Aamu oli iltaa viisaampi. Viittaan siis edellisöiseen tekstiin. Nettipistorasia löytyi sittenkin sopivasta nurkasta ja sain aseteltua työhuoneen/vierashuoneen kalusteet kohtalaiseen kompromissiin. Jouduin tässä miettimään muutenkin "sisustusarvojani". Tulin siihen tulokseen, että koska suurehkossa lapsiperheessä sisustusasioita pitää miettiä useinkin uudelleen, en ota tavoitteekseni saada aikaan täydellistä fengshuita, vaan pyrin järjestelemään mahdollisimman paljon niillä kalusteilla, mitä on jo hankittu. Ja yritän sietää niitä kompromissejakin...
Jotain uutta (tori.fistä kuitenkin) löysin tähän ensimmäisenä "uusista" huoneista esittelemääni esikoisen huoneeseen. Pieni koulupöytä. Etsin kyllä laatikollista, mutta jatkon monikäyttöisyyttä ajatellen tämä pöytä nousi suosikiksi. Sattumalta löysin toisesta paikasta pinnatuolit, jotka mätsäsivät kulumiltaan ja sävyiltään yllättäen ihan täydellisesti pöytään. Poika itse moitti ensin, ettei halua ruokapöytää, mutta lämpeni kyllä lopputulokselle. Ja rakasti sitä, että huoneessa punainen väri korostuu aikaisempaa enemmän. Sitä paitsi punainen Aku Ankka -kansiorivistö näyttää pojan huoneessa paljon kivemmalta, kuin työhuoneessa.
Tykkään tästä itsekin. Nyt voi askartelu- ja pelituokioita pitää omassakin huoneessa.
Kivalta näyttää. :) Ihanat värit.
VastaaPoistaKiitos, värit miellyttää itseäkin. :) Isomman maton huone toki kaipaa. ;)
PoistaJust tuota samaa miettiny, että toisaalta haluais panostaa enemmän sisustukseen ja "tehdä huoneen valmiiksi", mutta kun tavallaan se tuntuu niin turhalta, kun vuoden päästä samaisen huoneen funktio voiki olla jo toinen. No, toisaalta kaikki on sitte koko ajan keskenerästä, jos mitään ei uskalla tehä, kun "ehkä vuoden päästä kaikki on toisin" eli vähän tyhmää kai seki... Mutta ihaillen katson, miten siistin näköstä, kun ei oo liikaa tavaraa :D
VastaaPoistaNiinpä, joko koko ajan keskeneräistä, tai sitten koko ajan tekemässä muutoksia siihen juuri valmiiksi tulleeseen. Eli joka tapauksessa muuttuu koko ajan. :D Nauloja mun pitäis opetella seiniin lyömään. Ne on jäänyt vuosien saatossa lyömättä, kun ei osaa muka päättää paikkoja. Mutta uskon, että osaisin elää niiden naulanreikien kanssa sitten, kun suunnitelmat taas muuttuvat. :D
PoistaKiitos kehuista. Tykkään itsekin, kun tavarat saa piiloon ja on tilaa ja avaruutta. (Toisaalta on vähän kolkkoa myös.) Mulla on siisteyden ja järjestyksen kanssa sellainen ongelma, etten osaa hallita sitä muulla lailla, kuin piilottamalla kaiken. :D Onneksi lapset puolestaan räjäyttää kamat hetkessä ympäri huonetta...