Tikasauto päiväunipetinä (ja muita unenhäiritsijöitä)

Välillä on vaiheita, jolloin elän tyytyväisenä päivän kerrallaan ja yösyötön kerrallaan. Nyt lähestytään kuitenkin sitä tunnetilaa, että illalla ahdistaa mennä nukkumaan, kun ei tiedä, kuinka pian pitää taas nousta. Vauva ei tahdo syötyään nukahtaa uudestaan. Syynä lienee tällä kertaa elinpiirin (ja liikeratojen) laajeneminen. Uni karkaa kropasta ähinän ja hyörimisen myötä. Omaan väsyyn ei auta päiväunet, tuskin hotelliyökään. Sen sijaan varmuus ja vakuutus siitä, että jonain päivänä nukutaan taas kokonaisia öitä voisi auttaa. Saisinpa nyt jotenkin karistettua taas muut hetket mielestäni ja elettyä tätä sekuntia kerrallaan.

Kuva on lavastettu, vauvalla on stuntti

Ison pojan päiväunikuviot hakevat muotoaan. Silloin tällöin tulee uni, eilen ei tullut. Päiväuniyritykset katkesivat taas pyllynpesuun. Hommien lomassa poika alkaa selostaa:

 

- Tuolla mun auton päällä on tikkaat!

- Oho, näytäpä mulle!

- Tässä näin! 

Esittelee sänkyyn rytättyä peittomyttyä, joka on ilmeisesti auto, ja päälle on tikkaiksi aseteltu tyyny.

- Vau, miten hieno! 

Nyt sitten olisi taas se korvaamaton ylpeä hymy näytillä, harmi, kun ette näe.

- Menisitkö jatkamaan unia sinne auton katolle? Uskaltaisitko?

Ihailen hyväntuulisuuttani. Joinain päivinä ihan surutta puran peittorakennelmat ja komennan leikkimisen sijaan menemään HETI. NUKKUMAAN. ONKO SELVÄ?

- Hih, voin yrittää! Näinkö?  

Kiipeää pienen kasan päälle tositosi varovasti, niin kuin auton katolle nyt vain kiivetään.

- Hui että, uskallatko nyt tosiaan nukkua siellä?

- Joo... (ujona)

- Oota, tuon sulle vielä uuden peiton sinne. 

Vien "Taikapeiton", jonka alla tulee aina hyvä mieli. Sekin toimii yllättävällä tavalla joka kerta. Pikkuinen jää pikkuisena myttynä pötköttelemään peittomyttyjensä päälle.

Uni ei tule, mutta kai se päivälevosta taas menee. Kerran kiipeää sängystä pois, mutta käyn kiltisti ehdottamassa, että mee vielä hetkeksi pötköttelemään sängylle, siihen asti, kun ovi kolahtaa (=isä tulee kotiin). 

- Voin ehdottomasti, tähän auton tikkaille.

Ja sitten ovi kolahtaa, hän huutelee huoneen ovesta kurkkivalle isälle:

- Kato tätä, tämä on paloauto.

 Olohuoneessa odottaa jokin toinen rakennelma, auto sekin. Isommankin pienen maailma laajenee.

Kaarle Kustaa Karhu tikasautokasan alla