Hiihtolomasta tuli siis sairasloma, joten tultiin kotiin potemaan. Nyt ovat molemmat taas kuumeessa. Vaikka sohvalla kainaloistelu leffamaratonin merkeissä onkin aika tunnelmallista, niin kyllä ne kirkkaana hehkuvat posket ja nyyhkytykset kipeistä koivista, päistä tai masuista tuntuvat äidistäkin aika kurjalta. Puhumattakaan puolen tunnin pätkissä nukutuista öistä...
Oli outoa olla pimeässä mökissä. Yöllä ei mistään kajastanut valoa, vaikka järveltäkin näkee monta kilometriä vastarantaa. Ei ketään missään... Ja silti yöherätysten välissä kuvitttelin jonkun haluavan hiippailla ikkunoidemme takana. Siinä valvoskellessa oli myös mukava (!) miettiä katonrajassa rapistelevien henkilöllisyyksiä ja saada sydäri alas rytisevistä lumista. Kiva olla kotonakin. Uskallan ehkä yöllä vessaankin...
Pelattiin muuten koko perheellä Musta-Pekkaa, hulvatonta! (Eikun pelkkää Pekkaa se nykyään on. Pitäisi nyt opetella.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti