14.4.2013

(En ole ihan) rätti


Puuhastelin virkkausinspiraation jatkuessa tiskirätin. Tongin lankalaatikosta puuvillalangan, vaikka pikainen perehtyminen asiaan antoi ymmärtää, ettei se ole imukykyisin vaihtoehto. Vai nopeasti kuivuvin, en muista. Mutta ei paras kuitenkaan. Kaupasta mukaan tarttui myöhemmin tällä ajatuksella harmaa bambulanka, joka tuntuu kyllä tosi ihanalta sormissa! Mitähän ylevämpää siitä voisi tehdä, kuin tiskirätin?




Itse oon yllättävän hyvässä kuosissa tämän hullusti alkaneen viikonlopun jäljiltä. Pienempi on kyllä edelleen kipeä, mutta jotenkin kaikki on sujunut sopivasti lomittain ja sopivasti päällekäin. Ja toinen yö sujui edellistä paremmin, vaikka taas noustiin lääkitsemään ja sylittelemään itkuista ja kuumeista pientä.

Ja sitten vielä teille pohdittavaksi tämmöinen ihan hypoteettinen tilanne:
Jos sinulla olisi kaksi lasta (vaikkapa 1v. ja 3v.) ja saisit työtarjouksen (mahd. 20-24 h/vko), työmatka 30km (tarvitsisitte toisen auton), niin mitä tekisit? Ihan siis tämmöinen kuviteltu tilanne... Heh... Huoh...



10 kommenttia:

  1. En oikeesti tiiä mitään tuosta hypoteettisesta tilanteesta, mutta...

    Voisin kuvitella, että kun päätös (kumpi vaan) on tehty, niin siihen voi sitten tottua. Ja jos se osoittautuu vääräksi päätökseksi (kumpi vaan), niin sitten voi päättää toisin.

    Lisäänpä vielä yhden mausteen soppaan: jos tunnit jää alle velvollisuuden (23-24), se pienentää tiliä aika paljon. (Varmaan tiesittekin sen, ja ootte laskenutkin ehkä jo kaikilla mahdollisilla tunneilla.)

    Niin, pitikö mun olla avuksi?! Lupaan muistaa! Ja olla ajatuksentasotukena! Ja kaikkia muita etäviisauksia ja avunantoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sepä se, kun siis taloudellinen syy oisi ehkä painavin tuossa töihin menemisen vaakakupissa, ja tosiaan aika plusmiinusnollaksi jäisi, varsinkin alle 24h:lla... Ja toisaalta luulen, että yhtä paljon työllistäisin itseäni, tuntimäärän heitosta riippumatta. Nyt tuntuu, että kotiäitiys ois rohkeutta ja töihin meno nöyrtymistä taloudelliselle helppoudelle ja kieltäytymisen vaikeudelle. (Tulikohan lauseista liian monimutkaisia ja vääränlaisia?) Eilen olin eri mieltä.

      Poista
  2. Oletpa ollut nopea ja tuottelias virkkauksissasi! Bambulanka on tosiaan aivan ihanan tuntuista.

    Minä olen joskus ollut tuommoisessa tilanteessa mutta autoa ei sentään tarvinnut ostaa eikä edes käyttää. Taloudellista hyötyähän tuosta ei taida juuri syntyä, autoilu on niin tolkuttoman kallista. Mutta saattaisihan siitä kenties poikia sitten jotain enemmän? Itse käyn kokopäivätyössä (pienellä palkalla) nykyään ja tuntuu siltä ettei siitäkään jää paljon mitään käteen, hoitomaksut, veroprosentin nousu ja asumistuen loppuminen rokottaa kaiken "ylimääräisen" :(.

    Mutta nykyisen ihanan työn sain siten, että tein parin päivän sijaisuuksia vanhempainvapaan lomassa. Puolensa ja puolensa, tsemppiä ratkaisuun! Ja jos vaikka päädyt jäämään vielä kotiin niin uusiakin tilaisuuksia varmasti tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin jokainen kommentti, joka muistuttaa taloudellisesta plusmiinusnollasta tsemppaa mua jäämään kotiin. Hmm... Ja sitten voisin miettiä niitä sijaisuuksia, jos tuntuu, että ratkaisu alkaa tökkiä. Ja tuleehan niitä äitiyslomien sijaisuuksia ym. yllättäviä varmasti pitkin vuottakin...? Pitäisi vain päättää ja olla tyytyväinen. :)

      Poista
  3. Mä edelleen nään sut niiin jossain kansalaisopiston iltakurssilla, vaikka joku lasten taidehässäkkä. Saisit olla kotona, ja Mr Pii sais oman iltansa lasten kanssa ja sulla olis joku ihan oma juttu. Ja siihenkin voi satsata yllättävän paljon ;) (onks se hyvä vai huono, en tiedä)

    Mut en tiä sekottaaks tää nyt enemmän vai mitä, mutta kunhan hypoteettisesti pohdin...heh

    Vaikka tätä tilannetta en ihan osaa kuvitella, niin jotenkin yleisellä tasolla aattelen et lasten on hyvä olla kotona, vaikka sitten ei niitä hienoja leluja tai matkoja tai vaatteita sitten saataiskaan. Tsemppiä pohdintoihin, ja niin kuin edellä jo sanottiinkin, niin se päätös jonka teet on sitten se oikea päätös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aattelin ensin, että kurssilaisena. ;D Mutta kieltämättä itekin aina välillä koitan miettiä, että mitäs sitä muuta voisi tehdä, kuin opettaa. Jotain, mitä ei tarvitsisi ehkä tehdä ja valmistella niin antaumuksella (varsinkin kun vielä ei oo muodostunut semmoista rutiinia tuon työn tekemiseen).

      Mutta kyllä mä kans uskon, ainakin pienemmän kohdalta, että kotona olisi parempi. Isompi varmaan hyötyisi leikkikavereista, mutta tuskin niiden vähäisyyskään haitaksi on. Hmm... Tein äsken listaa eri näkökulmista ja kyllä plussia tulee molemmille puolille. Toiselle puolelle vähän enemmän, päivästä riippuu kummalle. Eli kyllä tässä nyt vain täytyy päättää, mistä näkökulmasta miettii, ja sitten vain päättää.

      Valtavan järjettömiä lauseita. Minä poljen, mutta kukaan ei ohjaa. ;)

      Poista
  4. Mä vähän täällä kans hölisen. :D Sä varmaan muistatkin, että mä tein sijaisuutta kun pienempi oli vähän alle vuoden. Olin joka toinen viikko 2 työpäivää ja jokatoinen vaan päivän viikossa töissä. Ja isovanhemmat pystyi hoitamaan sen ajan, joten ei mennyt hoitokustannuksiin rahaan ja toinen autokin löytyi jo ennestään silloin. Mutta jos olisi pitänyt hoitoon viedä, ja jos tunteja olisi ollut enemmän, ja jos olisi pitänyt auto ostaa niin en varmaan olisi lähtenyt. Olen ikionnellinen isovanhempien avusta, jolloin sain itse vähän enemmän kuukaudessa rahaa, ja sopivasti kokemusta ja "omaa aikaa". Mutta enempään en olisi varmasti venynyt siinä vaiheessa.
    Kesän olin kokopäivätöisssä 2kk ajan ja syksyllä taas jatkoin 2 pv viikossa mallilla kaksi kuukautta. Mutta sitten tuli ahdistus, että olen ruvennut käymään töissä kun pieni oli vasta alle vuoden. Piti peruuttaa ja pitää hoitovapaata ihan kunnolla että sain nauttia vielä pienistäni ihan kokonaan. Ja sillä tiellä ollaan edelleen. :) aika kulunut hurjan nopeasti kotonakin! ja sata kertaa mennyt hermot, mutta en mä silti vaihtaisi. :D

    Jos yhtään tuntuu siltä, että jälkeenpäin harmittaa, niin kannattaa kuunnella. :) mutta jos tuntuu siltä, että tuosta hommasta jää jotain käteen niin sitäkin kannattaa miettiä. :) Mutta jos nyt jo teit vaikutuksen, niin varmasti teet sen myöhemminkin jos nyt ei vielä ole sulle sopiva aika. :) tsemppiä päätöksien tekoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset hoitojärjestelyt ois kyllä luksusta! Madaltais kynnystä kivasti.

      Ja Erittäin Hyvä Pointti tuo "jos tuntuu, että hommasta jää jotain käteen". Jos ei rahaa juurikaan jää, ja sitä kokemusta kerkiää myöhemminkin hankkia. Niin... Hih, no tänään yritän muutenkin löytää enemmän pointteja kotiin jäämisen puolesta. Ja ehkä ihan vakuuttavaa on sekin, että juurikin siis tänään haluaisin jatkaa kotiäitiyttä: tänään, kun isompi on ollut rasittavan uhmakas ja kiljunut mun tärykalvot hajalle (oikeasti tuntuu siltä), minä oon nuhjuinen, väsynyt ja kiukkuinen ja pienempi edelleen kipeä kitisijä. Tänään, vaikkei oo yhtään tuntunut, että olisin tässä "työssä" kovin hyvä. Mutta mielekkäin "työ" tämä silti on, kaikista maailman töistä.

      Ja ajattelisi, että tällä alalla arvostetaan sitä kotonakin tehtävää kasvatustyötä...?

      MUTTA: jos kyse olisi huomenna alkavasta työstä, vastaus olisi "ei", vaan entäs kun pitää nyt sitten miettiä sinne kaukaisuuteen?

      Poista
    2. Puhutaanko me nyt syksystä, elokuusta? :) syksyyn on oikeastaan enää yksi,kaksi.. kolme ja puoli kuukautta? joten ei enää niin kovin pitkä aika. Mutta jos päädytkin työelämään, niin et sie ainut äiti ole sielä. :) Musta tuntuu että tuttavapiirissä todella moni on palannut töihin heti äitiysloman jälkeen. Ihan henkilökohtaisesti itse en haluaisi laittaa niin pientä hoitoon (tai omaa siis), mutta kyllä mä ymmärrän jos joku muu haluaa. :)
      Vähän kuitenkin tsemppaan sua asteen enemmän siihen kotimaailmaan, sielä saat hurjasti erilaista kokemusta! :D

      Niin ja tuli vielä mieleen tuosta "ajattelisi että tällä alalla arvostetaan sitä kotonakin tehtävää kasvatustyötä." Niin uskon kyllä että arvostetaan! Mulle kun tarjottiin erästä työtä viime marraskuusta lähtien niin mun oli pakko kieltäytyä vedoten lapsiin. Työnantaja sanoi ymmärtävänsä todella hyvin ja hän koki sen niin päin että hänen mielestä on tärkeämpää että lapset saa olla kotona mahdollisimman pitkään. (Tuli hyvä mieli siinä tilanteessa!)

      Poista
    3. Niin, se on kyllä oikeasti ihan pian. Ei vain tajua, kun ei kuulu sitä kesääkään. ;)

      Nyt on jo useemman päivän ollut semmoinen olo, että päätän jäädä kotiin. Ei kai se ois kuin soittaa ja kertoa vielä niillekin, joita tieto ehkä eniten kiinnostaa. (En ainakaan usko [ja vielä vähemmän toivon] niiden lukevan tätä, heheh..)

      Poista