Mikä mua vaivaa?!
Mä haluan siivota jotain! Mä haluan järjestää jotain! Haluaisin ostaa jotain! Vaatteita! Huonekaluja! Viherkasveja! Mä vaihdan vaikka lakanat ja hinkkaan aikani kuluksi kaapin ovet. Pesenpä vielä vessan ja pyykkään vähän lisää.
Kuulostaa vähän maaniselta. No, oikeasti oon pitkästä aikaa ollut vain "normaalissa mittakaavassa reipas", ja urakan jälkeen lösähdän mielelläni fiilistelemään työni tuloksia sohvalle. Se vähän harmitti, että marketin kukkahyllyllä mikään kimppu ei tuottanut riittävää iloa, ja jäi uuratuspalkinto ostamatta.
Siivousapulaisena mulla oli Pikkiriikkinen. Lattianpesun yhteydessä jouduttiin puhumaan myös häntäluusta (varoitin kyllä). Ja sitten hän otti kuvan musta. Näköjään blogikelpoisen myös, kun rajasi pään pois. Kuosiyhdistelmäni tänään on juuri niin hullu, kuin maanisella kotiäidillä kuuluukin olla.
Noudattaakseni olemukseni levotonta linjaa, kerron sujuvasti heti tähän perään, että niin vain se Miuku nyt taisi jäädä asumaan sinne tyttöjen huoneeseen. Snif. Ilman häivähdystäkään vauvakuumeesta, on tullut muutaman kerran ajatus, että tässäkö oli meidän vauva-ajat? Niin haikeaa. Uutta vauvaa en osaa hinkua, mutta tämän nykyisen kanssa olisin voinut vauvailla vähän vielä... Ja varmaan vauvailenkin, pitkin loppuikääni, luulen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti