6.9.2013

Äitille intokankkia!



Kolmikko lähti kauppaan ja sain jäädä yksin tankkaamaan hiljaisuutta. Kirjoitin Pojan kanssa kauppalistan, jonka se välittömästi oppi ulkoa. Erityisesti muistutteli itseään ääneen kohdasta "äitille intokankkia". (Perjantaipalkinnoksi ja uuvahdusta lievittämään.)

Mr Pii soitti kaupasta tarkennuksia ja taustalta kuului höpötys "minä poimin äitille intokankkia". Sitä oli kuulemma koko kauppareissun höpöttänyt. Ihana.  Kohta tulivat kotiin ja ennen kuin ulko-ovi oli auki, kuului iloinen hihkunta: "Äiti tuu kattoon! Täällä on sulle intokankkia! Mutta syö vasta ruoan jälkeen." Ja siellä huutelun seassa huhuili toinen "äittää, äittää, äittää". Oih.

Ja olivatpa oikein jättisäkillisen poimineetkin!  Kurkkaan pussiin ruoan jälkeen. Vasta sitten näen, koostuuko kokoelma pelkästään alarivin karkkitarjonnasta.



Kun tulivat kotiin, tajusin olevani oikeasti kipeä, enkä vain viikosta nuutunut. Lepuuteltu kurkkuni oli tunnin hiljaisuudessa kadottanut äänen ja ihmettelen nielaisemaani piikkipalloa. Mutta eipä kai, enköhän mä vähän voi sairastellakin, nyt kun viikonloppukin tuli. (Enkä oikeasti ajatellut tätä semmoisella marttyyriäänensävyllä, vaan ihan reippaan iloisena toteamuksena. Silleen, että nyt mieluiten, nyt, jos joskus.)

3 kommenttia:

  1. Moi! Arvonnan palkinto saatu ja siitä laitoin postausta http://paperisuikaleita.blogspot.fi/2013/09/mukava-yllatys.html. Kiitokset vielä kerran!

    VastaaPoista
  2. Voih. <3 miten ihanan höpsö. :)
    Meillä on myös isompi saanut pari kertaa tuoda kauppareissulta karkkia, ja hän on myös intopiukeena valinnut karkkeja pussiin ja heti kotiovella huudettiin riemusta et mitä tuotiin äidille. :D (toki myös sillä varmaan osuutta asiaan että hakija odotti pientä hakupalkkaa pussista. ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hänkin kyllä kävi "muutaman" kerran pyytämässä "yhtä kankkia". Pitää varmaan jatkossa ostaa karkkinsa ite, niin on helpompi kieltäytyä noista pyynnöistä, kun ei oo kiitoksenvelkaa. ;D

      Poista