Tinttantanttantallallei

Me, meidän talon aikuiset ollaan vuorotellen ja rinnakkainkin mörköjä. Muistelisin, että tämä kuuluu asiaan, kun vaihdetaan äkkiä arjesta lomaan ja koitetaan saada rytmistä kiinni. Kumpikin koittaa rentoutua, mutta huomaa, ettei se sujukaan omilla ehdoilla. Ollaan nukuttu vuorotellen. Eilen tässä talossa nukkui joku koko ajan kolmeen asti. Ensin minä, sitten Pienin, sitten Isä ja lopuksi jopa Isoveli. Ennen Pienimmän toisia päikkäreitä oli lyhyt hetki, kun oltiin kaikin hereillä.

Poika sen sijaan on onnesta soikea, kun ollaan kotona koko perheellä. Iloinen pölpötys on tauotonta ja hihittelee kaikelle silmät sikkaralla. Silloin oon näkevinäni siinä jopa ensimmäisiä kertoja jotain samaa, kuin omissa lapsuuskuvissani. PikkiRiikkinenkin on oppinut uuden viehättävän ylipirteän virnistyksen. Huoneen poikki heittelee semmoisia hirnaisun sävyttämiä poseerauksia, joissa silmät katoaa jonnekin pullukkaposkien ja kulmakarvojen välisiin poimuihin. Ressukan arkea tosin järisyttää unikoulutushaasteet, jotka kyllä väsyttävät muakin. Tunnin iltanukutukset ja yöhyssyttelyt verottavat mua, ja niiden takia mr Piille delegoituvat aamuvuorot sitten taas häntä.

Ekana lomapäivänä sain tunnustusta kuluneen vuoden työstä, kun "uusi työparini" huokaili rättiväsyneenä kellon olevan "vasta kaksi".

Kuvat toissapäiväiseltä (?) uintireissulta, jolla ei uitu. Iski yllättävä myräkkä. Mutta niinhän se on, ukkosmyrskyt kuuluu kesään ja pieni mörköily elämään. Ilma puhdistuu ja turhat risut ravistellaan puista. Mutta kyllä tiettyä varovaisuutta pitää ukonilmalla noudattaa. Ei pidä käydä testailemaan tuuriaan liikaa... Antaa Mörköjen vähän murahdella ja lasketaan turvallisia etäisyyksiä välähdyksen ja murinan välillä. Tämähän on kiehtova ilmiö, ei pelottava. Eiksni? 


terv. Mörkö

PS. Tänään ilmassa ei toistaiseksi ole sitä painostavaa myrskyntuntua.