10.12.2015

Todellisuus videon läpi



Eilinen joulujuhla. Korvat punaisina katsoin omieni toilailuja: kädet puuskassa, kiukuttelua, vähän itkua ja huutoakin, rock-asennetta ja villiä triangelin kilkutusta väärässä kohdassa, ylienergistä riekkumista ja tirskumista. Vähän salaa ylpeilinkin, että noi tänttärät on mun omia. Että katsokaapas, kun löytyy asennetta.

No, katsoin kotona pätkiä videolta. Miten en muka paikan päällä huomannut, että siinä kuorossa oli 15 muutakin tänttärää omine koreografioineen? Että joku muukin kaivoi kapulalla nenää ja pyöri hyrränä paikallaan koko laulun ajan. Hakkasi soitintaan, kun olisi pitänyt olla hiljaa ja murjotti osallistumatta esityksiin. Miten se jäi hahmottamatta silloin? Hämmentävää, miten todellisuus voi tuntua niin toiselta, omasta olosta tai kuvakulmasta riippuen.

Kotiin tultuamme illalla kysyin, että saanko nyt kuitenkin kehua heitä (isompi vannotti lähtiessä, että älä sitten äiti puhu mulle mitään esityksistä). "No joo, mutta älä sano siitä paimenjutusta mitään." Siispä en täälläkään sano. Muuta, kuin että videolta voisi paimenellekin valjeta, ettei asia näyttänyt yhtään niin vakavalta, kuin miltä varmaankin tuntui.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti