Ristiäisvalmisteluissa ollaan haluttu päästää itsemme helpolla. Leipomukset tulevat muualta, joten suurin stressi on sillä vältetty. Kummasti kuitenkin hermostuttaa siivoaminen (tai lähinnä sen kannattamattomuus ja tiheän imun vaiheen takia siihen kykenemättömyys). Ja jännittäähän se aina, että saako kaiken järkkäiltyä sellaiseksi, kuin päässään on nähnyt. Tiesinkin olevani pahalla tuulella juhlien alla, mutta kieltämättä se silti harmittaa, kun tähän asti kaikki on ollut niin auvoista.
Ristiäisperinteitäkin meillä on ehtinyt muodostua: on mummin suvun pöytäliina ja äidin suvun kastemalja. Kastemekon olen tehnyt esikoiselle, samoin kasteliinan, johon on kirjailtu lasten nimet ja kastepäivät. Tuntui oudolta kirjailla tulevan nimeä, mutta toisaalta muistan edellistenkin nimien tuntuneen vähän vierailta ennen virallista käyttöön ottamista. Huomenna aletaan sovitella nimeä suuhun. Vauvaan se kyllä jo mun mielestä hyvin sopii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti