Voi PLÄÄH!
Täällä talossa ei puhuta mistään muusta, kuin synnyttämisestä. Ärsyttävää, koska mitään siihen viittaavaa ei edelleenkään ole ilmassa. Lapset eivät tietenkään ymmärrä "sitten joskus" ja "ei voi tietää koska" -käsitteitä, joten jos mr Pii pyytää niitä pakkailemaan kassia sitä varten, että kun sitten jossain vaiheessa meette Mummolaan, seuraa vain hämmentynyttä ja turhautunutta keskustelua. "Ei, ei olla nyt menossa synnyttämään. No kun ei olla. No kun se ei nyt vaan vielä synny. Siihen voi mennä vielä parikin viikkoa." Molemmat lapset kuvittelevat, että vinkumalla ja päättämällä se syntyy, ja toki muakaan ei yhtään haittaisi, jos se menisi niin (oonhan mäkin yrittänyt tässä jo molempia tekniikoita).
On kiva, että niitä otetaan mukaan vauvan odottamiseen ja sen tuloon valmistautumiseen, mutta nyt. multa. menee. hermot. Luulisin, että muutkin raskaana olevat ovat kiukkuisia näinä päivinä, pitääkö paikkansa? Ja eikö niin, että siinä raskaana olevan ympärillä pitäisi muiden olla tyyniä ja rauhallisia? Nyt äksöniä näille ipanoille joka päivälle, etteivät ne ehdi ajatella tätä vauvajuttua ihan yhtä paljon, kuin minä.
Laskettu aikakin on vasta huomenna, joten pitkiä päiviä on edessä mahdollisesti vielä hyvin monta. Jipii. Nyt karkaamme kylään unohtamaan tätä synnyttämishommaa. Ja huh: Vähän tämä vinkuminen helpotti kiukkua. Hempeä kukka sille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti