31.12.2016

Perinteinen enteilyleikki vuodelle 2017 ja katsaus edelliseen


(Eikö hyvä ajoitus rakettikuvaajalla, hah, pah...)

En ole tainnut aiemmin kirjoitella mitään kokoavia katsauksia menneeseen vuoteen ja toiveita tulevaan. Nyt voisi olla hyvä hetki pysähtyä, ja kurkata olan yli, miltä viimeiset 12 kuukautta näyttivätkään.

Vuosi sitten meillä oli perheessä puolivuotias, mikä määritti perhedynamiikkaa ja päivärytmiä paljon enemmän, kuin tämä 1½-vuotias, joka jo menee monessa tilanteessa joukon jatkona. Isommat lapset kulkivat kevään ajan hoidossa 10 päivää kuukaudessa, joskin ahkeran sairastelun seurauksena hoitopäiviä kertyi paljon vähemmän. Esikoisen uhma hellitti ja päiväkodista tuli hyvää palautetta tasoittuneesta tunteiden- ja käytöksen hallinnasta. Toki tilanteita edelleen tuli ja tulee vastaan, mutta ihan eri mittakaavassa. Keskimmäiselle yritimme keksiä omia kavereita, kun veli ja kaverit eivät aina innostuneet pienestä seuraajasta, joka puolestaan oli valmis tekemään mitä vaan päästäkseen leikkiin mukaan...

Kauhean pieneltä tuo keskimmäinen näyttää vielä vuoden takaisissa kuvissa. Hassua, miten paljon se tosiaan on vuodessa kasvanut, verrattuna taas isoveljessä tapahtuneisiin vähäisempiin (ulkoisiin) muutoksiin. Pienin toki on muuttunut eniten, mutta siinä nyt ei ole mitään yllättävää.

Kevään aikana perheen isä alkoi olla aika tööt, joten kesälomaa odotettiin innolla. Loma ei sitten tuonutkaan sitä toivottua rentoutumista. Kotona lojui lomallakin stressaantunut ja kireä tyyppi, joka ei jaksanut tehdä mitään, muttei myöskään osannut antaa itselleen lupaa olla toimettomana. Minä kyllä lupailin ja vakuuttelin, ettei tarvi tehdä, jos ei jaksa. Mutta sitten reissussa oli aina  mukavaa. Ensin käytiin Raumalla, joskin vietimme kyseisen ajan eri osoitteissa miehen tavatessa kavereitaan ja loppuperheen yöpyessä hotellissa. Juhannuksena juhlimme Miukun 1-vuotissynttäreitä ja isäni kuuskymppisiä Viron Haapsalussa. Reissu oli ikimuistoinen monellakin tapaa. Ensinnäkin ollen emmäinen laajan perhekunnan yhteisreissu. Lisäksi Miuku oli kovassa kuumeessa, joka paljastui myöhemmin vauvarokoksi.

Heinäkuun loppupuolella vietimme ne kuuluisat 11 päivää telttaillen Roihulla. Ikimuistoinen reissu oli sekin, voitte vaan kuvitella. Kaikki meni hienosti ja partiokärpänenkin puraisi. Ja ampiaiset pistivät, kuten aurinkokin ilmeisesti yhtä, joka kauhuksemme oksensi yllättäen keskelle leirikatua. Tästä kokemuksesta aion olla ikuisesti ylpeä. Lähteä nyt leirille 1-, 4- ja 6-vuotiaiden kanssa. Joskaan suorituksemme ei ollut mitään verrattuna moneen muuhun hc-suoritukseen, joita perheleirissäkin nähtiin esimerkiksi ihan pienten vauvojen kanssa, tai viimeisillään raskaana olevien toimesta.

Kotiin toimme leiriflunssan ja pian sen jälkeen sairastimme mahataudin 3/5 perheen voimin Pikkiriikkisen 4-vuotissynttäreiden paikkeilla. Synttäreiden perumisen lohtupalkinnoksi järjestimme isoille lapsille uudet, omat huoneet. Pian Miukukin siirtyi tyttöjen huoneeseen. Ihan yhtä yllättäen kävi tämä muutos meidän huonekaverista siskon huonekaveriksi, kuin imetyksenkin lopetus alkukesästä.

Kesän jälkeen koitti uusi elämänvaihe tässä talossa: lapsen koulunkäyntiura. Esikoinen aloitti eskarin ja kasvoi silmissä. Alku oli odotetun tahmea, (tai ehkä kuitenkin odotettua vähemmän,) mutta ollaan opittu yhteiset tavat arjen sujuvoittamiseen. Aamut on liian aikaisia meille kaikille, mutta tähän on jouduttu vaan sopeutumaan. Aamupäivisin tytöt leikkivät keskenään ja isompi odottaa malttamattona veljeä kotiin. Ja kun se sitten lopulta tulee, menee alle kymmenen minuuttia, että on ensimmäinen riita pystyssä. Mikäli muistetaan ottaa rauhoittumisaika heti tähän taitteeseen, sujuu yhteisleikit sen jälkeen ihanan mutkattomasti joko kahdella isommalla tai koko katraalla. Keskimmäinen kerhoilee kahtena päivänä viikossa ja alkuun jännitti kovasti. Ihanat tädit kuitenkin voittivat lapsen puolelleen ja jännitys hellitti. Kerhossa käyminen on hänelle tärkeä harrastus, josta aina kivoimpina juttuina mainitaan askartelu ja eväät.

Syksy on sisältänyt paljon sairastelua. Enterorokko viipyi jokaisessa lapsessa, pienimmässä kovimmalla volyymilla. Jokainen sai jonkin jälkitaudinkin (tai sattumalta sopivaan kohtaan uuden flunssan), ja ennen kunnon toipumista tuli taas uusi kuumetta ja räkäriesaa aiheuttava pöpö jokaiselle. Pienimmälle jäi yskä päälle, ja nyt, yli 1½ kuukauden yskimisen ja yhden antibiooteilla hoidetun korvatulehduksen jälkeen alkaa ehkä varovaisesti tulkittuna näyttää paremmalta. Mun mielestä tässä olisi riittävästi flunssia nyt ollut yhdelle perheelle, vai mitä?

Sairastelukategoriaan menee varmasti myös mr Piin työuupumus, joka kevään, kesän ja syksyn oireilun myötä poksahti marraskuussa käsiin. Kolmen viikon sairasloma ja asiasta tuntikaupalla puhuminen teki kuitenkin tehtävänsä ja olo alkoi hiljalleen helpottua. Puheen sävy on muuttunut positiivisemmaksi ja tilannekomiikkaa ja itseironiaa löytyy enemmän, kuin raiteilta suistumista ja itsesääliä. Itse olen näissä kuvioissa kokenut olevani se voimistaan ylpeä panssarilaiva, joka kyllä hoitaa ja jaksaa. Itse asiassa olen ollut miehen sairastumisesta vähän kiitollinenkin. Sen myötä ollaan opittu paljon meistä. Kumpikin paitsi itsestään, myös toisesta. Sanoisin, että mieheen on ladattu tämän myötä monta siistiä uutta päivitystä, varsinkin sellaisia tunteista puhumiseen liittyviä. On puhuttu ja jauhettu, ja hoidettu parisuhdettakin uudenlaisilla keinoilla. Meillä on ollut oikeasti tosi kivaa yhdessä. Ja silloin, kun on ollut tympeää, oon useimmiten osannut olla ottamatta itseeni. Ja toisaalta oon kilahdellutkin, koska en oo halunnut huolehtia toisesta täysin oman hyvinvointini kustannuksella.

Ja tästä päästäänkin tulevan vuoden miettimiseen. Työuupumuksen myötä pöydälle on nostettu pari isoa kissaa, jotka pitäisi selvittää mielellään tulevan (puolen) vuoden aikana. Se jännittää tosi paljon. On mahdollista, että selvittelyn tuloksena ne kissat lasketaan vähin äänin lattialle ja lakaistaan karvat pöydältä. Ollaan niin kuin ennenkin. Tai sitten voi olla, että kissat pistävätkin juttuja ihan uuteen uskoon. Vaikea sanoa. Mielenrauhaa ja viisautta tulevaan vuoteen kyllä ehdottomasti kaivataan, kävi kummin päin vaan. Ja jos toivoa saa, niin laitanpa tilaukseen muutaman valaisevan oivalluksen ja kenties pari selkeää opastemerkkiä matkan varrelle. Kristallipalloja en oo vielä nähnyt missään myytävän, mutta sellainenkin voisi olla ihan kiva...

Tällaisia toivotuksia toivon itselleni. Teille teen perinteisen (nyt voi jo niin sanoa) uudenvuodenennustuksen tällä kertaa näin: Valitse numero väliltä 1-20 ja sen jälkeen kurkista kommenttiboksista, millaisen toivotuksen minulta numerollasi saat. Seassa on merkattuna kolme spesiaalitoivotusta, jotka pyysin perheen pieniltä. Kerro vähän, mikä sulle osui, ja millaista uutta vuotta itse mieluiten toivoisit.


18 kommenttia:

  1. 1. Tavallista iloisempaa ja riehakkaampaa uutta vuotta ja erityistä lämpöaaltoa tulevaan kesääsi!
    2. Rakkaudenpunaiset uudenvuodentoivotukset haleineen sinulle ja sille lähimpänä olevalle.
    3. Viisaita ajatuksia ja tyyntä mieltä vuoteen 2017. Kaikki menee hyvin, luota vain. Osta itsellesi jotain arjen pientä ja ylellistä.
    4. Rohkeutta ja päättäväisyyttä vuoden 2017 tuomiin muutoksiin! Make it work!
    5. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen. Myöskään vuonna 2017.
    6. Olkoon vuosi 2017 uusien alkujen vuosi. Vaaleanpunaista onnea ja iloa niihin!
    7. Koskaan ei voi tietää, mitä on seuraavan nurkan takana. Uteliasuudella ja innolla kohti tulevaa vuotta! (Miksi mieleeni tulee tässä kohtaa liukuri?)
    8. Rauhoittumisen ja levon vuotta 2017 sinulle. Pidä itsestäsi huolta ja keksi harrastus, josta nautit.
    9. Kakkapyllypissapylly! Ihana tilla tulla tilla tulla! Ja vähän ruma. (Terveisin Pikkiriikkinen)
    10. Nauruntäyteistä vuotta 2017! Ilo on iso voimavara. Ja hei, mitä, jos uudistaisit tyyliäsi radikaalisti?
    11. Jospa tänä vuonna tekisit sen, mistä olet pitkään haaveillut! Kuulostele selityksiäsi, ovatko ehkä tekosyitä? Tsemppiä, kokeile edes!
    12. Älä pelkää valintoja. Oikealla asenteella huonommankin päätöksen voi muuttaa voitoksi ja löytää sen parhaat puolet. Hyvien ja pelkäämättömien päätösten vuotta sinulle!
    13. Hyvää uutta vuotta ja... ei muuta. (Terveisin Isoveli)
    14. Auttavaista vuotta 2017. Keksi uusia tapoja olla avuksi ja hyödyksi jo(i)llekin, se tekee omastakin elämästä mielekkäämpää.
    15. Tähtäh, tässäh! (Terveisin Miuku, ja vääntää stereoiden volyyminapin kaakkoon.)
    16. Hempeää ja lempeää tulevaa vuotta! Pusipusi! Vieraile jossakin uudessa paikassa.
    17. Tao, kun rauta on kuumaa, eli vuonna 2017. Voimia vasarointiin!
    18. Tutustu tänä vuonna mahdollisimman moneen ihmiseen. Kaikista ei tule bestiksiäsi, mutta jokaiselta voit oppia jotain. Ja joku saattaa paljastuakin ihan erityiseksi.
    19. Rohkeita sanoja vuoteen 2017. Uskalla sanoa, mitä ajattelet ja tunnet. Vastaukset kysymyksiin löytyvät sisältäsi, kunhan avaat suusi riittävän monta kertaa.
    20. Iloa, riemua ja ikimuistoisia sattumuksia vuoteen 2017, kenties tulossa on Elämäsi Vuosi!?

    VastaaPoista
  2. 14. Auttavaista vuotta 2017. Keksi uusia tapoja olla avuksi ja hyödyksi jo(i)llekin, se tekee omastakin elämästä mielekkäämpää.

    Umpirehellisen tunnustuksia: Eka reaktioni oli "Eikä! En halua." Hetken järkeilyn jälkeen totean sen mitä oivallisimmaksi tavoitteeksi uudelle vuodelle. Kokeilin vieraiden auttamista nyt joulun aikaan ostamalla lahjoituskasseja ruokakeräyksiin tms. ja se oikeasti teki itsellekin hyvää. Siispä näillä eväin eteenpäin! Kiitos vinkistä!
    Haluaisin myös olla apuna teillä siellä. Tiiän yhden konstin, käytän sitä. Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiva kuulla, että herätti ajatuksia! Se onkin tarkoitus. 😊 Ja kiitos viimeisen kappaleen ajatuksesta myös. ❤

      Poista
    2. En oo kyllä muistanut tötä yhtään! Mutta oon yrittänyt olla apuna, veljen perheessä eniten. Eli jollain alitajunnan tasolla toteuttelin. Pääsin läpi!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Hih, kiva! Vuoden päästä voit sitten tulla tänne paljastamaan, mikä se juttu oli ja miten meni. 😊

      Poista
  4. 14. ja 18. Tuntuu vähän että ei ole kummellekaan näille jutuille tarpeeksi aikaa, mutta samalla tuntuu että molemmat jutut olis niin tarpeellisia. Ääk!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi vuosi on pitkä aika! Toivotaan, että tulisi vapaa-ajan tuntua, että jäisi aikaa tällaisienkin asioiden toteuttamiselle. 😉

      Poista
    2. O! Halusin myös sanoa että on hyvä kuulla että ne työuupumukset on parantunut aika paljon. Ja tosi hienoa kuulla että olet jaksanut, ja että olette Mr. Piin kanssa kasvanu yhdessä! Hyvää uutta vuotta!

      Poista
    3. Hih, kiitos! Hyvää uutta vuotta teidänkin perheelle!! 😊😊

      Poista
  5. Toivotin lapsillekin hyvät uudet vuodet yöllisellä kotimatkalla kysymällä numerot. Isoveli oli onnellinen, kun luin sille pyytämänsä numeron: 17. 😄

    Sisko sanoi 11 ja riemastui myös: "Joo! Mä teen sen!" Ja kun kysyin, että mikäs se on, niin ei kertonut. Se on salaisuus. 😘

    VastaaPoista
  6. Sanoin heti 5 tulevasta syystä
    Ja nauroin että kunpa näin selviäisin. Sitte otin vielä 20 pikkulapsen iän takia ja se oli kans hyvä kolahdus. Kiitos ennustuksista. Ja toivotaan että teillekin jutut selviää.

    VastaaPoista
  7. Mä otan kakkosen tai kolmosen...en osaa päättää kumman, tai jos saa niin molemmat 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat kuulosti hyvältä! 😊 (Vai huomasitko niitä tuosta ekasta kommentista? 😊) Muista, jotain ylellistä itselle! 😊

      Poista
  8. 18. :D Mä olen pyrkinyt toteuttamaan tuota jo monta vuotta, että sopii mulle kyllä edelleenkin.

    Ja mikä kaikkein riemullista, työ on tuottanut iloista lopputulosta: olen saanut kuluneina vuosina kaksi uutta ihmistä (ja heidän puolisonsa) ystäväpiiriini ja olen aivan ihmeissäni. Että sitä näin aikuisiälläkin voi saada ihan yhtä hyviä ystäviä kuin nuoruudessakin. :)
    -Akka-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä toivotus, josta saisin itsekin ottaa opikseni! Mä oon niin hitaasti lämpeävä, tai jotenkin huonosti syttyvä tai äh, jotenkin hankala noissa. 😂 Nynnyilen, kun voisi kutsua jonkun kylään ja jätän kutsumatta jos arvelen, et ei se ehkä pääse/ehdi/halua. 😂 Voi mua, kuulostaa omaankin korvaan sellaiselta, että karjaisenpa ite tähän perään, niin ei muiden tartte: RYHDISTÄYDY!!!

      Kuulostaa niin kivalta toi, että on mahdollista löytää nuoruusaikojen ystävyyssuhteisiin verrattavia vielä aikuisenakin! Onnea niistä!! 😊

      Poista