Somessa on kesän korvilla pyörinyt rantakuntoteema. Ajatuksia vartalonsa hyväksymisestä ja siitä, miten omaa peilikuvaa on vaikea tulkita järkevästi. Niin helposti mielikuva on totuutta negatiivisempi.
Mulla on joka kerta käynyt synnytyksen jälkeen niin, että hullaannun kaupoilla ja omalla vaatekaapilla: voin taas sovitella kaikkea. Mielikuvissani oon yhtäkkiä (hetken) ihan hullun laiha! Nytkin tuntuu siltä. Vaikka peilikuva onkin tällainen:
Vähän nauratti nähdä totuus, kun olo on jo niin slimmi.
Mut hei, silti. Aion nauttia tästä olosta. Vaikkei mielikuva ja peilikuva mätsää, aion fiilistellä muodonmuutosta. Enkä malta odottaa ristiäismekko-ostoksille lähtemistä! Mikä pitäisi muuten tehdä pian, sillä meillä on ristiäiset jo vajaan kahden viikon päästä. Mutta ehkä annan kummun vielä vähän vetäytyä kohti normaalitilaa. Sitä paitsi jonkun julkkiksen mahaa jo esiteltiin iltapäivälehdissä, että "tältä näyttää oikeasti vatsa viikko synnytyksen jälkeen", joten olen ihan someilmiöiden aallonharjalla julkaistessani tämmöisen kuvan.
Ah mä muistan sen järkytyksen, minkä koin, kun ymmärsin, miltä vatsa näyttää heti synnytyksen jälkeen :D Ja toisen lapsen jälkeen sama järkytys uudestaan, sillä kertaa kun oli vatsa hurjan kokoinen (terkkarikin sanoi, että kaksosvatsa, vaikka siellä vaan yksi olikin) eikä ollut moneen kuukauteen nähnyt, miten hurjat raskausarvet navan alapuolelta alkoi. Sillä kertaa Mieskin meni hiljaiseksi, vaikka se ei pienestä hätkähdä :D
VastaaPoistaToi vaihe, mikä sulla nyt on, on mulle aina ollut hankala. Tavalliset housut ei mahdu, mutta äitiyshousut on liian isot. Mutta kyllä muistan myös tuon, että olo tuntui kummallisen hoikalta. Ja sitten kun rinnat on tavallista isommat, niin vaikka vatsan seudulle jäisikin ylimääräistä, niin silti on hoikka olo :)
Mä taas muistan ekalla kerrallakin jo sairaalassa innoissani peilanneeni, että "sinne meni maha", vaikka oikeasti tilalla oli löllö pussukka arpineen. :D Ihme synnytyshuuruja. :D
PoistaMietin kyllä yöllä valvoskellessani, että kuinkakohan tämän nyt täällä sanoin, että muotoilinko jotenkin tyhmästi. Kun siis tiedän, että raskauden jälkeen kroppa on monelle arka asia, ja itse olen päässyt/palautunut helpolla ja ilman omia ponnisteluja normaalitilaan aika nopeasti.
Mutta pointtina kai oli se, että se peili kertoo aika usein juuri sen, mitä haluamme sen kertovan. Sen edessä poseerataan tietyllä ryhdillä ja tietystä kulmasta, joko parhaita tai pahimpia korostaen, mielentilasta riippuen. Ja ihanaa kokea se mielentila, jossa katsoo asioita iloisin silmin. :)
Apua... Tässä olikin hyvä blogiaihe. Kroppa tuntuu niin vieraalta ja tuntuu, ettei mikään vaate sovi, kun kroppa on jotenkin niin eri mallinen ja tuntuinen kuin aiemmin. Ei tekis mieli lähteä ihmisten ilmoille ollenkaan ja silti tiiän, että ketään vastaantulijaa ei taatusti kiinnosta miltä mun kroppa näyttää ja miten vaatteet istuu. Kaikki on vaan suurimmaksi osaksi tämän hormonihuuruisen tuoreen äidin korvien välinen ongelma (ja puolison, joka joutuu vaate/kroppatuskailuja seuraamaan). Ihan eri tavalla luen nyt sun blogia, kun aiheet on liiankin ajankohtaisia. Tää uus elämäntilanne kaikkine haasteellisuuksineen yllätti mut. Kaikki ne tunteet, kun hormonit ja kroppa on ihan sekaisin ja yhtäkkiä joka paikka on täynnä maitotahroja, kakkavaippoja ja puklurättejä ja suurimman osan päivästä joutuu haahuilemaan ilman paitaa... Ehkä tästä kaikesta ei varoitettu aiemmin tai sitten on varoitettu, mutta siinä vaiheessa itse keskittyi vain selviämään raskaudesta ja synnytyksestä, kun niissäkin oli jo niin paljon uutta ihmeteltävää. Ihaniakin hetkiä ja tunteita tietenkin on yhtälailla, mutta kun tarpeellisempaa on avautua näistä negatiivisemmista puolista. :)
VastaaPoistaNyt alkoi jänskättää teidän suloisen kuopuksen nimi... <3 Tsemppiä ristiäisjärjestelyihin!
Se on totta, kroppa tuntuu kyllä vieraalta. (Tosin tuntui raskausaikanakin.) Kun ekan synnytyksen jälkeen olin mittanauhan mukaan saman kokoinen, kuin ennen raskautta, oli kuitenkin puolet vaatekaapin vaatteista muuttuneet ihan vääränlaisiksi ja epäistuviksi. Oudosti. Lähinnä housut. Ja varmasti vielä toi rinta-asiakin vaikuttaa toisilla. Mulla ei, edelleenkään en ole saanut kunnon tissejä, vaikka tässä vaiheessa viimeistään luulisi! ;D
PoistaRaskaus, synnytys ja vauva-arki on kyllä aikamoinen henkinen ja fyysinen mylly, johon ei mitenkään voi valmistautua etukäteen. Kun ei ikinä tiedä, mitä on tulossa. Ja ehkä parempi niin. ;) Silloin saattaisi keskittyä pelkäämään liikaa niitä negatiivisia asioita, joita on tulossa, eikä tajuaisi, että ne positiiviset vie silti kirkkaasti voiton. :)
Joko teidän pojalla on nimi? Kerrothan sitten heti, kun se on julkista tietoa?! :)