolaten äitinsä pahanpäiväisesti. Ostin omaksi pikaruoakseni jotain pizzarieskaa, myös se oli virhe. En tiedä, oliko se homeessa, vai haisiko vain mausteineen erehdyttävästi siltä. Ja tyhmänä söin hajusta huolimatta. Tiedä sitten, oliko sekin virhe.) Ja Pikkukakkosesta iltapalaan taitaa mennä taas nuokkuessa ja stressatessa, ettei huomisen päivän suunnitelmasta tullut taaskaan kattavaa.



En nyt tämän enempää ota kantaa, onko Putous ja Rolls hyvä juttu 2- ja 4-vuotiaille, mutta ainakaan en laita tähän tekstiin "suosittelen"-tunnistetta. Ihan vain korrektiuttani. Mitenkäs teillä?


28.10.2014

Tahmea tiistai



Onpa tunkkainen olo. Työt sujuu taas tahmeasti, kaikkea pitää suunnitella tarpeettoman paljon, eikä silti tunnu tulevan valmista. Tuntemuskysymyshän tuo on, kun mikään ei tunnu hyvältä ja toimivalta idealta. Kun sitten taas toisinaan puolikaskin ajatus on ihan riittävä ja hyvä. Itsevarmalla ja innostuneella fiiliksellä siitäkin saadaan aikaiseksi hieno tunti.

Uutissivustoja ei tee mieli lukea, kun jutut on niin kauheita, tai sitten aivan vaan pelkästään ty-pe-ri-ä. Jotenkin oksettava kontrasti.

Sitten harmittaa sekin, että teen joissain tilanteissa itsestäni todellista surkeamman ja avuttomamman, vähättelen osaamistani ja haluamistani. Se ei haittaa sellaisessa seurassa, joka sanoo, että "pöh, ei pidä paikkaansa", tai että "sama täällä, tuttuja ajatuksia". Mutta se haittaa sellaisessa seurassa, joka sanoo, että "no minäpä näytän, kun oon niin hyvä ja tärkeä ja kätevä ja ehdottomasti parempi". Näistä ääripään asenteistakin muodostuu aika oksettava kontrasti. No, yritän nähdä tässä kasvun paikan. Pitää lakata sanomasta, että ei mulle niin väliä, jos kerran oikeasti on. Pitää opetella sanomaan, että mä teen tämän, koska mä oon tässä parempi. Tai ihan vaikka vaan, että mäkin haluan. Ja sitten otettais reilusti matsia, että kumpi voittaa.

Nynny.

Olisi ollut kiva tarjota uusille lukijoille tervetuliaisiksi jokin reippaampi, raikkaampi ja ytimekkäämpi teksti. Pahoitteluni siitä, ja tervetuloa matkaan! Yritän monkua jatkossa vähemmän. Laitan mälsän tekstin kuvaksi jotain söpömpää: kelpasi se nurkkaus tyynyineen pienelle piiloutujalle:





26.10.2014

Mr Piin stailaus



Tänään meillä oli stailattavana pian pyöreitä täyttävä ja sen takia varmasti miehekkään hiljaisesti identiteettikriisissä rypevä mr Pii, jolle pyrittiin löytämään uudenlaista tyyliä alkavalle vuosikymmenelle.

Oman tyylinsä lisäksi valitsin hänelle kolme kivaa supermuodikasta luukkia ja kuvasin ne taidokkaasti hienossa ammattilaisstudiossani.


Mikä näistä sopii parhaiten, mikä ilmentää parhaiten mr Piille kuvittelemaanne luonnetta? Tai mikä näyttäisi tämän itsekin supertyylikkään ja trendikkään bloggarin (eli minun) avecia parhaiten pukevalta tyyliltä?











---

Syy mr Piin tuomiselle tänne "vieraalle maaperälle", oli tietenkin Perillä-blogin haaste tehdä tällä kellonlyömällä omasta tyylistä poikkeava postaus. En silti saanut lupaa julkaista tälläkään kertaa naamaa, siksi piirustelut komistusta sotkemassa.

Vieraalla maaperällä olin paitsi minä stailistina, myös mr Pii täällä blogimaaperällä ja valokuvamallina. Hauska pelleilyilta tuosta tuli, kokeilkaa tekin! (En silti tiedä, uskaltaisinko vaihtaa stailaaja-stailattava -rooleja kotona...) Poseeraukset kehittyivät illan aikana niin paljon, että jos joku nyt tuolta sutattujen naamojen takaa näkee sen ilmeisen potentiaalin, niin minä voin ottaa vastaan mallikeikkatilauksia.



24.10.2014

Vapaapäivä työhuoneessa.





Tänään oon saanut kokonaisvaltaisen maistiaisen siitä kotiäitiarjesta, jota aina välillä muka niin kaipaan: Riita jo aamupalapöydässä, väärän värinen muki ja väärin laitetut juustot. Sotkua. Hassut vaatteet, jotka saa valita pelkästään lämmittävyyskriteerein. Revittyjä lempikirjan sivuja. Laululeikkituokio Youtuben tahdissa. Lelukopasta löytyvä lapsi. Tunnnin pannussa odottanut aamukahvi. Sylittelyä. Ruokainnovaatioita kaapin perältä. Posliinikipon sirpaleet kivilattialla. Ihanaa rahkajälkkäriä. Päivälevolla kuiskutellen kirjaansa lukeva isoveli. Moneen kertaan vaatteensa (ja vaippansa) itsenäisesti vaihtanut pikkusisko. Päiväuniaikaan kirjoitettu blogiteksti. Päiväuniaikaan sängyssään pelleilevä ja vinkuva ipana. Ja päiväuniaikaan hiuksiaan repivä äiti.

Toinen lapsi tuli siis eilisen hoitopäivän aikana kuumeeseen. Kotona valitti, että oksettaa ja kurkku on kipeä. Yölläkin niin itketti, yskitti ja niiskutti. Luulin, että tästä alkaisi joku kamala tauti ja jäätiin kotiin. Mutta taisikin olla pikapöpö. Musta tuntuu, että lintsaan töistä ihan turhaan. No, omaatuntoa lievittääkseni teen vähän paperihommia täältä käsin.

Tällaisen perjantain lisäksi kerron vähän meidän työhuoneesta, josta tykkään miljoona kertaa enemmän, kuin edellisestä. Vaikka täällä onkin vielä keskeneräistä ja paljasta.












- Liitutaulutapettipallot seinällä.
- Mr Piiltä tilattu vanerihylly.
- Ikean hullluin pöytä.
- Vieraspetareita on hankala säilyttää missään. Päätyivät toistaiseksi pitsiliinojen kanssa penkkiä pehmustamaan.
- Pienimmän uusi lempparihengailupaikka pienessä nurkassa. Pehmustin sen, mutta veikkaan, ettei kelpaa, kuin alkuperäisenä.
- Kirjahyllyn järjestely odottelee vielä inspiraatiotaan.
- Videokameran laturi meni totaalisen hukkaan.
- Taas kivan väriseksi seinien värinvaihdon myötä muuttunut katto.


22.10.2014

Musta sydän





Sofia sanoi, että Joonatan ei pääse taivaaseen. Sofia sanoi Joonatanille, että sillä on musta sydän.

En kerro, kuka päiväni aikana kohtaamista lapsista vakavalla äänellä kertoi kuulleensa noin, ja nimetkin toki keksin päästäni. Mutten voinut hetkeen kuin olla hiljaa. Ei tuommoista saa sanoa toiselle lapselle. Eikä kenellekään. Ei Sofia päätä, kuka pääsee taivaaseen. Eikä Joonatanin sydän oo musta. Vieläkin kylmää. (Tosin se voi osaksi olla tuo ytimiin mennyt pakkanenkin. Käytän jo kahta villapaitaa päällekäin...)


21.10.2014

Räkää.



(Tekstissä olen suomentanut kaksivuotiaan puheen. Voitte halutessanne kuulla vuorosanat päässänne ilman ässää, ällää ja ärrää, ja muutenkin vähän vaihtoehtoisia konsonantteja käyttäen.)



Äiti kato, räkää! (Näyttää etusormea.)

Sanon, että kappas, ja siivoan rään pois.

Eiiii!!! Haluan syödä sen!! Haluan syödä sen!

Äidillisesti totean ällöten, että yäk, ei räkää syödä!

Ei oo enää mitään! (Ja kaivaa hädissään nenää niin syvältä, kuin pystyy.) Ei mitään oo enää!! Yää!!



Lohdutin toki, että sitä tulee vielä paljon lisää. Mutta minkäs teet, jäi nyt kauan kaivettu herkkupala syömättä.

Noin. Semmoinen henkevä keskustelu.





20.10.2014

Pinaattilättypäivä



Mitä te syötte pinaattilättyjen lisukkeena? Oon ihan varma, että se on kummallisimmin yhdistetty ruokalaji suomalaiskodeissa ja -kouluissa.

Meillä ala-asteella kaverina oli perunaa ja kananmunavalkokastiketta. Monessa koulussa on perunamuusia, puolukkahilloa ja salaattia. Jossain on tarjottu kuulemma jauhelihakastiketta kaverina. Muitakin yhistelmiä muistan kuulleeni, mutta ehdottomasti oudoin on nykyisen kouluni yhdistelmä: Pinaattilätyt, MANSIKKAhillo ja kanasalaatti.

Oho. Ja vielä isompi yllätys oli, että ensimmäistä kertaa ikinä pinaattilätyt maistuivat mullekin! Puuropäivien lisäksi siitä tuli heti munkin lempiruokapäivä. (En silti syö 24 lättyä, niin kuin isot pojat.)

Piti ottaa kuva kotikeittiön tämänpäiväisestä pinaattilättykattauksesta, jossa oli tarjolla sekä kananmunavalkokastiketta, että mansikkahilloa. Kullekin oman valintansa mukaan. Mutten ehtinyt, kun syötiin niin sutjakkaasti. Että tein sitten tämmöisen superhienon kuvituskuvan, tsihih.







19.10.2014

Stressiä...




Samoin, kuin mammakeskustelupalstoilla ymmärtää olevansa huono äiti, käy opettajuudelle, kun liittyy esimerkiksi Facebookissa "Alakoulun aarreaitta" -ryhmään. Toinen toistaan hienompia ideoita ja perusteellisia tulkintoja opetussuunnitelman toteuttamisesta käytännössä. Tunnen olevani surkea ope, kun en jaksa pohtia ja valmistautua ja omistautua niin paljon, kuin ryhmässä (muka) kaikki.

Nyt olenkin karsinut kirjanmerkeistä kouluaiheiset blogit ja "tämä pitää joskus toteuttaa" -askarteluideat. Ahdistaa liikaa. Poimin osoitteet korkeintaan talteen kouluideoita varten varattuun virtuaalityöpöydän nurkkaan. Vaikka fb-ryhmästä saisi miten hyviä ideoita, voisi olla viisaampaa lähteä myös sieltä pois. Facebook on vapaa-aikaa, ja selvästi koen ahdistavana, että työajatukset (varsinkin se riittämättömyys ja stressi) puskee yllättäen mieleen kesken kepeän surffailun. En osaa sanoa, tuntisinko huonommuutta lainkaan niin paljon, jollei (toisinaan hyvin vaivalloisesti onnistuvien) rentoutumisyritysteni lomassa tunkisi mieleen niitä ideoita, joita en väsyissäni ole valmis vastaanottamaan.

Opeystävät, miten te teette työnne? Väsyttääkö? Itse olen niitä, jotka ahdistuvat siitä kuittailuista, että opetus pitää suunnitella opsin, ei opeoppaan mukaan (minkäs mukaan ne opeoppaat muka on sitten tehty?). Itse olen myös niitä, jotka toisinaan vielä aamulla saattavat tuskailla kuvisideoiden tai musatunnin kanssa, kun ei vaan ota syntyäkseen. Ja olen myöskin se, joka ei ole saanut vieläkään tutustuttua sähköisiin oppimateriaaleihin, joita mua varten on hommattu. Kun en vain ehdi, osaa ja jaksa. Ja mielestäni pystyn opettamaan ilmankin. Vaikken siitä opetuksen laadusta nyt niin varma olekaan. Varsinkaan Alakoulun aarreaittaan tutustumisen jälkeen.





Tässä loman viimeisinä öinä olen nähnyt unta, että joudun vieraaseen luokkaan sijaiseksi, ja olen ihan pihalla opetettavista aineista, ryhmistä ja oppituntien alkamisajoista ja paikoista. Ja toisella kertaa olen omalla työpaikalla, mutta sählään musatunnilla opeteltavan laulun kanssa. Kun en yhtään muista, miten se menee, en ole valmistautunut. En saa aloitettua säestystä, kun en osaa muka yhtäkkiä lukea nuottejakaan, enkä ole edes varma, miltä sivulta pitäisi soittaa. Aikaa kuluu, oppilaat kummastelevat ja avustajat ovat kiusaantuneita. Vasta näistä unista hoksaan ajatella, että taidan olla stressaantuneempi, kuin ajattelinkaan. Kevään flow oli jotain ihan muuta...

Että semmoisin fiiliksin alkavaan syyslukukauden toiseen puolikkaaseen. Toisaalta ihan perinteisiä sunnuntaifiiliksiä, vähän korostetusti vaan.

Viimeisen lomapäivän kunniaksi paistettiin lehtitaikinasta piparimuoteilla painettuja kuvioita. Päälle raesokeria ja väliin hilloa ja kermaa. Kaikki meni. Nam.





18.10.2014

Pari rättiä





Mulla alkaa iskeä lomanloppumispaniikki. Työviikkoa pitäisi alkaa hahmotella, mutta kun tekisi vain mieli nollailla ja lojua. Tai saada aikaan jotain ihan vain itseäni varten. Tai edes blogia varten.

Virkkasin puuvillalanganlopuista pari tiskirättiä. Plääh. Löytyykö näiden kahden ja itseni lisäksi muita, jotka ovat jokseenkin rättejä?






17.10.2014

Oli hauska tavata!

Suvun vanhin ja nuorimmat
Kolmas yö hotellissa olisi varmasti sujunut jo aika kivasti.
"IHÄÄÄÄ!! VAAHTOA!!! IHÄÄÄ!!! VAAHTOA!!!"


Siellä on nyt yksi serkku jumissa. Ihana, halittava pieni serkku. Piti mennä jo apuun.
Hän sai ensimmäistä kertaa tahtonsa läpi kenkäkaupassa. Mätsäsivätkin huikeella sattumalla paitaan.
Häveliäästi hän tutustui Tom of Finland -näyttelyssä kuvien takapuoliin. Siis taustoihin.











15.10.2014

Röyhelöpöksyt






Käsityömessuilta mukaan tarttui monenmoista. Kuten nämä mimmin korkeavyötäröiset balleriinapöksyt.

Ihkut, saa tyttösen pyörähtelemään varpaillaan!


14.10.2014

Lomailua





Syysloma on alkanut mainiosti: ollaan keritty lojua viikonloppu toimettomina, vastaanottaa vieraita, tehdä pihahommia, kyläillä isomummilla ja upouuden pikkuserkkupipanaisen luona. Erään koti-illan kruunasi koko perheellä karkkieväiden kanssa kokonaan ja rauhassa (!) katsottu puolentoista tunnin elokuva! Pieni välähdys siitä, miten elämä koko ajan muuttuu, kun lapset kasvavat.

Huomenna matka jatkuu kauempaan isomummolaan ja lasten serkkua perheineen moikkaamaan. Vielä, kun yöt tasaantuisivat itkuttomiksi (eli mun kannalta stressittömiksi ja huolettomiksi), olisi kaikki täydellistä. Ja nämä meidän pipanat on siitä mallikkaita lomailijoita, että tilaisuuden tullen posottelevat uniaan aina aamukymppiin saakka! Ohhoh. Pitää kyllä loppuviikosta ruveta laittamaan herätyskelloa, ettei ihan menen plörinäksi rytmin suhteen...



12.10.2014

Raitatakki



Noin. Suostuihan se sovittamaan.






Painonapin taidan vielä väkertää kaulukseen. Jotenkin tulee lappilainen ja jouluinen (=tonttuinen) vaikutelma tästä. No, sekös söpöä?!