Mun täytyy nyt vielä harjoitella tätä haaveiluasiaa. Opetella, ettei unelma ole sama kuin suunnitelma, ja että unelmointi voi olla höpsöä hupsuttelua vaan. Tai sitten en unelmoi, ei sekään varmaan väärin ole. Suunnittelen mieluummin. Parasta oli vihon askartelu. Ehkä tästä tuleekin vain päiväkirja 52?
*
Asiasta ihan toiseen: poikani on laajentanut taiteellista ilmaisuaan löytämänsä pikkukameran myötä. 162 kuvaa kahdessa päivässä. Nyt kamera on jäähyllä, kun meni räpeltämiseksi ja kiukutteluksi. Mutta esittelenpä teille vähän valokuvaajafaarin tyttärenpojan ensiotoksia. Kohteina tärkeitä, meitä ihmisiä ja kylppärityökaluja. Ja sitten on seassa jotain hyvin abstraktia ja kiinnostavaa. Mukana kuva mm. "ahkeenteuustaan" (=askartelustaan): post it -lappuja soda stream -pullossa. "Ohhoh, katso! Tämä on hieno ahkenteu!"
Aivan selvä paparatsikuvaaja. Pitäis tulla faarin kuvausoppiin,kuinka läheltä saa kuvata.
VastaaPoistaHäntä ei yhtään saanut opastaa, todellinen taiteilija. ;)
PoistaMä oon miettinyt tätä unelmointijuttua aika paljon ja jotain toteuttanut käytännössäkin. Musta inelmointi saa todellakin olla hupsua höpsöttelya, ja sellaisestahan ne parhaat toteutukseen päätyvät unelmat yleensä syntyykin. Mut mun mielestä unelmoinnissa pitäis kuitenkin olla koko ajan läsnä sellanen kutkuttava, hirvittävä, jännittävä ajatus, että jos joskus koksin tämän asian elintärkeäksi ja tekisin oikein kovasti töitä, niin TÄMÄ VOISI TOTEUTUA. Mutta unelmien ei pidä antaa VELVOITTAA unelmoijaa mihinkään. Pitää ajatella, että ne kyllä odottaa siellä unelmien salaisessa arkistossa, ja sen kyllä sitten tietää, kun/jos on oikea hetki. Mulle unelmointi on vähän niin kuin pitäisi koko ajan auki ikkunaa, josta tulee raitista kevätilmaa. Siinä ikkunan äärellä ei oo pakko olla koko ajan, eikä auki pitäminen laske huoneen lämpötilaa, mutta aina kun pysähtyy siihen ikkunan äärelle tuntee konkreettisesti sen, että ulkomaailma on tuolla, ja mä voin mennä sinne jos oikeasti haluan.
VastaaPoistaOlisin voinut näköjään kyllä oikolukea tuon oman tekstini...
VastaaPoistaAi niin, sit tämmösen ohjenuoran oon oppinut ja musta tää tiivistää sen tärkeimmän:
"If your dreams don’t scare you they are not big enough.” - Liberian President Ellen Johnson Sirleaf
Aiheen myötä mietin juuri sunkin unelmia ja rohkeutta toteuttaa niitä. Se on NIIN siistiä! :) Tosi hyvä toi ikkunavertaus, taidanpas ottaa ajatuksen iltapalakseni. Jotenkin pelkään aina, että jos sanoo haluavansa sinne "ulos", niin sen voisi muka tulkita niin, etten tykkää olla "sisällä". Mutta onhan sentään koti aina koti, ja muun maan mustikoitakin pitää välillä käydä maistelemassa.
PoistaOn se nykyajan lapsilla helppoa, kun ei hevillä lopu filmi kamerasta, vaan toteuttaa itseään vaikka millä mitalla! Toista se oli silloin, kun me aloitettiin kuvaaminen kertakäyttökameroilla, joissa oli filmiä se 24+3 kuvaa. Ja sit kun se loppui, niin se loppui :)
VastaaPoistaOon jo pidemmän aikaa aatellut, että kun seuraavaksi nähtäis mursujen kesken, voitais askarrella aarrekartat. Niistä on ollut juttua siellä ja täällä. Jokainen saa leikata lehdistä omia unelmiaan vastaavia kuvia ja tekstejä tai muuten vain kivannäköisiä kuvia, jotka liimataan paperille ja paperi laitetaan talteen pahan päivän varalle. Tai sitten sitä varte, että viiden vuoden päästä se voidaan kaivaa kaapista ja tarkistaa, onko aarteita löydetty ja mitä on vielä etsimättä.
Joo, piti miettiä tarkkaan, montako kuvaa otetaan missäkin roolivaatteissa! ;D Ja kuvan kehittämiseen asti sai sitten elätellä toiveita, että niistä ois muka tullut hyviä. ;D
PoistaSiis tuommoinen aarrekarttajuttukin, äh! Sehän kuulostaa tosi kivalta, mutta jostain syystä se alkaa heti ahdistaa. En vain osaa ottaa rennosti. Pelkään, että toivon jotain kevyin perustein, ja sitten jos joku (tässä tapauksessa sitten minä itse) näkee hirveästi vaivaa sen eteen, enkä sitten saadessani ookaan enää varma, halusinko sitä. Eli ehkä vois tehdä ihan hyvää sellaisen tekeminen. ;)
Illalla mietin hyvän kasan unelmia tai asioita, joita olis joskus kiva saada tai hankkia. Ja ne on kaikki tyylillä "Meidän autotallissa on joskus Mustang."
Poista- Asua oikeassa kartanossa
- Karibian risteily
- Vaellusretki Lapissa
- Uida Kuolleessameressä
- Kirjoittaa ja julkaista kirja
- Voittaa joku hieno palkinto ja olla semi-kuuluisa
- Ostaa kesämökki
- Asua meren rannalla
- Tehdä töitä sielä, täälä ja tuola
- Voittaa lotossa
- Nukkua teltassa
- Osallistua 50 kilometrin hiihtoon
- Remontoida vanhasta kivinavetasta talo
- Kasvattaa lampaita ja olla luomuviljelijä...
Ja näistäkin tais kaikki olla jotain ihan muuta kuin illalla mietin. Mutta sitten myös kekkasin (!), että ehkä meidän erilainen elämäntilanne asettaa jonkinlaiset rajoitukset unelmoinnille. Kun asuu vuokralla, ei ole töitä, eikä lapsia, pitääkin ajatella ja suunnitella ja vähän unelmoida, että missä olis kiva ja mitä siellä haluais tehdä. Sitten kun tuollaisia "rajoitteita", niin ne tietenkin myös rajoittaa sitä unelmointia, kun on mieleen puskee ajatus, että eihän tuo voi onnistua, kun me asutaan nyt täällä ja ei me voida sinne lähteä, kun on tämä talo ja nämä lapset... Eli ehkä täytyy siis koittaa keksiä erilaisia unelmia tai sitten unelmia kauemmas, sitten kun olen eläkkeellä, perustan kasvimaan, jossa viljelen kaikkia mahdollisia sipulilajeja!
No siis voi hyvinkin olla. Että elämäntilanne karsii unelmista. Tarkemmin kun mietin, niin onhan mäkin haaveillut esim. omasta taidenäyttelystä. Nyt en haaveile YHTÄÄN, koska taiteilu ei kiinnosta tällä hetkellä tippaakaan. Enkä näe mahdollisena, että muka enää koskaan kiinnostaisi, mutta tarkemmin ajateltuna oon varmaankin väärässä. Eli ilmeisesti mulla ei vain oo nyt aikaa ja energiaa haaveiluun. Ja sikäli positiivista, jos saan päässäni käännettyä sen niin päin, että mulla ei oo "tarvetta" siihen. ;)
PoistaHauskoja noi sun haaveet!