19.5.2015

Raskausaika ja läheisyys



No niin, ihan ensinnäkin joudun tuottamaan pettymyksen, että otsikko ei viittaa mihinkään kamalan intiimiin asiaan. Vaan tällaiseen, että ihan ensimmäisen raskauden ensimetreiltä alkaen on nukkumaan mennessä ollut vieruskaverille hämmentävät uudet säännöt:

Ei saa laittaa jalkaa mun yli.
Ei saa laittaa kättä mun ympärille.
Ei saa pitää kädestä niin, että mun käsi jää alimmaiseksi.
Ei saa oikeastaan olla mitenkään niin, että tuntisin oloni kahlituksi (nuo yli menevät kädet ja jalat tuntuvat siltä myös).
Ei saa olla puolta metriä lähempänä kasvoja, tai en saa kunnolla hengitettyä.
Ei saa tulla sängyssä liian lähelle, koska vaivalla löydetty hyvä asento menee epäbalanssiin.
En tule kainaloon, eikä saa halata.

Tilan tarve tuntuu pakottavalta. Jotenkin suorastaan vaistomaiselta. Siksi kiinnostaisikin tietää, onko muilla muuttunut raskausaikana se, miten lähellänne saa olla. Että onko se jokin luonnon sanelema ikiaikainen juttu, tarve vetäytyä turvakuplaan vauvansa kanssa?

Ja tämä on siis ihan fyysistä. Henkisellä tasolla kaipaan läheisyyttä ja hellyyttä paljonkin. Vain vähän tavallisesta poikkeavassa muodossa. Höyhenenkevyin kosketuksin ja mieluummin hymyinä ja sanoina, kuin rutistuksina ja kainalona. (Niitäkin kyllä kaipaan, vaikkeivät nyt maistukaan. Vähän niin kuin Kotipizzan lankkuvege...) Toiselle voi vaan olla hiukan hämmentävää, että se etusormella käsivarren hipsuttaminen on joinain iltoina ihan siinä rajoilla, että saako niin liki tulla, vai ei.

Kuka jakaa tunteen, vai oliko tämä sittenkin ihan omituista ja poikkeuksellista?





8 kommenttia:

  1. Tuttu juttu ja muistot.Oon neljä(kymmentä) kertaa sanonu että kyllä mä synnytän,kunhan joku odottais mun puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei oo kyllä mitään elämän parasta hehkuaikaa tämä itselläkään. Vaikka oma kiehtova jännityksensä näissäkin kuukausissa tietenkin on. :)

      Poista
  2. Hahaha! Oon iloinen etten oo ainut jollekka tämä on tapahtunut. Samat tunteet on nyt ollut tämän rintasyötön aikanakin. Poor Josh! No, ei se pitäisi olla loputtomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, samat tuntemukset taitavat jatkua imetysajallekin jossain määrin. Onneksi sen jo kolmannella ja neljännellä kerralla tosiaan muistaa, ettei tilanne oo loputtomasti tällainen. ;)

      Poista
    2. Imetysaika, that's the word I was looking for! Haha.

      Poista
    3. Ei tuo rintasyöttökään ollut yhtään outo sanavalinta. Eikun hetkinen, rintaruokinta, niinhän suomeksi muuten usein sanotaan. :)

      Poista
  3. Samat fiilikset on täälläkin ollu odotusaikana, tuo nukkumishomma kolahti niin :D
    Kai se on sitä just, vetäytymistä sinne vauvakuplaan josta plumpsahdetaan ulos joskus imetyksen päätyttyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, sitä vauvakuplaa se taitaa olla. Jotenkin vaan hormonit hoitaa tuohon tilaan? ;) Ei siinä oo takana mitään omaa ajatusta, että haluaisi vetäytyä kuplaansa, vaan tosiaan tuntuu, että siihen omaa kehoa vauhkona suojelevaan olotilaan humahtaa jo ennen, kuin edes pakosti tietää olevansa raskaana. :)

      Poista