3.5.2015

Minisarvikuonoja





Meille tulee tänään vieraita neljän perheen verran. Nähdään samalla sakilla, jolla nähtiin joulun alla. Silloin kaikki rouvat olivat mahakkaita, minä varovasti ja muut jo reippaasti. Nyt kolme silloisesta neljästä sikiöstä ovat jo vauveleita. Tänään vietetään meillä myöhäistä vappua ja ihastellaan pikkuserkuksia, joita jo meidänkin joukolla on yhteensä 8.

Äiti, montakos näitä tämän suvun pikkuserkkuja tällä hetkellä onkaan?

Vähän arvelin, ettei virta riitä, kuin sipsipussin ostamiseen ja puolivalmiin piirakan tekemiseen, mutta nämä yölliset inspiraatiot, minisarvet, piti väsähdyksenkin uhalla vääntää. (Serkut tuovat siis nyyttärihengessä myös tarjottavaa.) Väsähdin vähän, mutta enimmäkseen oon iloinen, että jaksoin edes yrittää.





Mr Pii kutsui näitä peukalonpäiksi (tai joiksikin vastaaviksi) ja Pikkiriikkinen puhui sarvikuonoista, kuten aina suolasarvista puhuessaan. Isoveli sanoi vaan, että hänellä on taskussaan kolme leppäkerttua.




5 kommenttia:

  1. Onpas kiva idea tehdä ihan minejä sarvia. Pitää kokeilla joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Näitä oli hauska (+hidasta) väkertää ja helppo syödä. Suupaloja. :)

      Poista
  2. Ootko visuaaliasena ihmisenö kiinnittäny huomiota ihmisten, etenki naisten käsiin? Siihen kuinka elämä näkyy niistä. Tämä tuli mieleeni kun katsoin sun käden kuvaa. Kuinka aikuinken käsi on kulunut, uurteinen, kova, kuinka sen kaikki sormet ei enää suoristu vaivatta, kuinka sitä on kohdeltu säälimättömästi. Kuinka siitä näkyy tekeminen ja taito. Tänään pysähdyin kuvan ääreen vielä uudestaan ja totesin että tähän mielikuvaan kuuluu myös sormus ja vähän-pitkät kynnet.
    Oon heränny tähän asiaan omien käsien muuttumisen kautta. Näen niissä oman äitini kädet. Samalla se on kamalaa ja palkitsevaa - kenties omillakin käsillä on tehty sitten jo jotain. Niin kuin myös sun käsillä.
    -r

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ominaisuudet oli lueteltu positiivisina ja sun käsi ei tuossa kuvassa näyttäny niin raihnaiselta miltä luetellut kuulostaa. Sun käsi näytti aikuiselta!!

      Poista
    2. Siis joo!! Kädet on kyllä kiehtovia! Omien käsien vanhuus aina välillä säpsähdyttää, ja toisaalta tulee eläviä muistikuvia siitä, millaiset oman äidin kädet oli, kun olin lapsi, joten mielikuva on mukava. Niin kuin sunkin tekstistä välittyi. Lapsena ihailin sormussormia ja pitkiä kovia kynsiä. Varsinkin, jos postissa tai pankissa joku nakutteli sellaisilla sormilla laskukonetta, sellaisten ihastelu on jäänyt äänineen elävästi mieleen! :) Tosin ihailin myös tupakointia, koska tupakkaa pystyi pitämään niin monella "hienolla" tavalla sormissa. ;D

      Omissa käsissä en osaa nähdä oman äidin käsiä, ehkä olen perinyt nämä toiselta puolelta? Ehkä näen mummin kädet omissani sitten joidenkin vuosikymmenten kuluttua? :)

      Oon myös hämmästellyt, miten jo lasten käsistä voi nähdä yhtäläisyyden vanhempiensa käsiin: siskon ja serkun lasten kädet ja varsinkin otteet ja liikkeet ovat ihan erilaiset, kuin omien lasteni kädet. Tavasta ottaa kiinni tai koskettaa tulee mieleen se lapsen oma äiti. Hauskaa! :D

      Poista