6.2.2015

Anna mä arvaan: sä oot opettaja.






Meillä oli töissä yksi hauska sijainen, joka nauroi meille opettajille ihan estoitta. Että jos päivässä on jotain spesiaalia, ja jollei asioiden kulkuun oo selvää suunnitelmaa, niin meidän pasmat menee ihan sekaisin. Me ei osata toimia ollenkaan, tai ei ainakaan mitenkään järkevästi tai yksinkertaisesti. Meillä oli hiihtokisat, joiden aikatauluja ja käytäntöjä ei oltu lyöty näköjään riittävän tarkasti lukkoon, joten oltiin ihan höselöitä, kovaäänisiä ja epäkäytännöllisiä sähliä koko päivän. (Määrittelin itse, se sijainen ei noita sanoja käyttänyt.)

Synnytyssairaaloissa opettajat tunnistaa kuulemma siitä, että kyselevät kaikesta, että miksi näin tehdään ja mitäs nyt tapahtuu ja miten ja milloin ja mitä jos. (Kun taas insinöörit tunnistaa kiinnostuksesta salin laitteisiin.)

Pulmapelimyyjä jossain markkinoilla tunnisti mut opettajaksi, kun en saanut rauhaa ennen kuin sain ratkaistua pulmat. Totesi, että seison siinä joko tuntikaupalla, tai ostan pelin. Ostin suosiolla heti. Sudokutkin pitää muuten vängällä ratkaista, vaikka huomaan, etten oikeastaan edes kauheasti nauti siitä. Mutta ei voi jättää kesken.

Äiti tunnistaa asiakaspalvelijana opettajat hössötyksestä (ja totesi muuten mulle jonkin tuollaisen tilanteen jälkeen, että susta tulis hyvä ope. Siis silloin, kun en vielä sillä tiellä ollut). Ja eräs toinen asiakaspalvelija pitää opettajia hankalina asiakkaina. Uskon senkin.

Mua aina välillä naurattaa, kun opettajat voivat puhista niin vakavissaan jostain ei-niin-vakavasta työasiasta, kuten kadonneista värikynistä tai kömpelöstä yhden sanan lunttilappuepäilystä. Mutta humpsahdan samaan vakavistelutapaan ihan tuosta vaan.

Ulkoisia opettajan merkkejä ovat ainakin Marimekko, Aarikka ja huopakangasliivimekot. Itsessäni näitä merkkejä ei tokikaan ole, mutta kuvaa katsomalla näen itsekin, että jotain opea munkin lookissa on... Te ulkopuoliset osaisitte ehkä sanoa paremmin, joten antaa palaa! Kertokaas, mistä ja miten kaukaa te tunnistatte opettajat? Lupaan ottaa huumorilla.



17 kommenttia:

  1. Jäävi täällä, terve!
    Mikä sinussa, tai minussa, on ihmisyyttä, mikä opettajaa? Huoli siitä, ettei ketään vaan jätetä junasta, leikeistä, matikan tahdista? Kenties into askarteluun? Lomahehkutukset?
    Mulle on vain opettajat sanoneet, että oon ilmiselvä opettaja. Silti kammottavimman (totuuden) olen kuullut 13-vuotiaalta, joka joutui viettämään iltaa vastavalmistuneiden opettajien kanssa. Koko ilta puhuttiin kuulemma töistä eikä ollenkaan kauniisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmaan ollut kauhea tilanne myös sille 13-vuotiaalle! :D Mutta kieltämättä opeporukan juttutuokiot ei välttämättä aina ole kaunista kuunneltavaa ulkopuolisen korville, tunnen piston. Vaikken pahaa olekaan tarkoittanut.

      Lomahehkutuksista kyllä opet ainakin tunnistaa, jos ei muuta. ;) Susta en kyllä osaa sanoa, että ootko "ilmiselvä opettaja", kun mun silmissä tietenkin oot. Mutta se taitaa johtua vain siitä, että tiedän. :)

      Poista
  2. En osaa vastata kysymykseen, mutta totta, oot kyllä ihan opettajan näköinen!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tarvinnut edes lavastaa. :D Yritin etsiä jotain kouluaiheista kuvaa kuvituksksi, kunnes tajusin itse olevani sellainen. :D

      Poista
  3. Toinen jäävi, hei!
    Oot kyllä opettajan näköinen noissa kuvissa!
    Mutta mikä sitten on sitä, että on jo opettaja, ja mikä sitä, että jostakusta kannattaa ja pitää tulla opettaja. Tuleeko ominaisuudet siitä seurasta, ympäristöstä ja itse työstä vai onko ne sisäsyntyisiä? Tiedä häntä, mutta itse olen "ne" piirteet myös itsestäni huomannut ;) Ja ihan tosissaan pilke silmäkulmassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sekin kyllä on, että seura tekee kaltaisekseen. Tosin kyllä okl:ssäkin oli jo "samanhenkistä" porukkaa... Tai ehkä siellä oli muutamaakin ihmistyyppiä/opetyyppiä, mutta oli todennäköistä, että löytää itselleenkin mieluista seuraa. :) Mutta kieltämättä työelämässä korostuu omassa luonteessa sellaiset asiat, jotka taas kotiäitinä hautautuvat jonnekin muiden piirteiden alle. :)

      Poista
  4. Opettajat kyllä tunnistaa, hyvässä ja pahassa. ;) Sen enempää ei kommentoi. Mut joo, näistä kuvista voi ainakin päätellä että olet opettaja. Ilmeet, nuttura (!), silmälasit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mut tunnistaako hoitajat jostain?

      Poista
    2. Haha, sunkin kommentteja tässä vähän ajattelin, mutten halunnut sun ammattikunnan puolesta referoida enempää niitä. ;D Mutta että tunnistaako hoitajat? Hmm... En ehkä itse ainakaan keksi mitään yhdistäviä piirteitä. Hoitajia taitaa olla aika monenkirjava joukko? Tuntuu olevan lempeitä ja ronskeja, pehmeitä ja kovia, hissukoita ja rääväsuita. Ainakin oman kokemuksen mukaan, ja kaikki näistä ihan lämmöllä sanoin. :) Toki tietyistä ihmisistä heti ajattelee, että toi sopisi semmoiseen työhön, muttei ne silti ehkä ole itsestäänselviä? Ainakaan mulle. :)

      Poista
    3. Mietin tunnistaako muita ammattiryhmiä helposti, mutta en kyllä keksi muitakun insinöörit ja opettajat. Hoitajat ehkä on tosiaan melko kirjava joukko, niitä ei heti tunnista. Toki opettajistakin löytyy poikkeuksia, ei kaikki todellakaan ole samanlaisia. On sellaisia ihanan pehmeitä opettajia ja sitten on niitä, jotka pitää jöötä ja kokevat tietävänsä mitä tekevät. Ja sitten on jotain siltä väliltä. Toisaalta aika jäävi olen minäkään mitään sanomaan, kun kaveripiiri ja perhepiiri sisältää pääosin opettajia. :) Ja nehän on kaikki vain ja ainoastaan ihania ja hyviä tyyppejä. :)

      Poista
    4. Jep, opettajista kyllä löytyy muutamaakin erilaista ihmistyyppiä, joihin on kiva heidät/meidät lokeroida. ;) Silleen leikillään ainakin, eihän se oikeasti ihan niin mustavalkoista oo. Mutta jos sun lähipiirin opettajia, varsinkin meitä sukulaisia mietitään, niin meillähän on ihanuus ja hyvä tyyppeys geeneissä, heheh! ;D

      Poista
  5. Rillit? Nuttura? Olen myös vähän jäävi, lähipiirissä on peräti viisi (!) opettajaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika perinteiseltä opelta kyllä kieltämättä näytän, noloa! :D :D Mutta hei, sähän oot hyvässä seurassa! ;D Heh...

      Poista
  6. Hmm... Jos koulussa on hiihtokisat (tai mitä vaan tavallisuudesta poikkeavaa) ja kaikesta ei ole sovittu tarkkaan, niin lopputulos on yleensä kaaos. Joten se hössötys on ihan aiheellista! :D

    Mä en varmaan näytä tarpeeksi opettajalta, koska kerran kun olin kasiluokkalaisten valvojana metsäpäivässä mua luultiin yhdeksi oppilaista. Olin silloin 28v, eli tuplasti niiden kasiluokkalaisten ikäinen :)

    Sulle on mun blogissa haaste: http://amria2.vuodatus.net/lue/2015/02/ilahduta-bloggaajaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, kaaos siitä tulee. ..öh, joka tapauksessa. :D Ja sen sijaisen mielestä me opet ei oikein selvitä kaaoksesta, kun ei osata improvisoida. Paitsi jos on ennalta sovittu, että improvisoidaan, niin sitten kuulemma onnistuu. ;D

      Mä oon onneksi niin pitkä, että mua ei sekoiteta oppilaisiin! :D

      Mutta hei, kiitos haasteesta! Mä oonkin saanut sen nyt kahdesta paikasta, joten panokset kovenee! ;D

      Poista
  7. Opettajat vauva/perhekerhossa tunnistaa kyllä hyvin. He höpöttävät koko ajan omalle lapselleen, kehuvat/kannustavat tai antavat muuten vain kommentoivat lapsen tekemisistä. Jos ei puhuta lapselle, puhutaan lapsesta.

    Opettajat ovat siis kovia puhumaan, puhuvat rohkeasti, avoimesti ja kuuluvasti kaikille. Ja opet on aina innolla ja kuuluvasti mukana laulamassa ja leikkimässä. Tai ainakin ne kaks äitiä kerhossa, joiden tiedän olevan opettajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tunnistan itseni, ainakin höpöttämisestä! :D Joskin mä oon sitten laululeikkien aikana ollut välillä myös se taka-alalle jäänyt kuiskuttelija, jolle on jopa joskus sanottu "shhh"... Noloa! :D

      Poista