Autopöksyt

Eilen iski äkillinen inspiraatio ommella jotain. Arvelin, että Pojan housulaatikko kaipaa kipeimmin täytettä. Kaapista löytyi mustaa collegea, mutta laiskuuttani huitelin saumat ja tikkaukset valkoisella langalla. Ja laiskuuden lisäksi perustelin itselleni valkoisen langan käyttöä sillä, ettei Poika varmasti halua ihan mustia housuja. Ja pianpas tuli sen koneen ääreen ilmoittamaankin. Yhdessä sitten mietittiin, että tehtäisiinkö housuihin joku kuva. Päädyttiin punaiseen autoon, jolle Poika itse penkoi nappilaatikosta renkaat. (Saatoin vain ihan vähän ohjailla valintaa...)

Leikkailin housut ottaen silmämääräisesti mallia vanhoista housuista. Siinä leikellessä päätin koittaa tehdä taskutkin. Leikkasin, ja mietin, että pitäisiköhän vähän miettiä, ennen kuin leikkaa. Ja aloin ommella, ja mietin, että pitäisiköhän vähän miettiä ja suunnitella ensin. Mutta kappas vain, onnistuivat ihan niin kuin pitikin. Vaikka eipä nämä mitään ompelijatasoa tietenkään ole. Vaan eipä ole tarkoituskaan. Kivat tuli, ja omistajakin  tykkää.

Tein tämmöisen huolettoman laiskuriaplikoinnin, trikoopalasen vain surruttelin paikoilleen.
(Se muuten ajaa tuohon suuntaan kompromissisyistä:
Poika ei suostunut ekaan ehdotukseeni, enkä minä hänen.)

Olin vähän turhan toiveikas, ettäkö malli pysyisi tätä pidempään aloillaan.

Alkoi puskea sängyn ja petarin väliin.

Mutta tulipa heti testattua, että pöksyt ei kinnaa leikeissä.

Mutta nyt äkkiä kahvinkeittohommiin, jos meinaan ehtiä ennen kuin yksi herää ja toinen kyllästyy päiväleposatuihin.

PS Olisipa mulla parempi ompelukone...