Taas on takana kummatunnelmaisten unien öitä. Löytyisiköhän taustatunteet tälläkin kertaa kirjallisen avautumisen myötä?
Tapahtumapaikkana on ollut viime aikoina usein laiva, ja tarkemmin vielä laivan hyttikäytävät. Unien pointtina on aina ollut jännittää, millainen hytti laivamatkaa varten ollaan saatu. Joskus olen joutunut nukkumaan ventovieraiden kanssa, joskus hytti on pelottavan syvällä laivan sisällä, ahtaiden käytävien päässä. Usein jännitän, että riittääköhän meille hyttiä lainkaan, tai että löydänkö sitä laivasta. Tai että mihin saan maksaa ja kuinka kallista on. Yleensä niissä on aina jotakin epämukavaa, mutta toisinaan pystyn olemaan välittämättä siitä. Laivaunissa piipahtelee myös pelko: pelkään syvää merta, ulappaa, uppoamista ja veden varaan joutumista. Huomaan usein miettiväni, että oonpas reipas, kun peloistani huolimatta lähdin laivareissuun. Vaikka useimmiten olen luottavainen laivan kellumiseen, niin välillä iskee huoli, että mitä jos jotain sattuu.
Laiva edustaa varmaankin jotain elämänhallinnallista asiaa samoin kuin auto ja muu matkustamiseen liittyvä. Lapsiperhe-/vauva -arki voisi olla (välillä pelottavakin) laivareissu: matkaa uuteen, vaikeinekin tunteineen ainakin välttämätön välivaihe, jos haluaa päästä kohteeseen. Ja miksei tietysti elämys sellaisenaankin, niin kuin risteilykin. Ja hytithän voisivat olla vertauskuvia lepäämisestä. Jännittää, että onkohan tällä kertaa luvassa millainen hytti, jos ollenkaan... Saan tästä ajatuksesta oikeastaan aika paljon irti, mutta ei taida olla tarpeen enempää tässä avata. Pointti tuli selväksi, ja löytyi siis yhteneviä tunteita, tälläkin kertaa. Jotenkin käsitteleminen rauhoittaa oloa, vaikkei tämän vakavammasta ole kyse. Kyllä ne unitunnelmat kuitenkin usein jäävät vaivaamaan. Kannatti taas avautua, joskin tähän tarkoitukseen olisi kyllä riittänyt ihan privaatti päiväkirjakin...
Muuta kulkuneuvoihin ja uniin liittyvää: Tämän päivän huonoista päiväunista kiitän ilmavoimia:
KIITOS, ILMAVOIMAT!
Tavalliset ylilennot häiritsevät ulkona nukkuvaa Todellista Prinsessaa vähemmän, kuin herne patjan alla. Mutta nyt hävittäjät jylisevät tauotta puiden takana, äänestä päätellen laumana, tai ainakin pareina. Kuulemma tätä on luvassa koko viikon, yötä myöten, jotkin superharjoitukset meneillään. Vielä muina aikoina jaksan vaikuttua koneista, mutta päiväuniaikana kroppa jännittyy jokaisen jyrähdyksen myötä. Ja jollei vielä jatkuvat itkunpurskahdukset ja nyyhkyttämällä nukkuva Murunen hetkauta äidin mielialaa, niin viimeistään sitten hyssyttelyt kasvavassa hangessa alkavat kiukuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti