Mie tiesin et mie flippaan.
Mie tiesin, että se oli vaan unta. Se, kun Antti Tuisku nolasi mut keikallaan viime yönä. Mie tiesin, mutta silti oli aamulla vähän paha mieli. Semmonen, et pyydä multa anteeksi kunnolla.
Piti sitten kuunnella Spotifysta Tudea ja äkkiä olinkin ihan, et Paadiipadaapaa, vaikken silleen osannut sitä laulaa mukana. Kauheen vaikee toi kertsi. Mut sopi tosi hyvin taustamusaks tohon pyykkien laitteluun, olin rytmikäs ja sulava.
Ja sit tanssin, silleen, et potkasin vahingossa polvella vauvan nurin. Mut ei se moittinut kovasti. Tuli tanssiin mukaan, niin ku keskimmäinenkin. Isointa hävetti, mut se otti musta silti kuvia. Tässä ohessa ne. Antti, nyt mulla ei oo enää paha mieli. Vaikka pakotitkin mut soittamaan muovipussisoitinta, ja nauroit ilkeesti, kun en osannut yhtä hyvin kuin sä. Tiedän, et oikeessa elämässä et naurais, vaikken esim. tanssisi ihan yhtä hyvin kuin sä. Tai osais sanoo sitä kertsii. Eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti