Jos joku päivä sitten puhkuin intoa, niin nyt oon niin tööt. Ensimmäinen kokonainen kouluviikko takana. Aamuherätykset, taksille viennit ja haut. Ruokailut 5 kertaa päivässä, inhottavimpina iltapalat. 4-vuotiaan mielestä kaikki on kakkaa, mikä on palkitsevaa kokkailijalle. Iltanukutukset muuttuneine nukkumisjärjestelyineen ovat vielä vähän haastavat. Puhumattakaan siitä kaikesta työmäärästä, mitä päivissä näiden asioiden väliin mahtuu. Tiskikone täyttyy muutamassa tunnissa, samat tavarat siivotaan kymmeniä kertoja (tosin lapset siivoavat omia huoneitaan TOSI reippaasti ja pyytämättä!!) ja pyykkikorin pohjaa ei ole nähty ikinä. Positiivista on, että poika puhkuu eskaripäivien jälkeen innostunutta energiaa. Mutta siskon kanssa leikkiessä se johtaa ennen näkemättömällä vauhdilla riitaan. Ja kun joku kiljuu, kiljuu myös Miuku. Ja kiljuu lujaa. Jos olet kuullut esikoisemme kiljuvan, tiedät, mistä puhun. Oon rättipoikki. Tosin sellaisella tyydyttävällä tavalla: tiedän tehneeni juuri niin paljon hommia, kuin miltä pään sisällä ja kropassa tuntuukin.
Huomenna vietetään kesän viimeisiä synttäreitä. Se on ihanaa kyllä, mutta kuka sen kakunkin vielä jaksais tehdä?
Hänkin tossa tolleen vain pötkötti olkkarin lattialla väsyään. Minä en. Meen tekeen sitä kakkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti