16.6.2013

Paljastavat lempivärit


Vähän on ollut mielenvikainen päivä taas. Ensin tuntuu, että maailma hajoaa, ja sitten taas toisena hetkenä kaikki on aivan valoisaa. Tämmöinen päivä, kun kirosanat muhii kitalaessa ja ryöpsähtelevät uloskin (jotakuinkin kontrolloidusti kuitenkin, pieniltä korvilta piilossa). Surkein alku aamulle on herättää koko talo klo 6 vauvaitkulla ja äitikiukulla. Onneksi jokainen sai vielä unenpäästä kiinni, mutta oma päiväfiilis jäi aika lättänäksi.

Äitiys (tai mikä lie?) on tehnyt musta vaihteeksi ihan ääripäisen, mustavalkoisen. Oon "joo" tai "ei", ja sitten täysillä sitä. Kunnes yhtäkkiä päätänkin toisin. Onneksi näitä äärimustia päiviä on vain satunnaisesti. Ja silloin kun on, niin mulla on tuntu ja taju, että "nää on taas näitä", ja luotto siihen, että olo menee jossain vaiheessa ohi.




Oon aina tykännyt hirveästi väreistä ja niissä hehkuvista vaatteista. Kuitenkin viimeisen vuoden aikana oon alkanut enemmän kuin koskaan pukeutua valkoiseen. Tai mustaan. Mustavalkoiseen, ja välillä harmaaseen. Toisinaan on tuntunut kivalta yhdistää näihin (epä)väreihin jokin räikeä, selkeä yksityiskohta, vaikkapa ne kirkkaanpunaiset housut.

Yläasteella vihkiydyin pakonomaisella innolla oranssiin, joka todellakaan ei ollut silloinkaan muotiväri. Ylipirteä oranssi, tilanteessa kuin tilanteessa. Suojaväri. Kaikki kyllä katsovat, mutta tuskin näkevät muuta kuin oranssit lappuhaalarit. Kyllä: Oranssit lappuhaalarit.

Sitten tuli se vaihe, kun kokeilin kaikkea. Miettimättä, sopiiko se mulle, tai edes tykkäänkö siitä. Mitä nyt kaupoissa sattui olemaan (halvalla).

Viime vuosina oon tykännyt epämääräisistä väreistä: siitä keltaoranssista, josta ei pysty varmuudella sanomaan, onko se keltainen vai oranssi. Tai siitä sinivihreästä, joka ei oo oikein turkoosi, ei vihreä, eikä sininenkään. Ja samoin siitä väristä, joka samalla tavalla on violetin ja punaisen välissä.

Mutta nyt tykkään mustasta ja valkoisesta. Ja kirkkaanpunaisesta. Nämä lempivärivaiheet taitavat kertoa musta enemmän, kuin oon tajunnutkaan itsestäni paljastavani...?

Ja okei. Se epämuodikas keltaoranssi on edelleen hyvin rakas väri.

Mitä teidän lempivärinne paljastavat?

9 kommenttia:

  1. Jäin vielä miettimään, että aika kevyesti käytän sanoja "mielenvikainen" ja "äärimusta". Tuntemattomat ohoi, jos ihan aikuistenoikeesti tuntisin mieleni olevan muutenkin horjuva, kuin vain mutsiväsystä johtuen, en ehkä höpisisi sitä täällä.

    ...aattelin vain sanoa, vielä... ;)

    VastaaPoista
  2. Mun on aina ollut vaikeeta nimetä lempiväriä, jostain syystä. Mutta oikein hyvin tunnistan ton suojaväriasian, mistä kerroit. Mulla oli lukiossa poltetun oranssin värinen vakosamettipaitapusero. En ihan kamalasti ajattele, mitä mulla on päällä. Siis mitään sävyasioita, tai kuosijuttuja. Ja oikeesti, haluaisin ajatella niitä vielä vähemmän. Se vaatis vaan toisenlaisen vaatekaapin sisällön. Sellaisen yhteensopivan hörsellysvaraston.

    Musta on kiva lukea sun oikeista ajatuksista, kyllä sen tietää ja näkee näistä, että ne on hetkensä kuvia, ne synkeydet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi yhteensopiva hörsellysvarasto ois kyllä ihana! Oon tykännyt tästä mustavalkoisesta vaiheesta siksikin, että voi ottaa melkein mitkä vaan vaatteet ja ne jotenkuten sopivat yhteen. Semmoista vaivatonta, ei liikaa miettimistä.

      Ja hyvä, jos synkeys näyttäytyy noin. Piipahduksena. Väsähdyksenä liikaan valkoiseen. ;)

      Poista
  3. Ihan lapsena mulla ei ollut mitään vaateajatuksia, olin poikatyttö verkkareissa ja mainos-T-paidassa. Kuvista olen katsellut, että värejäkin oli, kaikenlaisia, halpoja. Sitten tuli MUSTA. Ja sitä kesti pitkään. Se oli myös mielessä. Kun mustaa alkoi olla liikaa, se piti purkaa puhumalla. Onneksi on ammattilaisia.

    Sitten tuli pinkki! Ja sitä on riittänyt, erilaisine variaatioineen, mitälie magentaa ja lilaan vivahtavaa. Sen rinnalle on myöhemmin eksynyt petroolin sininen, turkoosi, ruskea ja jopa vihreä.

    Viimeisin on tuo valkoinen. Olen jo hypistellyt vaatekaupassa muutamaa, kokeillutkin. Aurinkosuojapaidoissa sitä jo on, ehkä se leviää muuallekin.

    Tämähän oli jopa terapeuttista, mukavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Mun silmissä (siis alkaen silloin 10 vuotta sitten) oot ollu just semmoinen lila, erilaiset murretut punaiset, ruskea, petrooli ja jostain syystä myös auringonkeltainen. Ehkä tuo mielleyhtymä tulee jostain sovituskoppileikistä, tai yksittäisestä vaatteesta, mutta ihan hauska mielikuva se silti on. :)

      Hymyillyttävä pohdinta. :)

      Poista
  4. Miksihän mulla on sitte nykyisin niin paljo mustaa ja vähän valkoista. Joskus hyvin nukutun yön jälkeen kaapista tekee mieli löytää jotain pirteää,yleensä se on punaista tai vihreää tai sitten edes joku pirteä koru. Ja heti on kivempi päivä töissä.Sitte taas muutaman yön jälkeen kaiken peittävää mustaa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut hei, mä oon nähnyt sua kyllä (viimeaikoinakin) aika vähän mustassa. Eli ehkä seun pitäis vaan nähdä meitä enemmän? ;D Tai sit oot vaan niin muodikas, et haluut pukeutua mustaan?

      Poista
  5. kyllä se on vihree.. Kaveriki kävi kylässä ja sanoi kuinka PikkuUkkelikin tykkää pukeutua vihreään, Tai siis korjasi että sinä tykkäät pukea vihreään. Meillä asuu siis kaksi kaalimatoa. Mutta mielestäni kaiki vihreen sävyt sopii yhteen joten mikäs siinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreästäkin löytyy sävyjä joka tunnelmaan, eli oikein käytännöllinen ja monipuolinen lempiväri! Ja ihan sun väri. :)

      Poista