7.6.2016

Ol niingon gotonas. Ja mähän olen.



Eilen illalla pitkällisen jahkailun tuloksena päätin lähteä tänään Raumalle jälkikasvun kanssa. Mr Piillä on kahden yön kaveritapaaminen, joten kyyti oli valmiina. Jännittää toki, miten hallitsen poikkeustilanteessa sekä katraan, että hermoni, mutta toisaalta tämä on haaste, joka valmistaa meitä kesän muihin tuleviin reissuihin.

Tämä päivä on mennyt ilmeisen hyvin, sillä nyt ollaan hotellihuoneessa ja kaksi pienimmäistä nukkuvat. Isoin pinnisteli hereillä, sillä olin jossain sivulauseessa luvannut, että saa värittää mun värityskirjaa pienempien nukkuessa. Ja ihanasti värittääkin.


Outoa. Kaupunki tuntuu samalla tutulta, samalla vieraalta. Kuin olisi ollut pois ikuisuuden, ja toisaalta ei sittenkään päivääkään. Näin sen naisen, joka osti mun jätskikiskalta aina lakritsijätskin. Aina. Ja kaupan kassalla oli sama myyjä, kuin silloinkin. Yhden opiskelukaverinkin näin, mutten ehtinyt huikata moikkaa, kun hän ei huomannut mua, enkä muistanut sen nimeä. Nyt kyllä muistaisisn jo. Huomenna sataa. Saa nähdä, mitä kyetään tekemään. Viereisessä hotellissa on samanlainen perhe, jonka isä on myös kaveritapaamisessa. Viimeksi tavatessa esikoiset olivat vauvoja, nyt jo pitkiä poikia. En tajua, miten lapset on kasvaneet niin paljon, mutta aikuiset ei kuitenkaan yhtään.

Ihana olla täällä. Ihan vaan olla. Mietin, että pitäisi olla ohjelmaa ja nähtävyyksiä mietittynä. Mutta lapsille riittää leikkipuisto, veturipuisto ja tuulimylly. Ja mun lempparilelukauppa ikinä. Puhumattakaan niistä jutuista, että "tosta me ostettiin sun matkarattaat ja täällä me oltiin silloin vappuna. Tästä on otettu se ja se kuva, muistatko?"




4 kommenttia:

  1. Hih, minulle Rauma on eri tavalla nostalginen, mutta varmaan seminaarin mäellä voisin kokea noita samoja tunteita. Se on sellainen oma piirinsä, jossa en juuri ollut käynyt ennen opintoja, enkä nyt opintojen jälkeen. Hauskaa Rauma-reisusa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäellä oli kyllä nostalgista. :) Miehet olivat käyneet sisälläkin, ja siellä oli kaikki kuulemma muuttunut. Mulle Rauma on niin nuoruusvuosikaupunki. Huomasin samaistuvani opiskelijan näköisiin ja pääsykokeista puhuviin. Järkytyksekseni tajusin, että he eivät taatusti samaistuneet muhun! :D

      Poista
  2. Voih! Olisi pitänyt sopia puistotreffit 😢 Ehkä seuraavalla kerralla?

    VastaaPoista
  3. Siis no höh! Jotenkin tämä reissuun lähtö tuli niin äkkiä, etten kerinnyt oivaltaa, keitä kaikkia olisi etukäteen sopimalla voinut tavata! Olisi ollut kiva nähdä! Kotimatkalla tuli autossa monta tuttua mieleen, joita olisi voinut treffata. Höh. :( Ensi kerralla huhuilen ajoissa facebookissa ja blogissa ja kännyköin, että hoksataan sopia tapaaminen kaikkien siellä suunnalla asuvien kanssa!

    VastaaPoista