31.3.2016

Superyksinkertaiset minimustikkapiirakat







Niinä päivinä, kun olen vauvan kanssa kaksin kotona, en hillitse herkkuhimoani lainkaan. (Ehkä ihan hyvä, että hoitopäiviä on enää 20 ennen kesää ja siihen päättyvää päivähoitosopimusta...?) Päiväkahviaikaan viimeistään kolistelen kaapin periltä ja pakastimesta, että eikö mitään löytyisi kahvin kaveriksi. Ja jollei löydy, niin pyöräytän pari muffinsia tai kaurakeksiä.

Yhden iltapäivän hätäratkaisu löytyi valmismurotaikinasta (jota ostan pakkaseen aina "hätätilanteita" varten. Vaikkei se aitokaan muropohja niin työläs ole...). Murotaikinaa muffinsivuokaan ja päälle vähän sokeroituja ja perunajauhoissa pyöriteltyjä mustikoita. Tuli jotenkin hienostuneen, kivan yksinkertaisen makuiset pikkuleivokset. Nam! Taikinaa jäi eiliseltä vähän... Hmm. Hmmm... Mun pitääkin tästä mennä moikka!




30.3.2016

*muks*


"Äiti kato, Miuku seisoo ilman tukea! Äiti kato! Äiti jee!"  *muks* "Yäää!"


(No kai mä nyt nopeesti räpsäisin kuvankin, kun valmiiksi kykin kameran kanssa...)

Mutta kyllä, aina välillä hän hienosti tönöttää pitkiäkin pätkiä kahden jalan varassa. En oo varma, huomaako hän itse, että ottaa tukea vain esim. omasta paidanhelmasta. Sisällä hän osaa huvittavasti laskeutua tömähtämällä takamus edellä lattiaan, mutta ensi kerta kengissä muutti kai balanssia niin, että täräytti otsa edellä märkään nurmikkoon. Nyt on nenä kevyesti ruvella, niin kuin vauvuuden ja taaperouden välimaastossa vähän kai kuuluukin.

On hän niin iso muka yhtäkkiä. Ja hammaspesullakin jo jonon jatkona...




29.3.2016

Herttuatarperunoita



Joskus aiemminkin kokeilin tehdä duchesse-perunoita. Silloin mulla ei ollut riittävän isoa pursottimen suutinta, joten kökkäreistä ei tullut blogikelpoisia. Nyt tuli. Ja hyviäkin olivat. Lapset söivät ties kuinka monta. Liekö maku vai ulkonäkö, mikä sai ahmimaan. Pääasia, että maistui.




Koska perunoihin tulee kaksi keltuaista, piti jälkkäriksi tietenkin tehdä jäljelle jäävistä valkuaisista mustikkauunijäätelön marenki. Paistoin valmispiirakkapohjaa ja perunajauhotettuja mustikoita ensin tovin ja sitten jätskin ja marengin kanssa valmiiksi. Pikkiriikkinen leikki häitä ja tämä oli kuulemma häähienosteluruoka. Huomaattehan vauvan muovirenksuista tehdyt korvikset? (Ette varmaan millään olisi huomanneet, jollen olisi sanonut?)





Ihan vinkkinä muuten itselleni ja muille huolimattomille kokeille: jos patakinnas kastuu perunoista vettä valuttaessa, niin laita märkä patakinnas välittömästi hyvään piiloon itseltäsi. Muuten käy niin, että otat uunista duchesset märällä patakintaalla. Tajuat toki heti, että polttaa peukalon varteen ja taipeeseen jo hyvin ikävästi, mutta näin upeita perunakökkäreitä ei heitetä edes paniikissa pois. Vaan annetaan käden palaa. Juuuh...



28.3.2016

Mun valkoinen Moccamasterini!







Instagramissa ja eilisessä postauksessa jo vinkkasinkin, että kahvinkeitintilanne on ratkennut. Cittarissa oli Moccamasterit -15% (tarjous muistaakseni voimassa vielä tänään), joten näin hetkeni koittaneen. Alennuksen turvin maltoin jopa osaa tuon valkoisen, joka värin  takia maksoi aavistuksen hopeista enemmän.

Tulin tästä varsin onnelliseksi. Varsinkin siksi, että se on valkoinen. En yhtään tiennyt hinkuvani valkoista noin paljoa.

Kyllä nyt kelpaa keitellä itselle ja vieraille! ..Vieraita? Kuka? Joku?





27.3.2016

Pääsiäinen pähkinänkuoressa. (Vai munankuoressa?)



Ihmisiä. Meillä ja molemmissa mummoloissa. Paljon ihmisiä. Kivaa.

Flunssaa. Yksi sairasti alkuviikosta, loput nyt lomapäivinä.

Trulleja. Perinteinen riitely, että mennäkö vai eikö mennä. Perinteisesti lapseni on riidellyt asiaa yksin, mutta nyt riitelin takaisin: Jos on kaverin  kanssa sovittu menosta, niin silloin ei jännityksen takia jänistetä. Ja menivät he lopulta. Kivaa oli ollut. (Vaikka lorua ei meidän muksut olleet tohtineet sanoa. Onneksi oli rohkea kaveri mukana... Ja iskä aina katsekontaktietäisyydellä.)








Koristeita. Pääsiäiskoristeista suurin osa on lasten askartelemia. Myös kaupan koristeet ovat jotenkin hilpeän kotikutoisen ja raasun näköisiä. Kuten toi pöljä tipu. Tai meidän virpomisoksat. En tajua, miten VOIN olla NIIN huono siinä hommassa, vaikka pidän askartelua "mun juttuna". Mutta ihanan värikästä tämä pääsiäiskoristelu on. Nam. Pääsiäisasetelmani ovat vähän harkitsemattomia ja sommittelemattomia. Kunhan on kaikki nostettu pöydälle. Tai laitettu lampusta roikkumaan. Mutta lastenhuoneen asetelma on aina hullummassa kunnossa. Omani näyttävät siihen verrattuna hallituilta.





Herkkuja. En oo syönyt yhtäkään yllätysmunaa. Miten tylsää. Sen sijaan hedelmäkarkkeja kaksi pussillista ja lakujakin jäi trulleilta aika monta... Pääsiäisruoat on olleet hyviä. Joululaatikon loput mummolan ruokapöydässä maistuivat ihan erilaiselta lohen kanssa. Ei yhtään jouluisilta, mutta hyvin juhlallisilta.



Mut hei, viettäkäähän tekin rauhalliset pääsiäisen pyhät! Nauttikaa säästä, perheestä ja herkuista! Minä taidan keittää päivän kolmannet kahvit. Because I can. (Instassa vinkki.)


23.3.2016

Vauvakahvakuula



Uuh, mulla on niin paikat kipeenä. Silleen palkitsevalla tavalla kylläkin. Vetäisin nimittäin eilen vähän liian raskaat kahvakuulatreenit kymmenen kilon kuulalla. Vauvalla siis. Vauva kikattelee itsensä hikkaan asti tässä hommassa.



Mutta nyt siivoamaan. Mr Pii on jo laittanut voimabiisinsä "Metallisydän" soimaan.
Nyt voit kuvitella siivoustaistoon käyvän miehen ja lukea tästä sanat. Jos et saa riittävän mahtipontista tatsia sanomaan, niin suosittelen kuuntelemaan biisin täältä. Ja mietithän samalla sitä siivousurakkaan ryhtyvää miestä. Silleen se on hauskempaa.

Pimeys on nyt laskeutunut.
Sammunut on tuli viimeinenkin.
Sydänyönä aika tullut on,
Käydä yksin taistohon.

Kun yksin oot, eikä toivoa näy.
Oot voimaton ja raskaaks taakka käy.
Et luovuttaa saa, sillä rinnassasi hakkaa, sydän metallinen.

Katson tähtitaivaalle.
Puhun kaatuneille sankareille.
Veljet! Tulen luoksenne.
Mutta moni vielä kuolee vuoksenne.

Kun yksin oot, eikä toivoa näy.
Oot voimaton ja raskaaks taakka käy.
Et luovuttaa saa, sillä rinnassasi hakkaa, sydän metallinen.

Metallisydän.
Sydän metallinen!
Metallisydän.

 
Voimaa keskiviikkoonne! (Huomasitte varmaan, että hevikiljuin tuon lauseen?)
(Oikeesti mä aina vähän liikutun tosta biisistä. En tunnustaisi ääneen.)



22.3.2016

Jänkäilijäjuttuja



Pikkiriikkinen tuli taannoin iloisena ehdottamaan:

"Äiti, leikitään sellaista leikkiä, että isä on isä ja sinä oot äiti. Isoveli on poika ja Miuku on vauva. Minä oon jänkäilijä, jolle ei kelpaa mikään."

Tjaah. Tuntuu, että olisin leikkinyt tuota leikkiä ennenkin. Jänkäilijä tosin on ennenkuulumaton sana.


Kuvituksena tänään vaatepino, jonka eräs jänkäilijä oli itselleen hoitopäivää edeltävänä iltana valmiiksi laittanut. Itse valinnut, käärinyt ja tarkkaan pukemisjärjestykseen asetellut.



21.3.2016

Loistava luontokirja lapsille


Esittelenpä teille yhden perheemme luetuimmista kirjoista:

Otavan Iso luontokirja. Terveiset ja tämän tekstin myötä välitetyt erityiskiitokset sille, jolta kirja on joululahjaksi saatu!

Kirjassa on 300 sivua. Suurimmalla osasta sivuista on saman alaotsikon alle sopivia eläimiä lyhyesti esiteltynä. Kiehtova on myös joka sivulla näytetty mittakaava, jossa voi verrata eläinten kokoa ihmiseen tai vaikkapa vain kämmeneen suhteutettuna. Kirja on viihdyttävä sekä katseltuna (monesti onkin automatkoilla isommalla mukana), ja luettuna siinä riittää loputtomasti uutta tietoa.

Välissä on aukeamia, joilla on esitelty jokin eläin tarkemmin. Näitä aukeamia ollaan luettu iltasaduiksi. Sivut herättävät keskustelua ja kysymyksiä: Mitä tarkoittaa arktinen? Miksi sademetsiä kaadetaan? Mikä on ilmastonmuutos? Mitä tarkoittaa uhanalainen? Mikä painaa yhtä paljon, kuin flamingo? Leijonauros painaa saman verran, kuin meidän perhe yhteensä. Mitä tarkoittaa uros ja naaras? Voinkin väittää, että lastemme luontotietämys on tämän kirjan (ja varmasti myös oman luonto- ja eläinjuttuja kohtaan osoittamamme mielenkiinton) ansiosta aika hyvällä pohjalla. Jaksan edelleen hämmästellä sitä, miten KAIKKI kuultu jää pieniin mieliin. Olisipa oma oppimiskyky yhtä hyvä...





Samaan aiheeseen liittyen vielä yksi kuva:


Päälle jääneessä telkkarissa oli alkanut pyöriä dokumentti Kiinan luonnosta. Lapset olivat kantaneet tuolinsa paraatipaikalle ja seurasivat haltioissaan englanninkielistä ohjelmaa. (Meillä on kyllä sohvakin, joten jäi vähän epäselväksi tuolien käyttösyy.) Ihmeellisintä oli muurahaiskäpy. Ohjelman jälkeen tutustuimmekin otukseen lisää Ison luontokirjan avulla.

20.3.2016

Meidän perheen kuulumiset -tietovisa




1. Miuku, melkein 9kk, on oppinut kolmen viikon sisällä konttimaan, nousemaan ja kävelemään tukea vasten, taputtamaan pyynnöstä, poseeraamaan, työntämään laatikkoa edellään. Välillä hän hymyilee niin pakottaen, että tärisee punaisena. Hän tuntuu myös käyttävän "äiti"- ja "tutti" -tyylisiä tavuyhdistelmiä sopivissa tilanteissa. Miten yöt uusia taitoja nopeasti oppineen vauvan kanssa on menneet?

a) Tosi hyvin! On niin väsynyt treeneistä, että nukkuu yöt läpeensä.
b) Heräilee noin tunnin välein ponkaisten heti pystyyn ja haluten joko maitoa tai sylittelyä eripituisten jaksojen verran.

(Vinkki: Myös hampaita näyttäisi olevan tulossa...)

* * *

2. Mr Pii mainitsi eilen autossa, että kukaan ei ole ollut hetkeen kipeänä. Mitä siitä seurasi?

a) Ei mitään, tietenkään. Emme ole taikauskoisia.
b) Alle vuorokauden kuluttua kuumemittari piippasi kuumerajan ylittävällä merkkiäänellä ja nyt yksi makaa sohvalla kuumeunessa.

* * *

3. Suren kotihoidontuelle siirymisen aiheuttamaa säästökuuria. Säästän taskurahaa, myyn vanhoja astioita ja teen listaa hankintojen tärkeysjärjestyksestä. Mitä ostettiin mulle eiliseltä kauppareissulta?

a) Kahvinkeitin, silmälasit, uusi puhelin tai jotain muuta, mitä tarvitsen ja käytän päivittäin.
b) Sukset. Olen hiihtänyt 15 vuoden aikana kerran.

* * *



Jokeri:
Kuvassa yksi takapihallamme vierailevista närhistä. Todella taiteelliseti ja teknisesti taitavasti suoraan olohuoneesta kuvattuna. Mitä tarkoittaa sanonta "näytän sille närhen munat"?

Siinäpä pähkäiltävää teille.






18.3.2016

Pörrötetty unitukka




Pieni harmiton tunnustus: aina vauvojen ollessa lyhyttukkaisia oon laittanut niille pipon päiväunille  vastakarvaan. Tarkoituksella. Että olisi tukka söpösti pörröllä herätessä.

Sattuuko kukaan muu tekemään samaa? Tai jotain muuta harmitonta,mutta vähän omituista?



Olin ottamassa vastakarvaan pörrötetystä Miukusta kuvaa, kun eilen tuli unilta. Hilpeä huomio oli, että hän on alkanut poseerata! Viimepäivinä ollaan kyllä kuvattu häntä paljon ja yritetty kiinnittää huomio leluilla ja pelleilyllä kameraan. Nyt pelkkä kamera aiheutti sen reaktion, että vauva (?) ihan puoliunisenakin avasi suun ammolleen, vähän niin kuin leveään nauruun, muttei kuitenkaan ihan. Seurasi silmät sikkaralla aukoen kameralle suuta. Oooi!

Vähän ristiriitaista tämä hirveä hinku julkaista lapsista kuvia ja sitten kuitenkin peittelen ne näin. Aina joko vähän liikaa piirtelyitä kuvassa ollakseen informatiivinen tai edes hieno. Ja toisaalta liian vähän ollakseen sensuroiva. Kuvan pipo on Reiman silkkipuuvillapipo. Ihana materiaali ja aurinkoisilla plussakelin ulkopäikkäreillä mukavan viileä. Mutta pörröttää silti tukkaa, vaikkei hiki tulisikaan. Sehän on pääasia. Heh.





17.3.2016

Hei hei lumi!





Meidän keittiön valaisimessa roikkuu usein kausikoristeita. Synttäreillä ilmapalloja tai vaikkapa pikkuautoja ja syksyllä huopalehtiä. Alkutalvella ennen ensimmäisiä lumihiutaleita ollaan tavattu laittaa lampusta roikkumaan virkattuja hiutaleita, houkuttelemaan niitä oikeita maahan asti. Ja sitten aina kerään ne siinä vaiheessa pois, kun alan toivoa lumen sulamista.

Nyt, kun tuo hieno kimmeltävä hanki takapihalta on ikuistettu pään ja kameran muistikorteille, kerään lumihiutaleet keittiöstä pois.

Heippa vaan mun puolesta, nähdään taas myöhemmin.



16.3.2016

Miuku hangessa




Meidän Miuku ei ole kauheasti ulkoillut maan tasalla. Vaunuissa toki päivittäin, mutta ihan hankeen laskettuna vain pari hassua kertaa.

Tänään käytiin. Ensin pönötti kulmat jännityksestä kurtussa ja alahuuli tiukasti ylähuulen päällä (näyttää silloin multa vauvana), mutta relasi viimein. Lähti mönkimään ja harjasi tohkeissaan lunta hanskoillaan.

Viimeminuutiksi ennen sisälle lähtöä otettiin hanskat pois, ja tutkittiin lunta tarkemmin. Nam... Voi, kun nämä säät jatkuisivat tällaisina (kuulemma ei). Kesän odotus on melkein yhtä ihanaa, kuin kesä itse. Siis siinä tapauksessa, jos ilma yhtään lupailee kesää. Sellainen toivoton odotus on tietenkin kurjaa.

Isosisarusten vanhoja kevätulkoiluvarusteita tonkiessa sain todeta, ettei ne vauvalle kesäksi ostetut 22-koon ensikengät ehkä olekaan yhtään liian suuret. Siskon vanhat 18-kokoiset eivät likimainkaan mahtuneet jalkaan. Aika huonosti on muutenkaan voinut kierrättää mitään siskolta toiselle. Esim. legginsejä ei tämän palleron päälle kovin näppärästi saa, ja siskolleen nekin jäivät aina väljiksi. Haalari sen sijaan sopi just hyvin. Tosin isosiskolla tämä oli käytössä vielä kaksivuotiaanakin.

Tää on niin makee mokkelo, mä en kestä!






15.3.2016

Huono yö, hyvä päivä!




Sellaisten öiden jälkeen, kun on nukkunut nelisen tuntia kolmessa erässä, on ihan kiva, että on päiväksi kivaa seuraa. Tänään oli. Talo oli täynnä pikkuvipeltäjiä äiteineen. Vaipanvaihto, ruoan mikrotus ja syöttäminen oli jokseenkin tauotonta. Mukava päivä kerrassaan, ei tuntunut yhtään väsyttävän edes, mitä nyt ajatus tihkaisi välillä totaalisesti.

En vielä yhden huonon yön jälkeen kehtaisi mennä kovin kovasti väsyäni valittelemaan. Mutta silti myönnän toivovani, että tulevana yönä itkettäisiin ja valvottaisiin vähän vähemmän. Saatan myös varovasti toivoa, että vieruskaveri kuorsaisi vähemmän ja että lastenhuoneesta ei aleta kiljua vauvan nukahtamisen kannalta kriittisellä hetkellä. No niin, menin silti valittelemaan. Aatella. Kun oisin voinut kertoa pelkästään päivän superkivuudesta! No, nyt kävi näin.





Sen kuitenkin sanon vielä, jo muka lopetettuani, että kevään tulo on ihan huippumahtavaa! Narsissit, lirisevät räystäät ja sulat tiet. Oi vau! Ja muumimukeista tämänhetkinen lemppari on toi kuvissa näkyvä. Lemppari on myös tuo taannoin esitelty hame. Asun sen sisällä suorastaan.



13.3.2016

Lahjaidea sille, jolle on vaikea keksiä mitään.





Meidän lapset ovat onnekkaita: heillä on kolme isoisovanhempaa!

Yhden isoisovanhemman synttäreitä juhlittiin tänä viikonloppuna. Ja koska tämä sankari ei toivo tai koe tarvitsevansa mitään, päätettiin siskon kanssa tehdä hänelle pakkaseen välipaloja. Sisko teki saaristolaisleipää ja pakkasi pikkupusseihin. Minä tein kuivakakkua ja pakkasin samoin päiväkahveja varten kaksittain pakkasesta otettavaksi.

Olisin voinut koristella nätimminkin, jos olisi ollut enemmän aikaa. Homma jäi tietenkin edelliseen iltaan ja pussin pohjia ryhdittämään askarreltujen pienien viestien tekemiseen oli ehkä vartti aikaa. Ei se mitään. Ideana tämä oli kuitenkin mielestäni hauska, joten halusin sen jakaa. Jokaisella on joku, joka toivoo synttärilahjaksi "emmämitään", tai joku, joka voisi muuten vain ilahtua pakastimessa odottavista herkuista. (Minäkin olen sellainen.)

Piirsin ideani tähän postauksen kuvitukseksi, sillä todellisuus oli niin kauhean arkinen siihen visiooni verrattuna. Minigrip-pussiin pakatut kakut näyttivät kuvattuina vähän raasuilta. Askartelemistamme viesteistä näytän tässä muutaman. Tehtiin yhdessä lasten kanssa. Ja liimasi mr Piikin kuvansa yhden kakkuparin mukaan päiväkahviseuraksi Mummille.







12.3.2016

Ihana, ajaton hame




Toin lapsuudenkodista mukanani vanhan hameen. Taitaa olla kummitädille joitain vuosikymmeniä sitten tehty. Tykkäsin tästä pienenä ihan hirveästi ja tykkään vieläkin. Harmi vain, kun vyötärö on jäänyt vähän turhan napakaksi. (Tietääköhän muuten kummitäti, että hame on vielä tallessa? Voi huikata, jos kaipailee itselleen.)

Jotain ihanan ajatonta tässä on: voisi olla 10-luvulta, 60-luvulta tai 80-luvulta. Tai uusinta uutta. Ihanat isot taskut... Taidan tehdä (tai teettää vaikka äidillä) vastaavan uuden, parilla lisäsentillä vyötärölle...









...Lapsi on terve, kun se leikkii ja ottaa itselaukaisijalla höpsöjä kuvia... Sitä teki pikkusiskokin päivällä. (Tosin sillä erotuksella, että se ei julkaise niitä somessa. TOIVOTTAVASTI!!) Kauheen kivoja appseja toi nykynuoriso tietää. Meinasi vatsalihakset leikata kiinni, kun nauroin siskojen kanssa vaihdetuille naamoille.