Tyttöjen kesken kaupungilla

Livistin shoppailemaan, kun mr Pii tuli töistä. Sain luvan karata yksin, mutta halusin Isomman Tytön mukaani. Tuntui, että voisi olla irtioton ja huomion tarpeessa hänkin. Arvelin oikein senkin, kun ennustin hänen hidastavan shoppailutahtia ja vähentävän käyntikohteita merkittävästi. Ensimmäisen puolentoista tunnin aikana oltiin käyty kolmesti kakkalla (kahdesti turhaan) ja kerran syömässä. Eikä sitten muuta. Sen jälkeen ehdittiin vähän kiertää kauppojakin.

Ipana oli näkynä aika söötti: saparoiden ja repsottavien vaatteiden lisäksi Hesen lasten aterian muovirekka ja kotoa mukaan otettu Hiipari roikkuivat avainnauhassa. Ihan vain, koska tältä nimenomaiselta shoppailijalta tapaa kaikki irtotavara unohtua hyllyjen väliin. Jonne hän itsekin välillä valitettavasti katoaa. Mua vähän hirvittää, kun hän kokee karkuun juoksemisen hauskana ja pysähtymiskäskyt ja esiintulokomennukset saa huutaa kuuroille korville. Tämän lapsen kohdalla olen miettinyt toisinaan, miten kätevä olisi asennuttaa lapseen jokin paikannussiru tai muu vastaava jäljityslaite... Tai talutusnauha.

Tyttö osti itselleen ponipinnit, joissa oli tekohiustöyhdöt, ja lippiksen. Heserekan hän antoi häkellyttävän jalosti veljelle kotiin päästyämme. Kotimatkalla hän nimittäin alkoi kovasti miettiä, että suuttukohan veli, kun ei saa mitään. Oih... (Itse aattelen, ettei kaikkien tarvitse saada aina jotain ja yhtä paljon, kun jokainen saa kuitenkin joskus jotain. Mitenkäs muut aattelee?) Itse löysin vihdoin farkut, wohoo!

En tiedä, jääkö Pikkiriikkiselle reissusta samat muistot, kuin mulle. Mun mielestä ihan parasta oli keskittyä juuri Häneen sataprosenttisesti. Kävellä käsi kädessä. Jutella päiväkotijutuista ja kavereista. Kantaa hartioilla, kun jalat väsyi, höpsötellä, laittaa lapsi sovituskopin nurkkaan syömään jämäranskiksia, että saan sovitettua kuudet farkut, testailla pieniin korviin nipsukorviksia ja selittää kymmeneen kertaan, että ei osteta vauvalahjaa O:lle, vaan O:n upouudelle pikkusiskolle. Muistaakohan se kaupasta napatut eväsbanaanit ja kesken kotimatkan auenneen turvavyön? Tai sen, että nähtiin juna ylikulkusillalla? Ja hirviveistos tien varressa? Niin ja sellainen kauko-ohjattava helikopteri jalkakäytävällä suoraan meidän yläpuolella. Toivottavasti ainakin muistaisi molemminpuoliset hehkutukset siitä, kuinka hauskaa meillä oli. Ihan hullun mukavaa.