8.11.2013

Liinoja, liinoja, liinoja...



Työhuoneen sijaan oon vapaahetkeni istuskellut olohuoneen sohvalla. No, sanotaan nyt vielä, että VIRKATEN, vaikka varmaan osasitte sen jo päätellä tähänastisten aiheiden perusteella.

Pitsiliina sai pari senttiä ympärilleen lisää, ja muutama pikkukaverikin on jo valmistunut. Näille on jo koti tiedossa, joten saan tyytyväisenä tuottaa niin paljon, kuin sielu sietää ja sormista pääsee.


Jotenkin nautin taas hirveästi tästä kotona olemisesta. Lapset on helpossa iässä, mulla on useammin kädet vapaana näihin omiinkin juttuihin. Juuri tuossa ystävä kyseli, että tuleeko muiden ihmisten vapaapäivistä kateellinen olo. Vuosi sitten omituisella lailla tuli, joten tiedän mitä hän tarkoitti: oma arki kun jatkui ihan yhtä työteliäänä ja samanlaisena tunnista toiseen, viikonpäivästä riippumatta. Nyt päivissä on paljon tilaa, ja miehen vapaapäivät tuntuvat itsellekin vapaapäiviltä.

Hauska uusi asia tässä arkirytmissä on mahdollisuus kavereiden lautapeli-iltoihin, joita kovasti oon kaivannut. Kun pienet nukahtavat, soitetaan pelikaverille, joka putkahtaa parissa minuutissa paikalle. Pelataan yksi peli päästään vielä ihmisten aikoihin nukkumaan. Vähän kyllä mietin, että pitivätkö pojat mun pelikäyttäytymistä tylynä: keskittymiseni kohdistui muiden pelivuorojen aikana tietenkin mihinkäs muuhun kuin virkkaamiseen... (Pelivinkkaus: Power Grid)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti