18.4.2013

Valitsin.

Soitin paikkaan, ja sanoin, että jatkan ensi vuonna kasvatustyötä kotona. Tuntui pahalta, mutta enimmäkseen kieltäytymisen itsensä takia. Vaikeaa. Ja kahdesta ovesta toisen sulkemisen takia. (Vaikken siitä valitsemastanikaan vielä aikoihin kulje.) Ja yliajattelen seurauksia. Ja ja ja...

Iski paniikki. Meidän talon miehet voisivat laittaa leivän päälle vain yhden palan juustoa. Ja onko kalliimpaa pyyhkiä pöytää talouspaperilla vai tiskirätillä?

Mutta uskoisin, että huomiseen mennessä kykenen taas ajattelemaan selkeästi, vähemmän kukkarokeskeisesti. Ja syömään juustoa.

Jouduinko muka oikeasti miettimään...? <3
(Vaikka varmaan syksy tuo tullessaan muutaman Kiukkuinen äiti -päivityksenkin...)





4 kommenttia:

  1. Jippii minä oon anakin vilpittömän onnellinen lasten puolesta ja uskon että sullakin helpottaa tuska kun nukut muutaman yön. Työt sun alalla ei lopu koskaan,joten uusia paikkoja tulee varmasti hakuun.

    VastaaPoista
  2. Olen tukenas :) Kotona lapsen kanssa- yhdistys kaipaa perustajia!!

    VastaaPoista
  3. Hyvä sinä! Valinta on tehty! Ja kuten yllä jo on sanottukin, niin asiat järjestyy kyllä!

    VastaaPoista
  4. Kiitokset tsemppaajille, kyllä tuntuu itestäkin, että valinta on oikea. Ja kuin vastauksena lottovoittohaaveisiin tuli tänään tiedot veronpalautuksista. Hyvin oomme itsellemme säästäneet niiden muodossa. Helpotuksen Huokaus. :)

    VastaaPoista