26.2.2015

Pitäkää lomanne.



Huoh. Voisi kai sitä ihminen olla kiitollinen lomaviikostaan. Ja koittaisi muistaa sanoneensa, että no, ei se mitään, vaikka loma menisikin sairastellessa. Mutta kun ei. Kun pännii.

Lomahan alkoi etukäteen, kun flunssa iski yhteen. Ja se yksi valvotti. Sitten se iski toiseen, ja takaisin vielä ensimmäiseen. Nyt se on iskenyt muhun. Jokainen lomayö on siis enemmän tai vähemmän kelloa katsellen ja sängystä ylös pomppien vietetty. Päivät on menneet kitistessä, itkiessä, riidellessä, pinnaa venytellen (on muuten venynyt ihan ihailtavan hyvin, vaikkei nyt tämän tekstin perusteella uskoisi), neljän seinän sisällä, lääkitsemisaikatauluja laskeskellen.

Ja tällä hetkellä kuuluu pikkusängystä toista tuntia putkeen jatkunut ÄIIIIITIIII, ÄIIIIITIIII, ÄIIIIIITIIII, jonka syystä en oo päässyt kärryille. Varmaankin yliväsymystila. Oon kyllä ollut peittelemässä, hyssyttelemässä, istuskelemassa huoneessa, komentamassa takaisin sänkyyn, irrottelemassa pinnojen väliin itsensä tahallaan tukkinutta kiljujaa, siirtämässä pois tieltä nallea, joka on mystisesti mennyt hänen tyynylleen taas ärsyttämään, puhumassa pehmeitä, silittelemässä ja ilmoittamassa, että nyt nukutaan. Viimeisin ilmoitus oli tyly: "Älä huuda. Menen työhuoneeseen." Uskokaa tai älkää, juuri tähän mennessä kirjoitusta hän on hiljentynyt. Halleluja.

Mä. Oon. Niin. Väsynyt. Ja niin surullinen siitä, että mun lomani oli nyt sitten tämmöinen. Ja että loman viimeiset päivät sairastan näköjään itse. Etten päässyt tuloksellisille laukkukaupoille tai hilpeille extemporereissuille.

No. On ollut kivojakin hetkiä, mutta ei kuulkaa tällä hetkellä huvita keskittyä niihin. Sallikaa mun kertoa niistä joskus toiste. Varmasti kerronkin, nyt ryven itsesäälissä. (Tai jos EN kerro, niin älkää silti uskoko tätä tekstiä ainoaksi totuudeksi.)


Siinä teille kaunein poseeraus, mikä nyt tällä alahuulella irtoaa. Sori. Pitäkää hiihtolomanne.





4 kommenttia:

  1. Toivottavasti oli edes suklaata kaapissa. Meinaan niita irtiksia. Ei niita englannin lakuja ;o)

    Halaus!

    VastaaPoista
  2. Jos yhtään lohduttaa, niin meidänkin hiihtoloma meni ihan pieleen. Oltiin koko perhe lomalla, kun mieskin onnistui järkkäämään vapaan viikon. No, esikoinen sairastui maanantaina ja oli kuumeessa perjantaihin asti, vielä lauantaina väsynyt ja vaisu. Siinäpä se viikko sitten meni. Ei tehty koko perheen retkeä Helsinkiin, ei luisteltu tai hiihdetty (no ei olis ollut keliäkään), eikä muutakaan mitä oltiin suunniteltu. Me muut ei oltu kunnolla kipeinä, mutta sen verran nuhaisia ja uupuneita, että en saanut yhtään mitään aikaiseksi, vaikka olisihan tuossa ollut hyvä tilaisuus pestä vaikka keittiön kaappeja. Hukkaan meni se viikko, mutta minkäs näille mahtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, teilläkin noin. :( On kyllä tympeetä, varsinkin jos oli kaikkia hienoja suunnitelmia (meillä ei edes ehtinyt olla). Toisaalta, olipa helpompi jakaa sairaanhoitajavuorot, kun ei tarvi kenenkään olla töistä pois, ja yöllä valvonut aikuinen saa päivällä vähän levätä. Eikä tarvi myöskään miettiä, onko nyt itse työkuntoinen vai ei... Aika laihoja lohtuja?! :D

      Poista