14.5.2015

Tänään. Jokunen lause jokaisesta.






Vauva on vatsassa poikittain. Epämukavaa, ja vähän jännittää, että aikooko vaihtaa asentoaan ennen, kuin tila loppuu kokonaan. (Nyt siis rv35+1)

Pikkiriikkinen on vihdoin innostunut ja kunnostautunut pottahommissa. Tosin sanoo edelleen sinnikkäästi pikkareita tikkareiksi.

Isoveli halusi aamulla yllättää äidin: sain taas aamupalan tarjottimella sänkyyn. Eilen illalla huokaisi, että "ihanaa, kun ei tartte enää jännittää sitä äitienpäivää!"

Mr Pii ei muista uutta pihassa havaittua lintulajia. Ei "homppeli", vaan "hemppo". Koko vapaapäivänsä se on huolehtinut perheestä, että mä oon saanut lepuuttaa itseäni. Keneltä lie poikakin oppinut naisten hemmottelun? Hih!

Minä, no, sitä samaa. Aloillaan olemista. Oon askarrellut sitä ainoaa (ikuisuus)projektia, johon näillä edellytyksilläni pystyn: kuvatilausta parin vuoden ajalta. Alaselkä tuntuu hernepussilta. Ryhditön ja rutiseva. Kävellessä tulee välillä mieleen, että lähteeköhän jalat alta.



6 kommenttia:

  1. Ihania kuulumisia, tosin viimeisiin lauseisiin voimia. Hieno kuva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiitos. :) Selkä on vähän hurjan tuntuinen kyllä. Ja kai nyt, tällä fysiikalla ja liikkumattomuudella... :|

      Poista
  2. Tää on sillai rauhallisesti kaunis kertomus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, taitaa olla rauhallinen mielikin -näistä valituksista huolimatta. Semmoinen, että keskittyminen vauvan kasvatteluun näillä kaikilla kustannuksilla on kuitenkin ihan mielekästä. :)

      Poista