2.6.2013

Fobia



Lomastressi vaihtui jo mainioon lomafiilikseen. Oli onnekkaan pikainen ahdistus.

Tämänpäiväinen lounaskaveri olisi voinut aiheuttaa uuden ahdistuksen, mutta olen jotakuinkin eheytynyt viime vuosista. Hämähäkkifobiasta. Oon ollut kevyesti muotoiltuna yliherkkä. Monta vuotta menin yhden kodin vessaan niin, että ennen sisään menemistä kopeloin valot päälle ja kynnyksen takaa kurkin nurkat läpi. Vessassa odotti kärpäslätkä. Vain, koska olin JOSKUS nähnyt siellä hämähäkin. Joskin sitäkin kamalamman, sellaisen jättiläismäisen huonehämähäkin. Kättä pidemmän puutteessa heittelin sitä shampoopurkilla, ja kun en (yllätys) osunut, pääsi kammotus livistämään ja elämään ajatuksissani. Ja kylläpä niitä siellä sitten toisinaan näkyikin.

Tilanteita on ollut, jos jonkinlaisia: kiljumista autossa, siellä vessassa, takapihalla, lavuaarissa... Niskalihakset veti lukkoon, kun googlasin hämähäkkiä, ja näytölle pamahtikin kuvat tekstien sijaan. Jossain vaiheessa rupesin näkemään paljon hämähäkkiunia. Ahdistavissa ne vilistivät hallitsemattomasti, mutta sitten oli enemmän sellaisia, joissa homma oli hallussa: katselin niitä kaukaa ja ihmettelin rauhassa. Hiljalleen huomasin pelkääväni enää niitä isoja, pienet liiskaantui jo vaikka paljain sormin. Kuluneen vuoden aikana oon jopa antanut niille armoa: jos joku livahtaa hyllyn taakse, saatan antaa asian olla ja jopa oikeasti unohtaa. Tiedän, että mahdollisesta säikähdyksestä huolimatta pystyn kohtaamaan tyypin uudelleenkin.

Väitän, että alitajunta paransi kammoni unissani. (Voisin muotoilla jotenkin vähemmän raflaavaksikin, mutta tuota kuitenkin tarkoitan.) Ja toisaalta luulisin, että lasten myötä päähän on tullut uusia pelkoja, ja nämä järjettömimmät laantuvat niiden isompien murheiden tieltä. Hammaslääkäriäkin pelkään aikaisempaa vähemmän. Kyllä ne silti kuoleman kohtaavat minut nähdessään (hämähäkit siis, ei hammaslääkärit). Huonehämähäkit karmaisevat edelleen, mutta kärpäslätkän kanssa selviydyn jo yksinkin. Olen parantunut. Kammo on vaihtunut vain inhoon. Mutta älkää silti testatko tositilanteessa, kiitos. Kyllä musta edelleen saa kiljunnat irti, väärässä paikassa väärään aikaan.



Onhan toi nyt ihan säälittävän pieni, mutta sentään (ymmärtääkseni) ristihämähäkki, uskalsin jopa ihan kuvineen googlata. En kylläkään jaksanut lajia tarkemmin selvittää. Googlaus selvensi myös, että kutoo verkkonsa parissa tunnissa. Jotenkin tuolin ja pöydän väliin ilmestynyt verkko sai miettimään, että koskas meillä on viimeksi siivottu. No, eilen. Vajan takana asustelee samanlainen, se saa mun puolesta oleskella rauhassa niin pitkään, kuin tahtoo. Mä en mene sen reviirille, kunhan se ei tule mun reviirille.

Wikipedia:
Fobia
Araknofobia




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti