"Kerran partioleirillä..." Eli jättimäinen Roihu-pläjäys

Tungen kaiken Roihu-matskun samaan postaukseen. Tulee ennätyspitkä, ja silti pelkään, että palaan jatkossa aina aiheeseen, kuin American Pie -leffassa konsanaan ("Kerran bändileirillä....").

Leirillä kohdattiin muutamia haasteita ja muutamia yllättäviä asioita. Onneksi säät olivat hyvät, joten haasteet pysyivät selätettävinä.


Haasteet:
- Ruokailu. Liian nälkäiset/krantut lapset ja järjetön määrä vihaisia, sokerinhimoisia ampiaisia.
- Henkiset haasteet. Sosiaalisuutta joutui välillä pinnistelemään. Tosin olin tuskin ainoa.
- Päivärytmin muutosten uuvuttamat, välillä hyvinkin tuliset lapset.
- Helle teki kepposen pieniruokaiselle ja -juomaiselle Pikkiriikkiselle ja hetken jo luultiin oksennustaudin iskeneen. Todettiin kuitenkin auringonpistokseksi ja Leirisuoralle näyttävästi läsähtänyt vaaleanpunainen marjapuuro-oksennus jäi onneksi ainoaksi.
- Lasten kanssa leirin loputtomasta ohjelmatarjonnasta oli mahdollista kokea vain murto-osa. Joskin se murto-osakin oli kyllä aika kiva.
- Hermot. Väsyneinä lapset kitisevät ja vikisevät ja väsyneiden aikuisten hermot paukkuvat. 
- Hormonaalisesti haasteellinen viikko. Kröhöm. Mielentiloista ja muista konkreettisemmista haasteista selvittiin kuitenkin olosuhteisiin nähden varsin hyvin.
- Pienen kakkapyllyn peseminen oli vähän haastavaa. Kosteuspyyhkeillä hoidettiin enimmäkseen. Tästä syystä olisin voinut julkaista kyseisen pyllyn kuvan instassa leirihäästägillä "#mäoonliekeissä".

Yllärit:
- Selkä on ollut retkipatjalla nukkumisesta paremmassa kunnossa, kuin kotona!
- Lapset sopeutuivat kuitenkin ihmeen hyvin ruoka-aikojen liukumiseen ja nukkumaanmenoaikojen venymiseen. Pienin varsinkin. Nukkui, kun nukutti, ja odotti ruokaa kiltisti. Ja söi sitten mukisematta, mitä tarjottiin.
- Lapset ymmärsivät ongelmitta reviirin, jolla oli ok mennä vapaasti ja minne taas ei ollut lupaa lähteä.
- Peiliin katsomattomuus ja suttuisuus alkoi ihmeen äkkiä tuntua hyvältä. Myös henkisellä tasolla tuli äkkiä vaihe, ettei miettinyt, miltä näyttää tai kuulostaa esim. kilahtaessaan kiukutteleville lapsille. En tosin laske sitä välttämättä hyväksi asiaksi. Mutta jotain lohdullista oli sen huomaamisessa, että muutkin kilahtelee ulkopuolisen silmin tyhmistä syistä.
- Partiotoiminta ei tuntunutkaan niin vieraalta, kuin olin ajatellut. Oonhan ollut ikäni seurakunnan leiritoiminnassa ja niissä puitteissa joskus metsäretkilläkin. Lisäksi erilaiset festarikokemukset muistuivat suurleirillä vahvoina mieleen. Harkitsinkin jo oman lippukunnan perustamista. "Pinkit Pimut", tms, joiden toiminnassa korostettaisiin sitä, että leirilläkin voi lakata kynsiä, ja tavaroita voi säilyttää rintsikoissa, jollei leggareissa satu olemaan taskuja.
- Nukuttiin teltassa todella hyvin. Lapset alusta alkaen ja me aikuiset muutaman yön totuttelun jälkeen. Loppuleiristä ei edes herätty enää aamuyöllä tulevan bajamajan tyhjennysauton rymistelyihin.
- Siedin hämähäkkejä ja öttiäisiä ihmeen hyvin. Tosin mun telttaan ei kellään yli kaksijalkaisella ollut mitään asiaa. Eikä jalattomillakaan kyllä, joita telttamme ulkopuolella nähtiin luikertelevan. Söpö kengännauha nähtiin itsekin kerran, pujahti telttamme alle pieneen maankoloon. Mutta ei sentään mitään myrkyllistä. Ampiaisia aloin kuitenkin vihata. Sain kaksi osumaa, Miuku yhden ja Pikkiriikkinen peräti kolme. Sikamaiset rontit!
- Haluan sen partiolaulukirjan! Luulin, että siellä olisi lauluina "Meil on metsässä nuotiopiiri" ja "Tää ystävyys ei raukene", mut siellähän on just kaikkia mahtavia! Miten ihmeessä mä unohdin sen siinä vaiheessa ostaa, kun sain käteistä?


Ja vielä yhden kotialbumin verran blogikriteerit täyttäviä silmättömiä kuvia. Näiden kertovuutta ja tarinan kattavuutta en nyt jaksa miettiä. Jokseenkin aikajärjestyksessä kyllä taitavat olla.

Telttatontti löydetty. Ensimmäisenä pystytettiin matkasänky hyttysverkolla.

Tärkeää oli saada myös riippukeinu paikoilleen. Yläpeti hommattiin paria päivää myöhemmin.

Pienen leiriläisen partiohuivi yltää melkein pyllyyn asti. Eikä Miuku ollut läheskään pienin riehulainen. Naama sinisenä kotimättäältä poimitusta välipalasta.

Päiväunet teltan lattialla...

...ja ihan yllättäen ruokajonossa. (Partiohuivista roikkuu meidän teltan avaimet. Onneksi ei kadonneet!)

Avajaisissa saatiin liputtaa alaleirimme puolesta.

Alaleirimme Riehun, eli kotikylämme sisääntuloportti.

Meil on metsässä nuotiopiiri... Eikun leikkipuisto.

Riehun telttakirjaston pihassa konserttia kuuntelemassa.

Musamasan mukana päästiin tepsuttelemaan maalitassunjälkiä.

Pieni puukonkäsittelijä ei pidä laastareista. Toisaalta tämä ihan toimiva paketointitapa heijastaa erähenkeä hyvin.

Taas hän sammui kesken leirisuoran ihmisvilinän tutkiskelun.

Ei oltu yksin.

Tiivis tunnelma.

Peilittömyys ei haitannut siellä, mutta jälkikäteen kuvia katsoessa vähän puistattaa.

Maastomenotaidot kehittyivät telttanarujen yli kömpelöidessä.

Vesipullot omiin reppuihin pakattuina. Tällä kertaa muistettiin juoda ja syödä edelliskertoja paremmin. Yksi oksennus opetti. (Tosin tyyppi tunnusti skipanneensa käsidesin edellisellä ruoalla ja arveli oksennuksen johtuneen siitä. Käsidesin tarjoaja oli muistuttanut, että voi tulla sairaaksi, jollei käytä... "Äiti, se oli oikeessa...")

Illan pimetessä pelailtiin naapurin aikuisten kanssa korttia ulkona.

Hellepäivän telttapäikkärit.

Pyykkäämäänkin pääsi. Tosin homma jäi vähän kesken, kun keskimmäistä pisti ampiainen 3 kertaa.

Hellepäivän kylpy hoituu muovilaatikoissa naapurin lasten kanssa.

Lasten discossa tanssittiin ja limbottiin.

Ainahan metsän siimeksestä löytyy pallomeri tai pari.

Taiteiden yönä kävin iltakävelyllä. Leiriä varten rakennettu laituri savuavine suihkulähteineen oli aika uskomaton.

Järvessäkin sai puuhata monenlaista.

Leirisuoran väriloistoa.

Päättäjäisten villiä tunnelmaa on vaikea millään mun ottamista kuvista ilmentää. Hienoa oli.

 

Nämä piti saada kasseihin mahtumaan, roudattua metsän läpi ja ängettyä autoon. Onnistuttiin lopulta, vaikka tarvittiinkin leirin johdon apua. Hih.

Sitten mulle iskikin järjetön päänsärky ja leiriflunssa. Mutta mikä onni, että vasta tässä vaiheessa. Kaikki meni kaikin puolin nappiin. Hyvä, kiva, bra ja niin edelleen.