31.8.2014

Kiukkusiivousta



Huomenna aukeaa taas uusi kuukausi blogiarkiston alaotsikoihin. Ohhoh. Elokuu hujahti hirveällä vauhdilla, ja toisaalta on ollut ikuisuuden mittainen.

Vielä ehtii kuitenkin osallistua arvontaan, tämän päivän aikana tulleet osallistumiset lasketaan. Kiva, kun ootte vastailleet ja erityisesti olen hymyillyt teille, jotka kommentoitte jollain tapaa kutsuille tulemista.

Tämä päivä on ollut perinteinen sunnuntai. Tahmea. Ilmassa ei ole enää viikonlopun keveyttä, eikä taaskaan hahmota, että se maanantai on oikeasti aina paljon helpompi, kuin mitä sunnuntaisin kuvittelee. Pimahdin jo aamusta. Lapset riekkuivat, eivät totelleet, potkivat toisiaan ja rikkoivat sirpaleiksi lampun, jota en ole lainkaan halukas korvaamaan uudella. Pidin siitä. Kaikesta tästä muotoutunut kiukku kohdistui tällä kertaa onneksi kotiin (yleensä kohteeksi joutuu mr Pii). Miksi täällä on näin sotkuistakin, ja likaista? Ja ruman näköistä. Kiukuspäissäni heittelin pari keittiön laatikkoa ja eteisen kaappihyllyä tyhjiksi ja järjestin uudestaan.

Mr Pii tunnistanee jo askelten rytmistä ja kantapäiden painokkuudesta, että nyt on tulossa sensortinsiivouskiukku, että parempi hinata vähin äänin lapset ulos leikkimään. (Olivat siis jo pihalla siinä vaiheessa, kun kiukuttelin sotkuja ja viskelin tavaroita kaapeista.)

Lopputulos oli ihan ookoo: Muutama siistimpi laatikko ja hylly, työhuoneen kirjahyllyn tyhjäysurakan aloitus ja monta koneellista pestyä pyykkiä. Vaan miksei niitä hommia saa aloitettua ilman kiukkusysäystä? Toki siitä saa kivasti boostia tekemiseen, mutta jälkifiilis on kuitenkin vähän huono. En jotenkin pääse siitä koko päivänä yli. Korvissa soi kenkiä pukevan pienen ääni: "Mistä äiti oikein suuttui?"

..niin...



Ennen kiukkuvälikohtausta kuvasin aamupalapöydässä Iloisia Ipanoita, jotka söivät hyvillä mielin lautasiltaan nuo, mitä eivät meinanneet ensin syödä lainkaan (=kurkut ja paahtoleivän reunat). Superäitinä kun vitsailen niille, että leivänjämät jäävät kaipaamaan kavereitaan, ja haluavat myös samaan liukumäkeen, johon muutkin pääsivät. Sitten mulisen pureskelun ajan, kuinka jännittää, ja joko mennään, ja masussa nähdään, ja kun lopulta nielaisevat ruokansa sinne liukumäkeen, kiljun "whihiiii", ja sitten tosiaan pikapuoliin pimahdetaan.

Semmoista meillä. Kuinkas teillä?


30.8.2014

Hullun halpaa kangasta!



Vaikka olen sortunut uhkailemaan iltaranttaleihin heittäytyneitä lapsia sillä, ettei tällä menolla kerrossänkyjä todellakaan tule, niin tunnustan sänkyprojektin etenevän hurjaa vauhtia. Samoin etenee päiväpeittoprojekti. Tuli aika ostaa kankaat. Ajattelin kaksipuolista tikkikangasta, tosin laskeskelin jo etukäteen metrihintoja. Pitäisi löytää riittävän leveää ja jostain supertarjouksesta, että saisi alle satasella.

No, löysin. Leveää ja supersupertarjouksesta.

Suosittelen tässä nyt muillekin inhimillisen etäisyyden päässä asuville tai pohjoiseen kulkeville piipahtamista Alahärmän Sutisella. Siellä on valitettavasti loppuunmyynti ja kaikki valmiiksikin halvat kankaat myydään puoleen hintaan.

Jos jotain tiettyä tarvitsee, voi tulla hukkareissu, mutta jos pitää silmät auki, voi tehdä löytöjä. Opettajien kannattaa käydä hamstraamassa vohvelikankaita, fleecejä ja lakanakankaita, joita vielä näytti jonkin verran olevan. Ja retrotietoiset osaisivat todennäköisesti tehdä löytöjä niistäkin pakoista, jotka mun silmään näyttivät vielä pelkästään vanhanaikaisilta.

Itse tein tällaiset hankinnat:



Päiväpeittoa varten kaksipuoleinen tikkikangas (3,4 m, yht. 41 €) ja muutama värillinen kangas (vähän eri materiaaleja), joiden käytöstä en vielä tehnyt kovin tarkkaa suunnitelmaa. Oli helppo ostaa kaikki ja ajatella, että suunnittelen sitten myöhemmin. Maksoivat nimittäin n. 3€/m ja 1,5€/m.

Kiellettyjä kaapinpohjaostoksia (eli ei mitään tarkkaa tarvetta tai suunnitelmaa) tuli tällä kertaa tämän verran:






2 m Bon voyage -kangasta
0,8 m Lapaskangasta
0,7 m keltavalkoraitaista trikoota
0,7 m lilaa neulosta (kuvan pupucollegepala tuli omasta kaapista sovittelemaan sävyjään yhteen. Sopi.)
1 m oikeasti vanhan näköistä ihanaa kevyttä puuvillaa (?)

Nämä viimeksi luetellut maksoivat yhteensä 8 €. Että suosittelen todellakin käymään. Oikein ajan kanssa. Eli jos jättää tikkikankaan pois laskuista, niin sain alle kahdellakympillä n. 12 metriä kangasta.






28.8.2014

Yksi pieni hiljaisuus hakusessa.



Mun työpaikka on maailman paras. Oli viimeksikin, ja taas on. Mutta silti en väitä, etteikö tämä syksy olisi ollut aika raskas. Uusi rytmi, uudet ihmiset, uusia, isoja asioita opittavaksi ja muistettavaksi. Uuvuttavaksi arjen tekee se, ettei nollaushetkeä ole. Ei yhtään palasta päivässä, jolloin vallitsisi sen kokoinen hiljaisuus, että saisin jonkin ajatuksen loppuun.

Töissä ajatukset keskeytyvät oppilaiden hölinöihin tai (muista lähtökohdista ajateltuna ihan toivottuihin) löpinöinteihin työkavereiden kanssa. Kotona lapsilla on tietenkin asiaa. Äiti auta, äiti anna, äiti miksi, äiti yäää, äiti en tykkää susta, äiti muumeja. Ja sitten ne saattavat nukahtaakseen huudella aikakaupalla, että (muka) pelottaa, janottaa tai pissattaa. Ja kuulen, kun kuiskuttelevat keskenään, että huudetaan vielä vettä.

Sitten, kun hiljaisuuden viimein saavuttua mr Pii kävelee lupaa kysymättä (aatelkaa!) viereen ja muistuttaa kesken ensimmäisen hiljaisuuteni jostain vakuutuksiin liittyvästä tai kyselee tilaamani sängyn mittoja, menee hermot. Enkä oikeasti ihmettele, ettei se ymmärrä miksi. Mutta kun luulin viimein saavani sen ajatuksen valmiiksi, jota aloin aamukuudelta ajatella. Vaan en saanut. Palataan asiaan huomenna.

Nukkekodin Mama viettää hiljaista hetkeään yksin alakerrassa.



27.8.2014

TRRRRRRRRRR



Nelivuotisneuvolassa tarttuivat ärrän puuttumiseen. Vähän yllätti, mutta toisaalta otin sen haasteena, enkä varannut ohjeesta huolimatta aikaa puheterapeutille. Tottahan minä sen osaan lapselleni opettaa. (Krhm...)

Puheterapeutilta saatiin kuitenkin postitse hyödyllisiä monisteita. Vaikka haluaisin tietenkin väittää pystyneeni ihan omin ideoin saamaan ärrän paikoilleen.

"TRRRRR, TRRRRRR, TRRRRRRRRaktoli, TRRRRRRRRRukki, TRRRRRRRRRR, TRRRRRRRRRRRRR..." (Ja sitten kiellän mielessäni itseäni sanomasta, että lopeta jo, äRRRRRRRRsyttävän kuuloista.) "Kallllkki, kalllllllkki, kadddddkki, tkaddkkkki, tka, kad, kad, kad.... tth, tr, tRR, TRR, kaRRRRRRRRkki!!" Poraaminen on useimmiten polaamista ja reiät leikiä, mutta niitä kyllä sinnikkäästi haetaan ja välillä podaamisen kautta päästään ihan poraamiseenkin.



Hyvä poika! Pitääpä siis soittaa puheterapeutille. Pitäisiköhän mun pystyä coolisti peittelemään ylpeys tästä yhteistyömme onnistumisesta?

Ja hei, osallistukaa Nosh-arvontaan!



24.8.2014

Nosh-kutsut ja arvonta!





Järjestän parin viikon päästä ihkaensimmäiset Nosh-vaatekutsuni. Odotan innolla itselleni uuteen merkkiin tutustumista. Ainakin nettisivuilla näyttää hyvältä. Kamera- ja krokokuosit kiinnostavat, samoin hupparit houkuttelevat. Housuissakin on kivan näköisiä malleja, ja pipoissa. Ja ja ja...!

Sain riemukseni mahdollisuuden arpoa teille 2 kappaletta 10 euron lahjakorttia Noshille! Jee! Nyt kaikki mars mars arpajaisiin! Yhteystiedot mukaan, ja kommentoimalla osallistumaan! Osallistumisaikaa viikko, eli päättyy sunnuntaina 31.8. klo 00:00. Arvonnan suoritan sitten seuraavana päivänä.

Kutsuni pidän perjantaina 5.9. Koska epäilen, että lukijoissani ei ole ketään sarjamurhaajia tai muillakaan tavoin epäillyttävää, niin uskallan esittää teillekin yhteisen kutsun: Jos joku teistä tutummista ja ihan tuntemattomistakin lukijoista katsoo kalenterissaan olevan tuona iltana kutsujen kokoinen aukko, niin sähköpostitse voi osoitetta tiedustella. Tervetuloa! Olisipa hauskaa, kun joku blogituttu uskaltautuisi tulla tutustumaan livenäkin! 
(Sijainniksi paljastettakoon julkisesti vain Etelä-Pohjanmaa.)



Sisustussuunnitelmia


 



Joskus tuntuu vähän liioitellulta murehtia niin paljon kodin ulkonäköä, kuin murehdin. Varsinkin, kun en tee asialle koskaan mitään. Tai siis siksihän se juuri häiritseekin.


Häiritsee se, etten ole saanut aikaiseksi sisustaa ja somistaa sen näköiseksi, kuin haluaisin. En osaa keskittyä yksityiskohtiin, kun isot asiat on vielä korjaamatta. Eli tietyt pinnat on väärän väriset ja sisustussuunnitelmat keskeneräiset. Oikeastaan en tiedä vielä lainkaan, mitä haluaisin ja mistä pidän. Paitsi sen seinien värin tietäisin. Mutta kun siihen ei nyt tällä erää ryhdytä, niin en osaa ajatella, mistä aloittaisin. Kuvittelen, että pitäisi aloittaa pohjasta, jatkaa sitten kalusteilla ja viimeistellä koristeilla. Ja kaiken pitäisi tietenkin tulla valmiiksi kerralla.


Päätin, että yritän opetella ajattelemaan toisin. Että kodin laittaminen voi olla ihan "vain" sitäkin, että hankin jonkun kivan yksityiskohdan, josta pidän. Järjestelen silloin tällöin yhden huoneen kivaksi, kuljettelen tavaroita paikasta toiseen, kunnes ne kulkeutuessaan asettuvat sopivimpaan sopukkaan.

Tai somistan yhden huoneen blogipostausta varten muka harkitun oranssiksi. Vien sinne pari ylimääräistä oranssia asiaa, otan kuvat (joista rajaan väärän väriset nurkat pois), ja sitten nostan kirjavat pyyhkeet takaisin paikoilleen ja vien oranssin kukan siihen olohuoneen maljakkoon, jossa se sopuisasti jälleen rikkoo sen huoneen fengshuita olemalla siellä ihan väärän värinen.

Blogin kannalta olisi ollut tyylikkäämpää tehdä tämä sommitteluhössötys päivällä, olisi tullut kauniimman värisiä kuvia. Mutta tässä nyt olikin enemmän oivalluksesta ja opettelusta kyse, kuin kylppärin esittelystä tai edes siitä, pidänkö siitä tällaisissa oransseissa asusteissa. Olisiko teillä antaa vinkkejä uuden asenteen opetteluun? Mistä aloitan? Mitä muutan ensimmäisenä? Mikä on mun tyyliä?







22.8.2014

"AAH" teillekin!


Oppilas 1: Hei ope, mitä teitte viimeksi musalla?

Ope: No kuule, opeteltiin koululaisjumalanpalveluksen virsiä.

Oppilas 2: Joo, jäit muuten paljosta paitsi! Se oli tosi hauskaa!

Hetken kuulostelin, oliko lausunto vinoilua, vai faktaa, mutta tosissaan oli ja muut yhtyivät fiiliksiin. Ja olihan meillä hirveän hauskaa. Kun laulun melodia oli opittu, etsittiin syntikasta kivat taustabiitit ja tehtiin laulusta uusia versioita, mm. räppiä.

Oppilas 3: Hei ope, sä oot paras musaope, kun sä ymmärrät niitä "AAH"-juttuja (=semmonen cheekkiähkäisy).



On kivaa, kun saa pienten lisäksi opettaa välillä isommillekin, ja vieläpä musaa. Saa olla rennompi, eikä tarvitse pelkästään ohjata ja paimentaa. Välillä epäillyttää, onko työ eka-tokaluokassa liian samaa, kuin se on kotona. Mikä kulminoituu siihen, että kotona en jaksa olla yhtään niin kärsivällinen, kuin koulussa. Yritän keksiä jonkun keinon siihen, etteivät omat lapseni joutuisi kärsimään paitsi omista, myös oppilaiden hölmöilyistä.

Oon pitänyt vetäytymistä kodin hiljaiseen työhuoneeseen heti työpäivän jatkeeksi pelkästään itsekkäänä. Mutta onkohan sillä kuitenkin ratkaiseva rooli sen pinnan palautumisen kannalta?

Rankka sairasteluviikko on kiva päättää viikonloppuun. Ja meidän kannalta kiva, kun lapsen sairaspäivistä toiselle osui tätipäivä. Tädin kannalta ei ehkä niin kiva. Kiertäispä pöpö muut. Oltaispa jo valmiit näiltä osin. Siinä toivossa, hyvää viikonloppua!



19.8.2014

Hömpylä Pömpylät









Halailin Pikkiriikkistä eteisen lattialla. "Mun Hömpylä Pömpylä, Simpula Sämpylä, ihana Himpula Pimpula" jne. Isoveli katsoi vierestä kainosti, puski itsensä syliin Pikkiriikkisen väistyttyä riittävästi.

"Äiti, mäkin voin olla Hömpylä Pömpylä", se sanoi, ja kiehnäsi kainalossa. "Mutta ulkona olen yleensä korjaajamies."

Tuli näistä miten kovia jätkiä tai mimmejä vaan, ja vaikkeivät enää kehtaisi hömpylöidä muiden nähden, niin äidin kainalossa on ihan ikuisesti tilaa näille Pömpylöille.


18.8.2014

Helpotusta kakun tekoon.





Mr Piin työpaikalla on diili, että lehteen päässeiden on tarjottava kakkua tai pullaa työkavereille. Perheemme sai kunnian komeilla lehdessä koko porukan voimin, joten kakkuprojektihan siitä tuli.

Mä stressaan kakkujen tekemistä, ja Pikkiriikkisen kakkossynttäreille helpotin hommaa ostamalla valmiin kakkupohjan ja täyttämällä itse. Lopputulos oli oikein hyvä ja sopivan kotitekoinen, mutta paineet ratkaisevasti pienemmät. Täytteeksi tein yhden kerroksen voikreemiä, toiseen kerrokseen laitoin mansikkaa soseena ja kermavaahtoa ja päälle kinuskia.

Mr Pii teki vastaavan töihin, mutta taisi antaa työkavereiden olettaa, että tekemänsä kakku oli paitsi itse koristeltu ja täytetty, myös itse tehty. Mitä siis ei ollut, mutta läpi meni. Kaupan pohja ja rouvan tekemä kinuski. (Kinuskin oli ilmeisesti myöntänyt.) Joten jos joku työkavereista sattuu lukemaan ja tunnistamaan tämän varsin persoonallisesti ja informatiivisesti koristellun kakun, niin salaisuus paljastui. Hups.


Nyt kipaisen vielä katsomaan Pikkukakkosenlopun. Siellä tulee Laura. Sen komea isä on mun salainen ihastukseni.

17.8.2014

Ihania ja nolotuksia




Ihana viikonloppu, (ihana nojatuoli,) ihania naisia ja ihania juttuja!

Hävetti tänään soittaa päivystykseen hartiakivun takia. Hävetti pillahtaa itkuun, kun ei ollut aikoja. Ja hävetti soittaa tunnin päästä uudestaan, että eikö nyt varmasti olisi, ja saanko selittää tarkemmin. Oli uusi täti, eikä tarvinnut edes selittää ja olikin yllättäen vapaita aikoja. No, olisin ehkä voinut ensimmäisellä kerralla aloittaa jotenkin muuten, kuin että "mulla on vähän hartiat kipeät". Nyt on reseptejä ripakopallinen.

Omituista, miten se sunnuntaifiilis taas tuli. Se, kun on unohtanut työnkuvan kokonaan, eikä oo varma, mitä huomenna pitikään tehdä. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, on yhtä omituista, miten äkkiä kaikki palaa mieleen, kun aamulla parkkeeraan auton työpaikan ruutuun.

Vaikka kroppa on tukossa, on mieli virkistynyt. Onnea on ystävät, joiden seurassa katoaa kaikki estot. Joskin jälkeenpäin vasta alkaa miettiä, että mitäs kaikkea noloa, tökeröä tai muuten vaan "too much information"-osastolta meninkään sanomaan. Ihanaa silti oli, kiitos vielä seuralaisille, ootte parasta!



 (Kuvat: Ihanat Naiset Kauhajoen Valkoisessa Puussa. Suosittelen.)

14.8.2014

Kieputellen






Innostuin kieputtelemaan. En tälle tekniikalle parempaa nimeä tiedä. Tiedättekö te?

Hauska, nopea askartelu. Ehkäpä kokoan näistä huivin.

Opeystäville vinkiksi: sujuu näppärästi monen tasoisessa porukassa, aika pientenkin kanssa. Ei oo niin nuukaa, jos tulee virheitä ja joka porukassa sai kaksoistunnin aikana kaikki valmiiksi 1-3 kpl (ohjeistuksen ja kehyksen teon viedessä vieläpä isohkon osan ajasta). Ja useampikin sellainen, joka aloitti kässäntunnin kertomalla, että inhoaa kässää, totesi jossain vaiheessa, että tämä on lempikässäntyö ja musta tulee isona sellainen, joka tekee vain näitä.


Tämähän on pelkästään yksinkertaista kieputtelua ja solmimista. Työn oikea puoli on se, joka jää kehystä vasten. Lankojen risteyskohtaan tulee kaksi solmua, jotka työn oikealla puolella näyttävät X:ltä. Jos solmut tekee eri värisellä langalla, näyttää oikea puoli aika hauskalta. Valmiista paloista voi koota vaikkapa kolmiohuivin, pitkän huivin tai huovan. Ruudut voi ommella myös koristeeksi tyynyyn, pannunaluseen jne. Tai keksi vaikka ihan ite, mitä näistä voisi tulla.


13.8.2014

Freesi -a/ä


Vaikka aamut aloitankin freesinä, ja jokseenkin reippaana lähden vielä kotiin, niin illat on menneet aika nuupahduksissa. Hirveän vaikeaa olla sanomatta töistä muuta, mutta kai se olisi selkein linja. Tykkään, sen nyt vielä sanon, ettei kukaan tulkitse toisin.

Nyt on vähän kuumettakin.

Voiko olla kuumetta sen takia, että on lihakset niin jumissa, vai sattuvatko nyt nuo vaivat säkällä samalle hetkelle? Syy-seuraus nimittäin tuntuu juuri tuolta: hartiat jumittaa, niska jumittaa, leukanivelet jumittaa, kaula jumittaa, päänahka jumittaa. Ja sitten alkaa tulla kuumetta.





Tänään lempikukka on freesia, ja ne saavat tässä nyt piristää valivalioloa ja -tekstiä. Kummasti niin tekevätkin.



12.8.2014

Pakkomielle sänkyjuttuihin



Haha, eikös hieno otsikko?

Mutta siltä tuntuu. Etsin kuumeisesti Täydellistä Kerrossänkyä. Selaan Tori.fin monta kertaa päivässä. Huuto.netin myös. Selaan varmuuden vuoksi pelkät sängytkin, jos sattuisi yksittäisinä löytymään kaksi niitä Juuri Täydellistä.

Silloin tällöin lemppareita tulee myyntiin. Helsingissä, Espoossa, Laukaalla... "Ei onnistuis kuljetus?" Ja taas sama homma alusta, kun ei tietenkään onnistu.

Eikä tällä oikeasti olisi edes kiire. Tiedättekö sen tunteen, kun pieni ajatus muuttuu suunnitelmaksi ja sitten pakkomielteeksi, jonka syitä ja tarpeellisuutta ei meinaa enää hahmottaa? Tosi ärsyttävää. Tuntuu, etten saa tätä mielestäni ennen, kuin sängyt on hommattu. Ja vasta sitten kykenen järkevästi arvioimaan, oliko hankinnassa mitään tolkkua ja mitkä kriteerit olisivat oikeasti olleet kaikkein tärkeimmät.

Pinnalaitaiset (tai ainakin korkealaitaiset) PIENET sängyt siis haluaisin. Esim. sellaiset, jotka meilläkin oli pienenä. Sellaiset, jotka voi laittaa päällekäin tai vierekkäin. Halvalla, läheltä.

Saa ehdottaa.



Seuraava pakkomielle liittyykin ideaan päiväpeitoista. Rasittavaa, kun sitä ei voi toteuttaa vielä kunnolla edes suunnitelman tasolla, kun pitäisi olla mitat ensin... Enkä tiedä, onko siinäkään visiossa oikeasti mitään järkeä...

(...Jaetun näytön toisella puolella Ninni muuttui juuri näkyväksi. Oih...)


11.8.2014

Pää kuntoon ja muita riemuja



Rakas Päiväkirja.

Tänään sattui monta asiaa, joista tunnen erityistä syytä riemuita.

- Taannoin aloittamani hammaslääkärirumba on nyt päätöksessä, suu on kunnossa. Jes! Seuraavaksi hieroja ja kampaaja. Päätin jo aiemmin, että palkitsen itseni sitten niillä. Eli kokonaisvaltaisesti pää kuntoon. (Joku terapiaistunto tietysti kuuluisi siinä mielessä joukon jatkoksi myös, heh, heh.)

- Käväisin iltapäivällä koululla lasten kanssa ja heti illalla tuo kaksi vuotta täyttävä osasi laskea "ykki, kakki, poome, neejä, viiti, kuuti, tehmän..." Tehokasta tämä nykyopetus. Enkä ole edes opettanut numeroita.

- Enkun opeopas näytti taivaallisen selkeältä ja helppokäyttöiseltä. En oo uskaltanut avata sitä ennen, kuin on pakko. Tänään oli viimetippa, ja yhtäkkiä tipahti ammatillisilta harteilta muutama kilo turhaa pois.



(Tämänpäiväinen kuvituskuva jatkaa hatarasti "pää kuntoon" -teemaa. Ajauduin kivaan blogiin, jonka yllyttämänä oon testaillut erilaisia uusia lettiviritelmiä.)

9.8.2014

Vähän vaille 2





Tulevalla viikolla Pikkiriikkinen täyttää 2 vuotta. Onnea hänelle, ja onnea meille hänestä!

Synttäreitä on juhlittu pienissä erissä tällä viikolla, niin tänäänkin. Sankari itse osaa jo olla tohkeissaan lahjoista ja kynttilöiden puhaltamisesta.


Kaksivuotiaamme on supersöpö. Niskaan on kasvanut ihan viimeviikkoina sitä vielä entisestään korostava kiehkura. Ja ihanan viihdyttävässä iässä hän on. Oppii koko ajan uutta, ja kaikki opittu jää mieleen ja pääsee sopivan tilaisuuden tullen käyttöön. Ihmettelin, kun osasi nimetä kaupan pihassa näkemänsä trukin ja Candy King -pussin kyljestä prinssin. Tosin hän lausui sen selvällä suomenkielellä "hintti".

Isoveljen perässä pysyttely on opettanut kiipeilemään, juoksemaan, temppuilemaan ja yrittämään. Ihana taito. Yrittäminen, sinnikkyys, lannistumattomuus. Jalkapalloa hän potkii ihmeellisen napakasti.

Sopivissa määrin löytyy prinsessaa ja rämäpäätä. Lempilaulun (Aakkostanssi, tietenkin. Opettajien lapsi kun on...) tahdissa alkaa tanssittaa ja suosikki-iltasatu taitaa tällä hetkellä olla ankkakirja. Haluaisi jo osata pyöräillä, mutta kun ei ylety polkimille... Naapureista tykkää kovasti, samoin tädeistäsedistäenoista ja serkusta. Ja isovanhemmista ihan hirveästi. Ja herkuista.

Ihana tyttö, hymynaama, tinttaliisa. Vitsiniekka ja velmuilija. En malta odottaa, että tuleva vuosi taas valottaa enemmän tuota pientä suurta persoonaa. Mitäköhän tästäkin naperosta isona tulee?!






8.8.2014

Ekan viikon fiiliksiä



Päivä sujui hyvin, mutta oppilaiden lähdettyä työpöydälle syntynyt kaaos hyppäsi yhtäkkiä päähän, eikä ensi viikon suunnittelusta tullut mitään. Vasta kotona sain hermotukoksen auki, kun huomasin lukujärjestyksessä mahdollisuuden tuntien sumplimiseen. Saankin kässät kaksoistunniksi ja yhden ylimääräisen jakotunnin äidinkieleen.

Viikon aikana näin kahta unta. Toisessa olin näytelmän pääroolissa ja kesken kaiken iski totaalinen black out. En hermoillut, vaikka ymmärsinkin tilanteen tosi noloksi. Tämähän on kuitenkin pikkujuttu. Kävin vastanäyttelijältä supattamassa vuorosanani.

Toisessa unessa olin sellaisessa sokkelotalossa, joka välillä oli hauska huvipuisto ja välillä kaamea pelottava rottakellari. Tiesin koko ajan, että olen joutunut samanlaiseen sokkeloon ennenkin, ja silloin sieltä oli tultava pois kamalan ahdasta ja vaikeaa reittiä pitkin. Sellaista, joihin jää jumiin tai joihin en suostu menemään ollenkaan.

Kun sitten kuljettiin sokkeloa ulos päin, huomasinkin sen olevan ihan iisiä, kivaa ja helppoa. Ei ahtaita tunneleita ja ryömimistä pimeässä, vaan väljiä käytäviä, hurjia liukumäkiä ja värikkäitä seiniä. Hirveä vauhti oli koko ajan ja välillä jännitti, mutta meno oli helppoa.

Siinä teille työfiilikseni uniin naamioituna.


(Koska en osaa julkaista tekstiä ihan kuvatta, piti valikoida jokin epäsopivista. Tämä kännykän vahinko-otos ilmentää ihan sopivasti käytävissä juoksemisen fiilistä, joten olkoon tämän päivän kuvana.)




6.8.2014

Hirveän hyvä idea...



Ei siis oikeasti ollut, vaikka periaatteessa siinä ei ollutkaan mitään vikaa.

Tuli nälkä. Ruokakaupassa ei ehditty käydä ennen nälkää, joten ilmoille heitetty pikaruoka sai kannatusta. Hullutteluehdotukseni kuului seuraavanlaisesti: isomman kaupungin Prisma. Ensin syödään Hesessä, sitten tehdään siinä vieressä ruokaostokset. Ja kätevästi voidaan samalla ostaa se lamppu, jota parempaa ei olla etsiskellessämme bongattu.




No. Söimme Hesessä. Otettiin kahdet autokärryt, ihan vain päästäksemme helpoimmalla. Ei onnistunut, kun eivät ensinkään niissä kärryissä hepuleissaan pysyneet. Lamppu saatiin kuitenkin kyytiin, se rimpuili vähemmän. Ruokaosaston kohdalla itsellä oli itkettävän iso väsyreppanuus. Pyysin armoa, lähdetään kotiin. Mr Pii oli samaa mieltä.

Nyt meillä on lamppu ja aleyökkärit, mutta ei ruokaa huomiselle. Lapset taisivat sopeutua meitä aikuisia vähemmillä ensiväsyillä uuteen elämänrytmiin. Paitsi että hetkinen... nyt kuuluukin taustalta uupunutta ulinaa.

Fiilis töiden suhteen on kuitenkin hyvä, toivottavasti myös sillä kanssani aloittaneella laumalla.


5.8.2014

Orientoitumispäivä



Kävin tänään työpaikalla. Siirtelin kirjapinoja pöydän nurkasta toiseen. Paljon muuta en tuntenut saavani aikaiseksi. Tosin mieli on nyt rauhallisempi, joten ehkä se oli orientoitumista. Vielä en tiedä yhtään, miten aion käytännössä handlata yhdysluokan.

Kaksi pientä hoitoreppua on pakattu eteisen lattialle. Itselleni hankin täksi vuodeksi korin. Sekin on pakattu. Kahvipaketti ja kalenteri. Kyllä mua vähän nyyhkytyttää omieni puolesta, kun keskiviikosta alkaen omistaudun taas puoliksi toisten lapsille. Ja hoitopaikan kynnys on jostain syystä kesällä kasvanut ihan ylivoimaiseksi.

Mutta oman orientoitumisen onnistumisesta kertoo keväältä tuttu, tänään palannut ilmiö: kutsun taas vahingossa mainoskatkoja välitunneiksi.


3.8.2014

Taitteen todot



Ollaan melkein taitteessa. Talossa tuntuu käsinkosketeltava hermostus.

Mulla on monta listaa. Asioista, jotka pitäisi tehdä. Asioista, joita vielä haluaisin ehtiä tekemään. Ja asioista, joihin pitäisi syventyä tuntikaupalla, jotta saisi niistä jonkun otteen. Ja jotka myös pitäisi ehdottomasti ja välittömästi tehdä.

Tuntuu liialta. Keitän kahvit, otan salajätskin ja istun Bloggerin ääreen. Päivittäkää nyt arvoisat kanssabloggaajat blogejanne, ettei mun tarvitse käydä käsiksi todoohon, kahvikin loppui jo.