Elsa-letti polkkatukkaan

Tyttö oli pitkään tyytyväinen polkkatukkaansa. Vasta, kun tajusi, ettei Elsa-letti onnistukaan entiseen tapaan, alkoi harmittaa. Tänään kikkailtiin hänelle pitkä letti:

Ensin kuritettiin lyhyt tukka pikkuponnarijonolla kohti oikeaa korvaa. Lettilisäkettä varten kävin läpi huivi- ja lankalaatikot ja sopivimman värisenä löytyi vanha neulepaidan vyö. Taitoin nelinkerroin ja pujottelin ponnarin välissä tukkaan. Koko homma paketoitiin omien hiusten kanssa letille ja rusettihakaneulalla kiinni. Tyttö on haltioissaan. Kuvat piti kuitenkin kuvata asettelematta ja vauhdilla, siksi ei nyt ole letti oiottu parhaimmilleen ja rusettiakaan en uskaltanut ruveta virittelemään paremmin. Arvelin nimittäin Elsan karkaavan tylsistyessään paikalta.

"Mutta Äiti!! Ei Elsalla voi olla luskeat silmät!!" No, niihin en vielä keksinyt ratkaisua. Paitsi blogia varten pari karmeaa photoshoppausta. Kääk! Ihan reilua multa, että varoitan teitä, ennen kuin ne pompsahtavat eteenne. Ja hei, ihana tämä melkein 4-vuotias: koko ajan on meneillään jokin roolileikki. Lisäksi telkkaria katsoessa ja kirjoja lukiessa hän jatkuvasti kartoittaa, että "kuka sä oot noista Oktonauteista? Kuka sä oot näistä dinosauluksista? Mikä sä oot noista legoukoista?" jne. Pitkin päivää hän myös muistuttaa, että "en mää oo -----, mä oon Elsa/Piip/Lääkäli." Jos tästä voisi päätellä, että on meneillään vahva samaistumisen ja roolimallien aikakausi, voisi olla hyvä kiinnittää huomiota omaan käytökseen. Voisi koittaa olla ihan paras roolimalli.