22.4.2013

Unien mutustelua taas



Oon taas nähnyt paljon tunneunia. Semmoisia, joiden aavistan kuvastavan jotain sisimmästäni, mutten aina ole ihan varma, mitä tarkalleen.

Tuossa työpaikkapäätöstä edeltävänä yönä näin unta, että olin lähdössä reissuun, ja kulkuneuvoon piti ahtautua pienestä luukusta. (Kammoan ahtaita paikkoja ja usein kohtaan niitä unissakin, jos elämässä on meneillään jotain mukavuusalueen ulkopuolista.) Unipuoliso tsemppasi päähenkilöä (jota minä näyttelin) tosi urheasti kulkemaan siitä luukusta, kannusti ja rohkaisi ja rauhoitteli. Kun olin päässyt sisään, se itse lähti hakemaan vielä matkatavaroita, ja kulkuneuvo lähtikin liikkeelle. Hätäännyin ja yritin tuloksetta saada kuskia pysäyttämään. Yritin soittaa "miehelleni", mutta se olikin jättänyt vastaajaan viestin, josta kävi ilmi, että hylkäsi mut tarkoituksella keskellä pelottavaa elämäntilannetta.

Voitte arvata, soitinko vielä aamulla varmistuspuhelun miehelle töihin, vaikka yhdessä jo oltiinkin sovittu, että soitan sinä päivänä kieltäytymispuhelun.

Lisäksi olen seikkaillut paljon mökillä. En yhtään osaa aavistaa, miksi mökkimaisema on unieni mielikuvamaisema. Harvoin olen unissani kotona, niin nykyisessä kuin lapsuudenkodissakaan. Mökillä vaan. Ja toisinaan Mummin ja Ukin luona. Työnhakuprosessin aikana piileskelin muuten mökillä karhultakin, ja keräsin lapseni suojaan. Ei se ollut hyökkäämässä, kunhan vain seisoi siinä mökin pihassa. Näin ensin pennun, ja siitä tiesin varautua emon kohtaamiseen, joten pääsin hiippailemaan välikohtauksitta ohi. Hmm... Taisi olla kyse tunteesta, että sivuutan pelottavan asian haluamatta vielä kohdata sitä. You know..


Toisessa mökkiunessa pidettiin jotain ihmeellisiä rituaaleja kummallisen yhteisön kesken mökin alla. Se oli vähän kammottavaa, joskin lopulta taisi olla ihan leikkiä vain. Jo lapsena seikkailin unissani mökin metsissä, ja välillä luulinkin, että siellä on oikeasti tapahtunut jotain mystistä ja taianomaista joskus. Mutta järki päässäni on nyttemmin kertonut, että ehkäpä ovat vain aavistuksia unenpätkistä semmoiset muistivälähdykset.

Tänään on sitten taas pitkin päivää tullut kummallisia muistikuvia unista ja tunnelmista. Mielessä pyörii muutama asunto, jollaisissa en oikeasti muista käyneeni, mutta joissa unissani vietän aikaa. Vähän tuntuu pelottavaltakin. En saa kiinni tarkemmin, enkä jaksa yrittääkään. Liikaa asiaa pään sisällä, hereillä ja unissa. Jotenkin sellainen mieli, ettei jaksa puhua ja olla aktiivinen. Siispä liiassa hiljaisuudessa tuommoiset ajatukset yksikseen alkaa raksutella ylikierroksilla.

Tulipas varmasti sekava kirjoitus. Ei jaksa ja pysty suodattamaan tai muotoilemaan nyt erityisemmin. Mutustelenkin vain itselleni. Mutta missäs te seikkailette öisin? Millaisissa tunnelmissa, millaisissa ympäristöissä?


Valitettavasti en nyt muista taiteilijaa, enkä kuvasta nimeä bongaa.
Kuvassa yksi mökkitauluista...
Tästäkin mulle tulee kummallinen tunne. Vieras, tuttu. Erikoinen.




6 kommenttia:

  1. Noita on tosi hyvä miettiä. Ne unet, jotka muistaa vielä herätessään, niillä usein on joku merkitys! Ei välttämättä sen isompi merkitys kuin prosessoida asia kunnolla, mutta silti.
    Nykyään näen itse tosi paljon unia utuisista kukkapelloista ja kesästä. Painajaiset ovat onneksi vähissä, mutta ne ovat tosi outoja. Näen itseni vihaisena paiskoen ovia ja juoksevan pois (en koskaan oikeassa elämässä räjähdä niin) ja usein noiden unien jälkeen tytär herää. Alan pikkuhiljaa epäillä että näen hänen uniaan ja pelkojaan?
    Ja muissa unissa elän sitä itse, enkä näe itseäni.. outoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä oon huomannut, että näiden miettimisellä on iso apu Oikean Elämän asioiden prosessoinnissa. Unet on puhdasta ja aitoa tunnetta, kun hereillä ollen sitä pyörittelee ja jahkailee joka kantilta, eikä oikein sitten tiedä, mitä siitä ajattelisi.

      Kukkapellot ja kesä kuulostavat kyllä aika ihanilta unilta. On pakko olla aika seesteinen mieli, että pystyy sellaisissa uneksumaan? :) Joskin vastapainona vähän pelottavaa tuo öinen "yhteys" lapsen kanssa. Kummallista... :D Mutta kyllä ihmisessä on niin paljon enemmän pään sisällä voimaa, kuin voidaan kuvitellakaan. Ilman mitään kummempaa mysteeriuskoakaan. Unista ois hyvä aloittaa voimavarojensa tutkiminen.

      Mä oon muuten uneksinut hämähäkkikammoani pois, kohtaamalla rauhaisasti ihan valtavia otuksia! :D En oo kokonaan lakannut pelkäämästä, mutta vähemmän silti. ;D

      Poista
  2. Oho, minäkin olen nähnyt unta että mökillä oli karhuja. Ne ei hyökänneet mutta kuljeksivat pihassa ja ne aina yllättäen sinne ilmestyivät. Muistaakseni tuo uni toistui useampana yönä (joskus viime syksynä) mutta en tullut ajatelleeksi, että olisiko se johonkin voinut liittyä.

    Nyt viime aikoina ei ole mitään sellaisia unia ollut mitä muistaisin enää aamulla. Joskus tosin jää tunnelma "päälle" vaikkei unta muistaisikaan.

    Taannoin seurustelin vaikean ja ongelmaisen miehen kanssa ja ero oli lopulta äkillinen ja väkivaltainen. Ajattelin silloin selviytyneeni siitä ihan hyvin mutta sitten vuosien jälkeen raskausaikoina ja vielä sen jälkeenkin näin paljon ahdistavia painajaisia siitä. Menin unessa aina hakemaan tavaroita vanhasta yhteisestä kodistamme enkä millonkaan päässyt sieltä pois. Nämä unet toistuivat tosi monta kertaa. Muistan vieläkin elävästi sen hetken kun kerran heräsin sen jälkeen kun olin nähnyt unen, että olin taas siellä asunnossa ja tajusin etten minä sieltä mitään tarvitse. Otin vain kaupan hedelmäpussin verran kaikkein tärkeimpiä tavaroitani ja lähdin (ja pääsin lähtemään!) pois. Se oli ihana ja merkittävin uni milloinkaan. Se oli jotenkin niin selkeästi sellainen, että alitajunta oli työstänyt asian loppuun.

    Ihmeellinen on ihmisen mieli. Kauniita unia itse kullekin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hrr, ihan puistattaa noi sun unet ja tarina taustalla! TODELLA kuvaava uni, varmasti. Mutta tosi hienosti oot uneksunut asialle päätöksen. Sekin puistatti. :) Kauniita unia sullekin! :)

      Poista
  3. Tuo kyseinen taulu mököttää nyt kyljellään tuos ovisuus,mietin mihin sen laittaisin kun vaihdoin tyyliä enemmän kakstuhatta luvulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos hihkaisisin heti, että "meille", niin hihkaisisko joku muukin, tai sanoiskohan täällä meillä joku, että ei sittenkään? ;) Kelomökkiin?

      Poista