Ohhoi, hohhoi. Kyllä niin on päiviä, että kaikki vaan tympii, vaikkei mitään erityistä aiheuttajaa löydy sille. Eniten tietenkin tympii se, että sitä on sitten itekin niin tympee, ilkee ja varmasti jo vähän (paljon) huono äiti. Olisipa huominen helpompi. Tympeyksissäni uskallan kyllä epäillä: Esikoisella on illalla juhlat, mikä tarkoittaa sitä, että minä haluaisin häärätä ja hän puolestaan hyppii seinille. Tulenarka yhdistelmä. Pidetään silti peukkuja, että pääsisin nousemaan sängystä oikealla jalalla. Ei haittaa, vaikka muukin väki nousisi samoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti