16.5.2015

Harmittelupakko



Kyllä on pakko nyt taas vinkua. Jos se vaikka vähän helpottaisi.

Harmittaa, etten pääse repimään kukkapenkeistä rikkaruohoja ja tekemään muita (haparoivia) puutarhanhoitotoimenpiteitä.

Harmittaa, etten voi mitään lasten sotkuille, kun en voi kumartua tai kyykkiä. Ja vapaapäivinä sotkut vain yltyvät. Ihanaa toki, että yhdessä noin leikkivät. Pienempi riisui nukkea ja käännähti nuristen isoveljen puoleen: "Vaihla hä tän vaippa. Ku mä en voi mennä kyykkyyn." Just.

Harmittaa, etten myöskään saa raivattua mankelia minnekään. Tietenkään en itse voi sitä ensinnäkään nostaa, mutten myöskään keksi, minne sen laittaisin. Jos saisin sen johonkin, olisi ompelupöytä vapaa. Mutta harmi vaan, tuskin mitään saisin ommeltuakaan. Ihmeen fyysistä touhua sekin on lattialla kankaiden päällä konttimisineen. Samoin on muuten taikinan vaivaaminenkin, eipä olisi uskonut sitäkään.

Sekin ärsyttää, että mieli halajaisi eläin- ja huvipuistoihin, shoppailemaan ja ompelemaan, mutta enhän mä voi noista mitään tehdä, kun en pysty selkäni ja kaikkien vatsaa kannattelevien lihaksien takia kävelemään montaa metriä. Ei viitsi ketään kaveriakaan houkutella humputuksiin, kun kestävyys kaupoilla voi olla 20 minuutin luokkaa.

Ja sitten huolestuttaa se poikkitila. Että jollei se käännykään, ja jos pitää leikata, niin sekin tietää liikkumisrajoitteita.

Harmittaa myös, ettei meillä oo mr Piin kanssa kahdenkeskistä aikaa. Lasten unille saaminen on ollut aika työlästä, ja koska arkikin on työlästä, on hereillä pysytyt loppuillan tunnit vietetty telkulla ja koneella. Eri huoneissa. Harmittaa, että vaikka raskausvaivat ollaan varmasti jaettu tasan (sikäli, että toinen kärsii niistä joutumalla tekemään kaiken kotona), niin varsinaista vauvan odotusta ei olla kauheasti jaettu. Ei oo ollut aikaa ja energiaa.

Pitäisi alkaa laitella vauvaa varten sänkyä, hoitopöytää ja pestä vaatteet.

Harmittaa, että energiataso ei kohtaa perheen kanssa, eikä itselläkään kohtaa ne fyysiset voimavarat ja henkinen hinku.

Pitäisikö piirtää tai maalata? Tai antakaa joku neule- tai virkkausidea. Vai pitäisikö hankkia lastenvahti ja mennä kaksin leffaan tai syömään? Saatan myös mennä sohvalle murjottamaan. Siitä kohtaa ei edes näy sotkut.





4 kommenttia:

  1. Ounou. Mutta valita vaan, jos se helpottaisi edes vähän! Kunpa pikkuinen nyt kääntyisi oikein päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vähän helpotti. Vaikka tuntuukin tyhmältä valittaa julkisesti, ainakin näin jatkuvasti. ;) Toivon myös, että vauveli ymmärtäisi nyt pyörähtää oikeaan suuntaan. Ensi viikolla onkin neuvolalääkäri, katsotaan, mitä se sanoo aiheesta.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Mikä siinä onkin, että se kynnys on niin korkea... No, ehkä ainakin se, että välimatka niihin "helpoimpiin" lapsenvahteihin on kuitenkin aika pitkä. Eikä vain saa aikaiseksi, näköjään... :/

      Poista