4.4.2013

Julkinen identiteettikriisi


Oikeastaan aika kauan oon miettinyt, että haluaisin osata hioa itseäni. Kotiminää, äitiminää, sukulaisminää, kaupankassaminää, työminää, kaveriminää. Vähän kulmia pois enimmistä rooleista, vähän keskenään samanlaisemmiksi. Enimmät hömpät, osan ylipirteydestä, kotikiukuista ja itsevarmuuden ailahteluista. Tämä päikkäritouhu on huomaamatta auttanut asiassa. En voikaan valikoida, kenelle näytän minkäkin puolen itsestäni. Kerron kaikille kaiken ja kasvan. Ihan oikeasti, täällä leikkimaailmassa.

Vielä on muutamia mielipiteitä, joita en uskaltaisi sanoa joka paikassa ääneen. Joitain juttuja itsestäni, joita haluan jättää joillekin kertomatta ja muutama hyppysellinen ylipirteyttä ja tiukkaa itsekontrollia, joita säilytän hätätilanteita varten. Mutta tuntuu kevyeltä, helpolta.



Joku on joskus luullut, että mä aina hymyilen ja joku, että mä aina kiukuttelen.


Mikä on sulle tutuin naama? (Poika ainakin bongasi tokarivin toisen, mutta onneksi muitakin.)
 
Ja kyllä. Istuin oikein itseäni kuvaamaan. Ja vielä irvistelin ja kaikkea. Noloa. Ja sitten mä alan miettiä, että pitääkö mun täällä avautua kaikista identiteettikriiseistä. Ei varmaan pidä, mutta saan. Yksi juttu, mitä mun pitäisi vielä opetella, ois olla nolostelematta aiemmin tekemiäni, sanomiani ja tuntemiani juttuja. Luottaa siihen, että jos mä nyt päätän, että tää on ok, ei mun tarvi vuoden päästä miettiä, että kuinka mä nyt niin...






14 kommenttia:

  1. Eka tunnistuspojo meni tokarivin vikalle. Seuraava kolmosrivin neljännelle tai vikarivin ekalle.

    Näitä pohdin itekin aika-ajoin. Huomaan, että en kirjoita fb:ssa nykyään kovinkaan avoimia, jos koskaan. Mua ahistaa, jos puolitutut tietää liikaa. Ventovieraat ei ahista. Kumma juttu.

    Ai niin, superkivat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on totta, tuo puolituttu-ventovieras -juttu. On yllättävän helppoa antaa vieraille semmoista valikoitua yksipuolista kuvaa (ja kertoa siis arkojakin asioita), kuin antaa tutuille semmoista tietoa, mikä ehkä muuttaa niiden suhtautumista muhun. Kai sitä vähän pelkää, että oonkohan mä sen mielestä vähemmän ookoo, jos oonkin tämmönen ja tommonen...

      Poista
  2. Mulle jostain syystä toi ihan eka kuva tuotti paljon muistoja. Siitä tulee mieleen se kun repeet nauruun tai joku semmonen :).

    Näitä kuvia kattoessani tuli sellanen epätodellinen fiilis, että kuka tää tyyppi on ketä katon. Tunnenko sitä ollenkaan? En tiedä saatko kiinni ajatuksesta...Mut ku katoin vähän pidempään niin kyllä mä sut sit muistin ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, mukava valinta! :) Ja tiedän kyllä tuon tunteen, itellekin tulee joskus ihan tutuista ihmisistä sellainen epätodellinen olo, kun katsoo liian pitkään ja tarkasti, ku on tottunut katsoon vain ohimennen. Joskus omakin naama tuntuu vieraalta, sekin on omituista. Muistan kerran telkkaria katsoessani säpsähtäneeni miettimään, että miltäs mä näytänkään, enkä muistanut ollenkaan, en millään, vaikka kuinka yritin! :D

      Ja kyllä sä tunnet mut. ;) Te sukulaiset ootte siitä erityistärkeitä ystäviä, ettei teille edes voi esittää mitään muuta kuin on, kun ootte olleet naperoista asti näkemässä - no, kaiken. :)

      Poista
  3. Mulle oot tuo eka rivin toinen vasemmalta,puhutaan vissiin aina niin vakavia ? Ja 4.rivi viimeinen se mitä faari haki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, oon kyllä varmaan hyvää seuraa teillä?! :D

      Poista
  4. Osui ja uppos nuo sun ajatukset, story of my life! Tuntuu että on kotiminä, työminä ja jopa eri minä eri kavereille. Ja vieläpä eri minä oman pääni sisällä ja sitten se mitä ulospäin uskallan olla. Joskus kun sanotaan "oo vain oma ittes" en oikein tiedä millainen se sitten oikiasti on...?! Välillä haaveilen, että tohtisin julkituoda mielipiteitäni rohkeasti. Vastarinnasta provosoitumatta/loukkaantumatta/ärsyyntymättä... Kai sitä jotakin hyväksyntää hakee sillä, että aina vain myötäilee muiden mielipiteitä. Nyt tuntuu, että oon vaikka homoista, luonnonsuojelusta tai musiikista sitä mieltä mitä kussakin seurassa kulloinkin on korrektia ja yleisesti hyväksytyimpää. Tälläisen yläpuolelle pääseminen olis kyllä yksi päätavoitteistani seuraavan kymmenen vuoden aikana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin allekirjoitan jokasen sun lauseesi tuosta. Juuri näin. Jotenkin yllätyn, että säkin ajattelet noin. Kun oot niin normaali, ja sitten on noin hönttejä ajatuksia. ;D Haha. Mut vakavissaan, sä oot niin cool, ettei kukaan tykkäisi susta vähemmän, vaikka olisitkin joistain asioista eri mieltä, kuin joku toinen. :) Ja toisaalta yritän ite opetella aatteleen, ettei sekään oo mikään välttämättömyys, että kaikki tykkäis musta...

      Poista
  5. Keskimmäisen rivin toinen oikealta (meniks nää oikeet ja vasemmat ny miten..?) Ja alimman rivin toinen myös oikealta. Tämähän oli hauska juttu, ja minusta on jotenkin todella upeeta että ihmisissä on monia puolia, ja että joku osaa olla korrekti kussakin tilanteessa.

    Mulla kun on ihan päinvastainen ongelma, Mää oon aina tämmönen...Mää en vaan osaa olla hiljaa kun pitäs, enkä puhua hianosti kun pitäs, tai nauraa sosiaalisesti muka-hauskoille-työkaverien-jutuille. Sitten aina jälkeenpäin hävettää, olinpas taas maalainen, juntti, mitä mää ny sillai sanoin, olisko pitäny panna varkut verkkareitten tilasta...

    Onks tää ny sitä kolmenkympin kasvukautta (ei siis kriisiä) kun pohtii itteensä kauheesti, kuka mää oon, oonko mää ny koko lopun elämääni tämmönen aikuinen? Jaa aikuinen, ei, em mää oo aikuinen...viä!

    Olipas pitkä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, enpä oo aatellu, että tosiaan tuokin voi tuntua ongelmalta! :D Vaikka ei sillä, kyllä tälläkin käytöksellä joutuu kotona miettimään, että mitä mä nyt oikein sanoin ja miksi. Kun tajuaa, että enhän mä edes oikeestaan aattele niin, vaan ihan toisella lailla. Kun jollain hetkellä vain tuntui, että PITI sanoa niin ku sanoi. Kyllä tämä varmaan on sitä kasvukautta! Sehän on ihan positiivinen asia. Eikö? Pitäisi vaihtaa otsikoksikin "julkinen kasvukausi". Se oiskin paljon parempi. :)

      Poista
  6. olipas ajateltavaa.. Mietinpä tässä omia kasvukausiani läpi käyden että todella, kyllä sitä on kuin kameleontti joka vaihtaa väriänsä ympäristön mukaan. Joku tuossa kirjoitti että kun pääsisi sen yläpuolelle. Ehkä sitten kun on tarpeeksi vanha.. mutta jo se että oivaltaa mihin haluaa itsensä kanssa päästä on jo aika hyvin. Sanoisin minä. Että kyllä se siitä Heidi. Ja olet oikeasti rohkea kun jaat ajatuksiasi. Me ei bloggaajat seurataan ja ihaillaan.. ja välistä uskalletaan joku kommentti heittää ilmoille. Ja ihan vaan mielekiinnosta, kuinkas rinsessa nukkuu yönsä? Tepsikö sankari-isä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän kommentista, ja teitä muitakin. <3 Ihanasti rohkaisette ja toisaalta helpottaa kuulla, että muillakin tosiaan on samoja ajatuksia. Ja voihan sitä olla muuallakin rohkea, kuin blogissa, että tsemppiä vain muillekin pohtijoille, niihin oikean elämän tilanteisiin.

      Sankari-iskä ja Prinsessa ovat nukkuneet yönsä about yhdellä tutinlaitoilla (tai hyssytyksellä), n. klo 22-08. Että sanoisinko kokeilua jymymenestykseksi, kun en ylistävämpääkään sanaa keksi! :D Toivottavasti jatkuu yhtä loistokkaasti, kun siirryn itsekin makkariin ja nukuttelijan/hyssyttelijän tehtäviin.

      Poista
  7. Ai kun ihana postaus! Lyhyen blogituttavuuden jälkeen, omasta mielestäni sinua kuvaa parhaiten kolmen ekan rivin viimeiset kuvat :)
    Ja hei, älä nolostele tekemisiäsi tai sanomisiasi, jokaisen pitäisi olla spontaanimpi.
    Nykyään tuntuu että maailma menee ihan liian vakavaksi, ei aikuisuus tarkoita harmaata arkea ja tylsyyttä.
    Minäkin nolaan itseäni ihan jatkuvasti.. viime viikolla kävelytiellä liukastuin ja kaaduin, ja jotenkin spontaanisti pääsi huudahdus: Ei sattunu! Vastaantulija tokaisi että se on hyvä se..
    Sainpahan ainakin yhden ihmisen hymyilemään ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas hauska kuulla, että blogiminäkin on tuon näköinen, edes joidenkin mielestä! :) Välillä tuntuu, että päivitykset on tommoista alarivin keskimmäisen luokkaa.

      Mutta oot ihan oikeessa, liian tylsää ja vakavaa pitäisi muka olla. Ihan mahtava toi sun ja vastaantulijan kohtaaminen! ;D Ihmisten pitäisi enemmän liukastella (toki vain silleen, ettei satu).

      Poista