18.5.2016

Omia kavereita ja kamalia tunteita



Tuun varmaan järkyttymään tulevaisuudessa isommistakin selkäni takana tapahtuvista asioista, kuin tänään. Muotoilin tähän lauseita, mutta totesin, etten taida kuitenkaan tarkemmin asiaa avata. Ehkä sen verran sanon, että isoimpana toiveena olisi saada keskimmäiselle OMIA kavereita, kun isojen poikien leikit ovat vähän, no, isojen poikien leikkejä. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus tuntea olevansa kivaa ja tykättyä leikkiseuraa. Ilman "jos teet jotain tyhmää, niin saat leikkiä meidän kaa" -juttuja...

Mutta kuten sanottua, tähän sydäntä riipivään tunteeseen tulen varmaan törmäämään jatkossakin. En yhtään haluaisi..




6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niinpä.. :( Nyt pitäis olla ite taas viisaampi, kuin onkaan..

      Poista
  2. Samojen asioiden kanssa painiskellaan täälläkin jatkuvasti. Nyt on ihana, kun ekaluokkalainen on vihdoin löytänyt ystävän, ja vieläpä ihan tästä läheltä, jotta voivat omatoimisesti kyläillä, eikä tarvi vanhempia kuskaamaan. Ja salaa olen iloinen myös siitä, että se ystävä on äidinkin mieleen (en haluaisi olla valikoiva lasten kavereiden suhteen, mutta onhan se kiva, ettei tarvi sydän syrjällään miettiä, mitä ne puuhaa kun eivät ole oman valvovan silmän alla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka ihanaa, että on löytynyt kiva oma kaveri! Ja äitinä tosiaan saa välillä purra huulta, kun miettii, millaisessa seurassa lapsi haluaa aikaansa viettää. Varmasti isompien lasten kanssa asia mietityttää vielä enemmän, kuin omani ikäisten kanssa.

      Poista
  3. Voi ei :( tuo on kyllä inhottavaa.

    Olen jotenkin itse taas niin helpottunut ja huojentunut ja sydänsykkyrällä, että meidän lapsilla on aivan mahtavia kavereita kerhossa ja tässä naapurissa ja saa vielä yhden parhaimmista samaan eskariinkin tuo esikoinen.

    Olisi niin sääli muuttaa tästä, kun voivat vain mennä ja tulla kavereiden kanssa itsekseen kodista toiseen. Vaikka se välillä (usein) uuvuttaakin kun ei ole omaa tilaa ja rauhaa, kun naapurin lapset kurkkii ikkunoista ja tulee lupaa kysymättä takaovesta ja joka päivä pitäisi olla kaveria kaikkien kanssa ja kaikilla kylässä ja kaikki kylässä...

    Toivottavasti teilläkin tilanne vielä kääntyisi parhain päin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin kurkkii välillä naapurin lapset ikkunasta, kun ollaan syömässä. Sisälle eivät oo omin luvin tulleet, paitsi viime kesänä, kun halusivat tulla vauvaa katsomaan. Muutamankin kerran yllättivät mut yläosattomissa, kun imetysvaivojen takia tarvitsin tuulettelua! :D Oho, meni nyt vähän sivuraiteille tämä aihe. ;D

      Mutta joo, kaveriasiat on haastavia. Ja opetteluahan se toistaalta kuuluukin olla. Meillä tilanne on siis niin, että keskimmäinen puskee isojen leikkiin, ja siitä seuraa riitaa, jännitettä ja huomihakuista tyhmäilyä. Nyt ollaan otettu haasteeksi "hommata" hänelle omia kavereita, ja ollaan käyty leikkimässä ihan kahdestaan "oman kaverin" kanssa. Se on ollut hälle tosi tärkeää. :) Ettei joudu olemaan aina se perässä hiihtäjä ja riesa...

      Äitiys pääsi TAAS yllättämään, kun tuli tällainen uusi tilanne ja uusia ahdistavia tunteita. Nyt jo helpottaa ja omat tunteet on supistuneet kohtuullisemmiksi. ;)

      Poista