Kotiinpaluumörkö

Naistenreissu sujui niiiin hyvin, oli ihan niin mainiot päivät/seuralaiset/jutut/shoppailut/herkut, kuin osasin odottaakin.

Siinä hän touhusi tuntikaupalla molempina iltoina kuunnellen tyytyväisenä naisten juttuja.
Nukahtaen sitten vasta, kun jututkin loppuivat, ja heräten aamulla ylellisen säädyllisiin aikoihin.

Britakakulla sensuroitu shoppailuseurue.
(Nyt mulla menee jo överiksi nämä sensuroinnit.)

Euron kirpparilöytömekko.
Ihastuin kankaisiin ja ostin sovittamatta.
Yllätyksekseni istahti nätisti ylleni.
Mitä tästä voisi tulla, tai missä voisin käyttää?

Nyt ollaan kotona. Väsyneinä. Naiset mörköilee ja Pienen Miehen ikävän laukeaminen on johtanut paitsi lällyilyyn myös kiusan tekemiseen ja raivoisaan kiukutteluun. Tulkitsen, että Mies on talon ilmapiiristä hämillään. (Sen sijaan, että kysyisin, ilmoitan sen täällä näin melkeintietona.) Mutta joko hänellä on hyvin erilaiset kokemukset lapsuuden reissunjälkeistunnelmista ja kotiinpalusta kuin mulla, tai sitten Hän on unohtanut. Näin se vaan joskus menee, eikä siinä sen kummempaa. Sitä paitsi kumpikin Pieni sammui juuri, ja oma Mörkö taitaa jäädä tällä erää tähän blogiin. Voisin mennä moikkaamaan vaikka uudella äänensävyllä.