4.12.2016

Mistä te joulustressaatte?





Joulustressi taitaa useimmiten tarkoittaa siivoamisista ja ruoista stressaamista. Itse en aio ottaa perussiivoja kummempia tavoitteeksi. Laatikotkin on jo tehty, ne pitää enää hakea marketin pakastealtaasta. Heh, heh.

Mun stressi liittyy lahjoihin ja sukulointiin. Ei sillä, molemmat ovat erittäin tärkeä ja hyvin mieluisa osa joulua, mutta molempiin liittyy pieni murhe siitä, että saanko hoidettua kaiken niin kuin haluaisin, ja meneekö kaikki nyt niin, ettei kukaan harmistu. Tänä vuonna ollaan muutaman aikuisen kanssa sovittu, että jätetään toisillemme lahjat ostamatta. Helpottaa, kun tapaan ottaa lahjoista ihan kamalan stressin, ja lahjottavia lapsiakin on jo omasta takaa ja kummiuden myötä paljon. (Lapsille on kyllä mukavan helppoa ostella lahjoja. Lisäksi huomaan tykkääväni erityisesti juuri niiden lahjomisesta, jotka eivät lahjo takaisin. "Vastalahjatilanteessa" tulee aina mietittyä, että onko toinen panostanut enemmän ja onko itse hankkimani yhtään mieluisa... Enpä olisi lapsena uskonut, että jonain päivänä en oikeastaan toivo joululahjaksi mitään.)

Sukuloinnin suhteen tehtiin meidän mittakaavassa radikaali ratkaisu: päätimme viettää aaton omalla perheellä kotona ja lapsuudenkoteihin lähdemme vasta joulupäivänä. Onneksi ne sijaitsevat lähellä toisiaan. Onnistumme kahdessa päivässä tapaamaan molempien suuresta sisarusparvesta kaikkia, ja perheiden näkeminen olisi kyllä ehdottomasti mennyt sen toiveen kotona vietetystä joulusta edelle.

Nyt kuitenkin kaipaamme yksinkertaisuutta, rauhaa, omilla ja lasten ehdoilla menemistä ja stressittömyyttä. En ole blogissa vielä ääneen sanonut, mikä on tänä syksynä vienyt voimavaroja arjesta. Lyhyesti kerron nyt: Miehen vakava työuupumus. Nytkään en siitä enempää kirjoita, vaikka aiheesta kyllä avoimesti puhummekin. Siihen vain liittyy niin paljon oheisasioita pohdittavaksi aina elämän peruspilareita myöten, että jotenkin niitä on kivempi käsitellä naamakkain, kuin täällä, missä en tarkalleen tiedä, keiden kanssa "keskustelen".

Mutta niin. Tavoitteena tälle vuodelle ihan erityisen stressitön ja rauhallinen joulu. Tällä hetkellä nämä suunnittelemamme kuviot kuulostavat hyviltä ja huojentavilta.

Mikä teillä aiheuttaa joulustressiä? Ja viettääkö kukaan muu vielä joulua "pelkän" oman perheen kesken? Kuvan ipanat ovat leikkineet tonttulakeissa läpi kesän. Nyt se ei enää näytä niin hullulta. Meno kyllä näyttää, hullulta siis.





10 kommenttia:

  1. Oikein stressitöntä ja rauhallista joulun odotusta teille <3 se on oikein että osaa ottaa rennosti ja pitää ne tärkeimmät asiat etusijalla kaiken maailman siivousten ja hössötysten edellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja teille samoin! Näinhän se on, ja tuntuu hyvältä, että saatiin päätettyä näin. :)

      Poista
  2. Lahjat stressaa aivan valtavasti, jos annan. Joshin vanhemmat tykkää ostaa niin paljon niitä, ja niin kalliita, eikä meillä oo rahaa ostaa saman tasoisia niille. Lapset aina saa liian monta lahjaa. Tänä vuonna tultiin siihen tulokseen että ei me osta lapsille yhtään lahjoja (oho!!!), kun ne saa Grandmalta ja Grandpalta niin monta, ja mulla on toinen hyvä kaveri joka aina tykkää ostaa lapsille jotain. Mä olen myös viemäs kolme vanhempaa lasta yksitellen sellaiseen halpaan kauppaan, ja ne on sieltä ostanu sisaruksilleen pieniä leluja ja sellaisia mukavia. Se on tuottanut ostajille paljon iloa, ja ne oppii samalla kuinka mukavaa on antaa toiselle, ja kuinka ajatella toisesta ja miettiä että mistähän ne tykkäisivät. Minä ja Josh emme ole paljon ikinä ostanu lahjoja toisillemme. Se vain ei ole meidän "juttu."

    Tämä vuosi on ensimmäinen ainakin viidessätoista vuodessa että emme matkusta mihinkään joulun aikana, ja se on aika mukava ajatus. Joshin vanhemmat asuvat 300km meiltä. Ne käy meillä joulukuun 23 päivä. Jouluaattona ollaan meillä tai äidin ja isän työnä (ei olla ihan varmoja vielä että missä vietetään perhejoulun). Joulupäivänä ollaan kotona, ja silloin aukaistaan lahjat (kanadalaisen miehen kanssa on tullut jotkut kanadalaiset tavat), ja sitten iltapäivällä tulee kaveriperhe kylään pariksi yöksi.

    Stressaan vähän siivosta ja leipomisesta kun ei taida olla aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan, että meillä lapsena myös mummi osteli kauheasti lahjoja aina. :D Lapsista se oli tietysti kivaa, mutta aikuisista ei välttämättä. ;)

      Tuota oon myös miettinyt, että meilläkin vois lapset tykätä ostella toisilleen jotain pientä jo. :)

      Mukavalta kuulostaa teidänkin tuleva joulunne, varsinkin se joulupäivä kotona! :) Teilläkö on omassa lapsuudenkodissa kuitenkin avattu lahjat suomalaisittain jo aattona, vai? :D

      Leipomuksia saa onneksi kaupasta, ja siivoja meinaan tehdä ensisijaisesti niihin huoneisiin, jossa joulu ollaan: keittiöön ja olohuoneeseen. Jos jää aikaa, niin sitten muihin.

      Tsemppiä ja rentoa joulun odotusta ja valmistelua teille! :)

      Poista
    2. Joo, joulu on aina ollut "suomalaisin" aika vuodesta meille. Aina oli joulusauna ja syönti ja lahjat jouluaattona. Ja sitten mentiin joulukirkkoon jouluaamuna ja pidettiin nuotion iltapäivällä (se varmaan ei oo yleinen tapa, mutta se oli mukava tapa kuitenkin). Ja aina syötiin niitä perinteisiä suomalaisia juhlaruokia; laatikoita ja kinkkua ja pullaa ja piparkakkuja ja joulutorttuja ja karjalan piirakoita ja toscakakkua. Ja siitä tulee se ongelma leipomisen kans... ei täällä saa niitä joululeipomia ruokakaupasta, pitä tehdä ite! Lol.

      Poista
    3. No joo, totta, siellä voi olla suomalaiset perinneleipomukset aika vaikeita löytää! Itse ostan pipari- ja torttutaikinat valmiina. Säästyy taikinan tekemisen vaivalta, mutta saa uunituoreen tuoksun ja käsintehtyjen näköiset. Ja samoin ostan laatikot valmiina. Ainakaan vielä en koe hinkua testailla, osaisinko niitä itse tehdä, ja tulisiko syötäviä vai ei. ;)

      Poista
  3. Mä stressaan myös, vähän kaikesta. Lahjoista ja ruuista ehkä eniten. Me ollaan myös tänä jouluna ensimmäistä kertaa kotona ihan vaan oman perheen kesken. Tuntuu hirveen helpottavalta. Noin pienten kanssa kaikki reissaaminen tuntuu tosi raskaalta ja rytmit(?) menee sekaisin.
    Sitä vaan mietin, että mitä noille lapsille syöttäis, kun ei ne saa mitään syödä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinäpä vielä yksi stressi lisää... :/ Voi, kun teillä jo alkais hellittää noiden syömisten suhteen, se mahtaa viedä aika paljon energiaa? Itseltä siis ainakin veisi...

      Ja juuri niin, pikkulapsiarjessa se oma tila ja mahdollisuus omanlaisiin rytmeihin (tai niiden muutoksiin) on niin paljon helpompaa kotona. Sitten taas, kun ovat isompia, on helpompi sujahtaa muiden jouluihin.

      Poista
  4. Me puhutaan usein naisvaltaisessa työyhteisössä stressaamisesta ennen juhlapyhiä. Kuinka joulun kuuluukin aiheuttaa kauheaa stressiä, muuten ei pääse tunnelmaan...
    Ja kun mä en oikein osaa stressata. Jos en ehdi jotakin, en ehdi, ei muutu murehtimalla jos jotakin ei ole tehtykään.
    Mutta koska haluan ehtiä, mä suunnittelen jo tosi ajoissa. Kirjaan, listaan, laitan alekkain: melkeimpä varmaan ihan ärsyttämiseen asti. Mutta meillä on muitakin listaajia perheessä... ;)

    Me mennään jouluksi äitille ja isälle koko sakki. Ja äiti pelkää joka vuosi, että koska me ei mennäkään kaikki aattona sinne. Keskustelu alkaa aina noin kuukautta ennen joulua.

    Äiti:"Mitäs te meinaatte jouluna tehdä..."
    Akka:"Kuinka niin?"
    Ä:"Ei kun ajattelin, ootteko te suunitellu jotakin..."
    A:"No ollaan suunniteltu tehdä niinku aina ennenki. Tullaan teille."
    Ä:"Niin, aivan. Kun sitä vain, että eikö te mee koskaan sinne Ukon kotisuetuville jouluksi?"
    A:"Ei. Koska siellä ei kukaan oo pyytäny meitä jouluunsa ja loput ei aaton lahjojenjakoa kummemmin juhli. Lisäksi mä haluan olla kotona jouluna (kotona tarkoittaa siis Kurikkaa: omaa kotikotia ja kotia.), joten tullaan teille aatoksi ja omaan kotiin nukkumaan. Vai ettekö te enää jaksa ottaa meitä vastaan?".
    Ä:"EEEEIIII, en mä sillä!! Kun tottakai me toivotaan, että te kaikki tuutte, ihanaa kun tuutte!! Kuinkahan nuo sun sisarukset...?"
    Ja sitten luodaan kaihoisa katse kaukaisuuteen, veden noustessa silmiin...
    Ä:"koskahan ne ei enää halua tulla meille jouluna, kyllähän sen ymmärtää, jos sitä oman joulun haluaa laittaa, mutta olis se niin kiva kun vielä kaikki tulis...."
    Jonka jälkeen mä lupaan mielessäni soittaa sisaruksille, että tulukaa ny viä kaikki...
    Mutta kun tämä joulukeskustelu on käyty, niin sitten en ressaa muusta. :D

    -Akka-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin tykkään tehdä listoja. Nyt on kyllä niidenkin tekeminen ihan vaiheessa vielä. Kääk.

      Sitä meilläkin Muori murehtii, että koska ei oo enää jouluna ketään kotona. Tosin nyt on jo monena vuonna ollut sikinsokin väkeä kotona milloin minäkin joulun päivistä, että sellaista vanhan ajan perinteisimmistä perinteisintä joulua ei oo hetkeen ollut. Luopuminen tulee pikkuhiljaa, itse kullekin. Olihan se itellekin haikaeahkoa, kun oli ensimmäisen joulun anoppilassa. Onneksi kuitenkin ovat lähellä toisiaan, siis noin kilometreiltään ja joulunviettotavoiltaan. :)

      Meillä on vielä molempien lapsuudenkodeissa aktiiviset jouluhässäkät (ja kummassakin myös meille aina ovet auki), joten valittavana on aina kolmesta paikasta. Kun siis omakin koti lasketaan.

      Poista