30.4.2013

Vappupotilas



Yää, tylsää. Koko ajan on joku kipeänä. Joka viikko joku, alkaen varmaan jostain hiihtolomasta. Nyt on mun vuoro. Luulin, että viimeviikkoisella flunssailulla olisin hoitanut oman potilasosuuteni, mutta ei näköjään. Buranakaupoille taas, jos niillä välttäisi antibiootit... Vai pitäiskö vetää tuo lapsilta jäänyt nestemäinen särkylääke, siinähän on annosteluohje kilojen mukaan? (Ei taitaisi kyllä riittää kerta-annokseenkaan. Skumppalasiin, kunnon vappukilistelyt...)

Vappu tuntuu nyt jotenkin hassulta. Samalla lailla, kuin silloin teininä, kun (meillä maalla) ei ollut mitään, mitä ois porukalla tehty. Sitä vaan koko illan odotti, että joku keksisi jotain hauskaa (koska vappuna kuuluu tehdä jotain erityistä). Tai no, saatettiin me joskus päätyä jonnekin katoille, soiteltiin lähipuhelinkoppeihin ja katsottiin, vastaako ohikulkijat. Ja jonain muinaisena vappuna tuleva mieheni (hih, enpä olisi silloin arvannut) soitteli mulle kaverinsa kanssa, että "tehdään jotain, lähde kuskiksi, kun kaikki muut on jossain". Taisin lähteä, en tarkemmin muista. Muuta kuin, että olin hyvin iloinen ollessani ylipäätään vaihtoehto, edes "se viimeinen". Tuossa se sama mies nyt kyselee, että "mitä me tehdään, jotain kai pitäis tehdä".

Jotenkin sitä on jankannut itselleen, ettei tämän tarvitse olla muita kummallisempi päivä, mutta nyt sitten, muiden munkki- ja ilmapallopäivityksiä lukiessa tulee mieleen, että oispa kiva, jos oltais edes siivottu. Onneksi miljoonanlaisesta vastustuksesta huolimatta vääntäydyttiin aamulla kerhoon, oli munkkeja tarjolla! Poikaa inhotti sotkeva sokeri, joten sain syödä senkin oman, koskemattoman. Hirveän vastahakoisesti uhrauduin. Huomenna ajateltiin haistella huvipuistotunnelmaa, jos sää sallii. Katsotaan. Kai tämä riittää? Ehkä tehdään naamarit? Jotkut hilpeän näköiset, niin ei tarvi jaksaa ite yrittää virnuilla. Ei virnuiluta, oon kipee.


Ei nyt irtoa kuvaa tähän, ei lataa. Harmi. 
Tuli kivasti käytyä läpi opiskeluvappujen hilpeät kuvat. 
Ja kaivettua lätsä esiin. 
Läiskämäärä kertoo, että riittävän monena vuonna ei oo ollut tekemisen puutetta vappuna.
Mr Pii sovittelee myös omaa lakkiaan ja Poika pelkää.
Ei puhu mitään (ei edes kilju), juoksee nurkkaan piiloon.

Noin, sainhan kuvankin tänne.
Tässä poseeraavat ainoat munkit, jotka oon koskaan uskaltanut paistaa. 
Monen vuoden takaa. 
Tänä vuonna mr Pii teki siman noihin pulloihin.

10 kommenttia:

  1. Ainahan me käytiin mökillä juoksemas jäällä tai kurakos ja tosiaan ne ihanat naamarit ja viuhkat mukana. Vapus ei oo muuta kivaa ku ylimääräinen vapaapäivä,sen vuoksi se sais olla joka kuukausi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ne mökkivaput olikin hauskoja! Munkkeja, naamareita ja niitä muhkeita viuhkoja. Mutta sitten tuli se vaihe, ku teistä tuli viideksi vuodeksi kalkkiksia ja piti yrittää keksiä ite jotain. Hirveän hankalaa oli semmoinen! :D

      Poista
  2. Ai sullakaan ei lataa kuvat? Ettei siis vika olekaan meidän koneessa vaan yleisesti jossain bloggerissa?

    Muutenkin vähän sama fiilis täällä, ei se kipeä, mutta se, että pitäiskö sitä keksiä jotain, kun on vappu! Vaikka ei kai työttämät voi viettää työnjuhlaa? No paistoin mä munkkeja ja oli meillä nakkeja ja perunasalaattia. Eli vappu vain ruokalautasella tähän mennessä. Ehkä huomenna tosiaan vapputorille voisi mennä ihmettelemään ilmapalloja ja väenpaljoutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis mäkin luulin, että se on kone, jonka kanssa tihkaisee, mutta hyvä (?) jos ei. Jos se ois töiden tekemisestä kiinni, niin oisin saanut juhlistaa elämäni aikana ehkä kahta vappua (silleen päätoimisesti). ;D

      Nyt perhevappufiiliksissä laittamaan naperoita unille. Naamarit meni jo roskiin.

      Poista
  3. Hej! Mä oon muistaakseni ollu syömässä noita munkkeja, vai oonko?

    Niin kans aina erityisesti vappuna tulee opiskeluajat mieleen ;) oli niin mukavat ja ohjelmantäyteiset vaput. Kotona on kans vaan oltu, aattona käytiin porukoilla munkkeja syömässä ja tänään tehty pihahommia ja käyty torilla, jossa oli ahdistava tungos :)

    Ei ollu yhtään serpentiiniä eikä ilmapalloa, ihan mukavaa silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot ollut, muutes. :D Kaupassa mietin "niitä perinteisiä" kanapatonkitarvikkeitakin, mutta jotenkin se taisi enemmänkin olla semmoinen rientoeväs, ja kun ei ollut rientoja tiedossa, niin jäi patongitkin tekemättä.

      Ei tämmöiset aikuisvaput oo kyllä yhtään hullumpia. Aikansa kutakin. :)

      Poista
  4. No kyllä eilen mietin minäkin raumavappuja.. Keltasia haalareita ja ajeluita polkupyörällä. Oi aikoja! pikkusen hiipii haikeus vaikka toki ymmärrän että eipä sitä sellanen opiskelijanhupakko voi koko ikäänsä olla :) ehkä ensi vappuna voin sit irrotella pikku ukkelin kanssa, nyttehän ei oo väliä onks joulu vai juhannus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, eikä oo väliä, onko arki vai pyhä. Tai yö vai päivä. Sitäkin aikaa odotellessa, kun taas jäsentyy jonkinlainen rytmi vuoteen, viikkoihin ja päiviin. ;)

      Poista
  5. Pakko kommentoida, kun ite mietin vappuna ihan samaa, tai että jotenki vappu on semmonen opiskelijoiden juttu. Lapsena sitä ei mitenkään erityisesti vietetty, mitä nyt syömisen ja krääsän puolesta. Opiskeliaikoina se sai jotenki ihan uuden merkityksen ja nyt oliki vähä semmonen olo, että mitäs nyt. Tuntuu tosiaan, että jotain erityistä pitäs olla, kun "on sentään vappu". Piknikillekään ei tarennu (tai viitsiny). No, ihan tarpeeksi vappu tuli nytkin, turhaan etukäteen ressasin :) -Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muuten muistan yhden lapsuusvappukuvan, kun ootte meidän mökillä! :D Istutaan keskellä hankea (?) pihakeinussa niiden mitänenytonkaan-hyrrien (jotka vipeltää tuulessa) kanssa. :D Nyt pitäisi tosiaan ruveta luomaan uusia perhevappuperinteitä tyhjästä, tai päättää luovuttaa. Siis siinä mielessä, ettei sitten turhaan surisi niitä kahta päivää, jolloin tuntuu, että Kaikki Muut tekee Jotain, paitsi minä. ;)

      Poista