Huomaan joka kevät saman: alan änkeä blogiin lintuja. En kykene hillitsemään, vaikka arvelenkin, ettei se ole kaikkien mielestä kovin kiinnostavaa. Oon vain ite niin innoissani niistä, vaikken mikään ornitologi olekaan, ja lajitunnistukseenkin tarvitsen vähintään lintukirjan, Googlen, isän ja kälyn apua. Nyt oon erityisen innoissani siitä, että muutaman metrin päästä keittiön ikkunasta löytyi se eilen mainitun hemppoperheen pesä. Tosin en osaa olla kutsumatta heitä Homppeliperheeksi, kiitos mr Piin.
Muita pihassa pesiviä on toistaiseksi tiedossa vasta räkättirastas ja se hullu kirjosieppo rouvineen, mutta eiköhän saada kevään edetessä enemmänkin seuraa. Monta asuntoa olisi takapihalla vielä tyhjillään. Asennettuna tietenkin niin, että näen ne ikkunan läpi sohvaltani.
Tässä kohtaa vuotta mainostan taas ensiviikolla vietettävää Birdlifen Lasten Lintuviikkoa. Osallistua voi koululais- ja päiväkotiryhmät, ja miksei vaikka mammakerho lapsineen? Tai sitten voi tehdä pienen luontoretken kotiväenkin kesken. Me taidetaan perinteisesti kirjata tuolloin ylös lasten kanssa takapihan pesintätilannetta. Näin tosin unta, että käväistiin toissavuotiseen tapaan erään lintuharrastajan pihassa tutkimassa asentamiaan kymmeniä erilaisia pesiä. Tällä kertaa se oli saanut houkuteltua sinne pesimään ihanpa pingviinejäkin.
(Tuo nyt voisi kilometrin päästä otetusta kuvasta tulkittuna olla vaikka käpy, mutta ollaan jo tultu lasin läpi lähemminkin tutuiksi. On se hemppo.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti