13.2.2013

Jumppapalloaskartelua

Tässä muutaman päivän on ollut vähän huolta ilmastossa, joten ajatuksia vältelläkseni oon täyttänyt kodin kaikenmaailmanprojekteilla. Ikään kuin niille olisi tilaa tai aikaa. Mutta niin vain on tullut valmista, kolmekin käsityötä. Joista aion nyt esitellä yhden.

Purkauksesta tulee pitkä, ja jo hyvin pian lukija saattaa arvata, ettei mennyt niin kuin siinä yhdessä askarteluohjelmassa tämä homma. Eli periaatteessa lukemisen voi lopettaa tähän.


Suuri Käsityö -lehdessä oli hieno ja helppo kaava jumppapallon päälliseen, päätin tehdä meillekin trendikkään ja hauskan, kirjavan pallon. Tai oikeastaan voisin tehdä harmaakirjavista kankaista, niin sopisi olohuoneeseen.

Harmaakirjava ei kaupassa näyttänytkään hyvältä, joten otinkin sitten harmaata kirjainkangasta. Vasta myöhemmin tajusin etääntyneeni alkuperäisestä ajatuksesta. Ei tule hauskaa kirjavaa huvikumpusisustuselementtiä tästä.

Pallokaupoille. Hakusessa ohjeen mukainen 55-senttinen. Ei löydy (yllätys). Ostan lopulta kiireessä 65-senttisen.

Kotona tajuan ostaneeni liian vähän kangasta isompaa palloa varten. Vaikka reilusti otinkin.

Sovellan kaavaa parhaani mukaan ja yritän leikata 10 suikaletta kankaasta. 2 suikaletta joudun kokoamaan 2 palasta, jotta saan kaikki palaset.

Pumppaan pallon täyteen. Jahas, koko onkin reilut 5 senttiä vähemmän, kuin luvattiin. Plääh.

Alan ommella palasia kiukuspäissäni yhteen. Tässä vaiheessa päätän, että kun menee plörinäksi, en laske hukkaan heitettyä rahasummaa.

Kaventelen ja suunnittelen ja kiukuttelen. Pallo peittyykin 9 palalla. Samalla heitän koko ohjeen menemään ja päädyn takaiskuista lannistuneena taas soveltamaan ihansama -meiningillä.

Loppuperhe leikkii olohuoneessa jumppapallon kanssa ja poika rusauttaa nenänsä lattiaan. Semmoista. Hyvin turpoaa ja sinertyy. Itellä meinaa lähteä jalat alta. Musta on tullut yliherkkä muiden (varsinkin lasteni) kivun suhteen. Jääpussittelua siis tähän väliin. Hyvät on ruhjeet sekä otsassa, että nenänpäässä ja -pielessä.

Puuhpläähargh. Ja noin, vetskarit vaikka tohon, tulipa törkeen ruma. 

Puetaan pallon päälle. Hyi. Enkä kyllä korjaa. Ei kiinnosta enää.

Aamulla päätin kokeilla pumpata palloon lisää ilmaa. Pumppu hajoaa, joten puhallan letkun kautta. Lapsia naurattaa. Muakin tänään jo aikalailla.  Poikasen naama ei ole sininen, nenänpää kylläkin huvittavasti ruvella.

Ohhoh, vetskarikin oikeni vähän, hipihitusen.

Saan otettua yhden edustavan kuvan. Ajattelen katkerana, että näin ne ovat taatusti käsityölehdenkin kuvaa varten taistelleet. Että varmasti tuo kuvan toinen pallo ainakin on ruma, miksi siitä muuten näkyisi vain puolet.
 
Itse julkaisen silti rumine yksityiskohtineen. Eikös se ollut tämä blogisteluni ideakin: näyttää elämästä kupruisiakin kuvia, niiden hienojen otosten ohella. Sitä paitsi tällä on jo leikitty paljon (kolhuitta).

4 kommenttia:

  1. Kahlasin blogisi läpi.
    Ihan mah-ta-va!!
    Voin samastua ja nyökytellä.
    Jään linjoille :)
    -mira

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos! Vaklaillaan puolin ja toisin. :)

      Poista
  2. Hei toihan on kuitenkin ihan loistava! Nyt tekee itsekin mieli päällystää jumppapallo :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tsemppiä vaan! :D Vaikka kyllä mä vähän luulen, että jos on parempi ohjeiden luku- ja sovellustaito, ku mulla, niin tuskin tuottaa noin paljon ongelmia. ;) Sisustuselementtinä tykkään kaikista tällaisista, joilla on arvoa myös leikkivälineinä. :)

      Poista