11.5.2015

Äitienpäivätunnelmaa







Jos (ja kun) ei lasketa sitä, että äitienpäivään mahtui aika paljon lasten riitelyä ja aikuistenkin hermojen menetystä kyseisen riitelyn ja omien väsytilojen tiimoilta, oli päivä perinteisen ihana.

Aamun kuulostelin keittiössä hössöttävää joukkoa peittoni alta. Koristelivat kakkupalasta ja keittivät kaffia. Innolla tulivat herättelemään, eikä lahjojakaan tarvinnut äidin itse avata. Kuvissa näkyykin Pikkusiskon tekemä keltainen kaulakoru ja sohvan päälle nostettu Isoveljen tekemä taulu, jonka seuraksi näköjään on tuotu isänpäiväaskartelukin. Päivällä lounastettiin ja kahviteltiin oman äidin kanssa. Ja toki mukana olivat myös isä ja sisko. Illemmalla liimauduin valitettavan tutusti kipeänä sohvaan lasten kääntäessä taas kasvimaata (omasta vaatimuksestaan) ja päivän päätteeksi katsottiin koko perheellä kainalokkain elokuva. Siliteltiin yhdessä hassua vauvaa, joka osoitti selvästi halunsa olla mukana riehumalla mahassa villisti koko ajan.


Yöllä hiippailin vielä ihmettelemään, miten meille on saattanutkaan tulla tuollaiset lapset. Noin uskomattomat ja jo noin isot. Noin kauhean rakkaat.

Sängyssä sitten omaa unta odotellessa ja vointia voivotellessa ehti tulla jo hetkeksi olo, että onkohan se pienin myllertelijä nyt tosiaan piankin tulossa konkreettiseen joukkoomme. Että tuntuikos se nyt sitten tältä, vai joltain muulta... No, lopulta nukahdin, joten ei onneksi ollut "sitä" vielä. Mutta vähän se taas realisoi tätä lähestyvää synnytystä, jota en mitenkään voi olla tälläkään kertaa jännittämättä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti